2.5.2 Käsitekarttojen analyysi

Selvitin, kuinka osanottajien subjektiivinen elokuvan taju käsitteellistyy verkko-opiskelun välityksellä käsitekarttatehtävien pohjalta arvioituna. Analysoin osanottajien useassa eri vaiheessa piirtämiä käsitekarttoja saadakseni kuvan osanottajien elokuvatietämyksen luonteesta ja jäsentymisestä; tämä analyysi tuki heuristisesti Elokuvantajun kehittämistä. Ensimmäiseksi tarkastelin samassa tilaisuudessa piirrettyjä karttoja rinnakkain eli vertasin karttoja toisiinsa. Tällä tavalla saa havainnollisen kuvan siitä, miten osanottajat kyseisenä ajankohtana hahmottivat elokuvan. Seuraavaksi annoin käsitteille tunnisteet ja laskin käsitteet sekä kaikkien käsitteiden väliset linkit. Siirsin datan taulukkoon ja laskin käsite- sekä linkkifrekvenssit. Lopuksi tein itseorganisoituvat kartat, joiden avulla sain eräänlaisen vakioidun esityksen persoonallisista käsitekartoista.

Ensimmäisten käsitekarttojen jälkeen pohdimme tuotantoryhmässä esimerkiksi sitä, kuinka viittomakielinen opiskelija tunnistaa käsitteen, mikäli hänen oppimansa termi tai sana poikkeaa verkkomateriaalissa käytetystä termistä (erikoisalan käsite ja sen nimitys muodostavat termin)? Esimerkiksi nimitys leikkaus nimeää eri käsitteitä vaatetussuunnittelussa (muodon antaminen vaatteelle), elokuvataiteessa (kuvatun aineiston järjestäminen elokuvalliseen muotoon) ja hallinnossa (kulujen vähentäminen), joten se edustaa kolmea eri termiä. Pohdin lisäksi elokuvaan liittyvien sanojen konnotaatioita sekä myytillistyneitä ja persoonallisia käsityksiä, sillä informaatiolla on aina joku merkitys yksilöille ja yhteisöille (Juntunen & Mehtonen 1977, 125-126). Myytti on ”tarinaksi pakattua informaatiota” arkielämää varten, jonka avulla eräässä mielessä luodaan käsiteketjuja ja tehostetaan kielellistä viestintää. Käsitekartan tulkitsijalle tämä tuottaa hermeneuttisia ongelmia. Esimerkiksi punaisen denotaatio on usein vaara, koska se on veren väri, mutta kulttuurista riippuen punaisuus ei ole yleispätevä symboli. Konnotaatio puolestaan tarkoittaisi, miten punaista on kuvattu. Tämä oli yksi syy siihen, että luovuin miellekartoista, joissa voidaan käyttää värejä, piirustuksia ja erivahvuisia viivoja ja tekstuureja.

Ensimmäisissä käsikartoissa esiintyi myös runsaasti elokuvantekijän taloudelliseen menestykseen ja rikastumiseen liittyviä myyttejä - tai toiveita? - jotka eivät juuri pidä paikkaansa suomalaisessa todellisuudessa. Osanottajien käsitekartoissa esiintyi termejä kuten ”palkinnot”, ”Oscarit” ja ”menestys”, jotka yhdistin käsitteeksi maine. Tulkintani perustui termien linkittymiseen muihin käsitteisiin eli siihen, miten esimerkiksi ”Oscar” oli linkitetty käsitekartan muihin käsitteisiin. ”Oscar” on elokuvateollisuudessa menestymisen tunnetuin symboli. Menestys puolestaan tuo tekijälle mainetta, joka auttaa saamaan lisää elokuva-alan töitä. Tällaiset irralliset asiat toki liittyvät elokuvatuotantoihin, mutta ne eivät ole olennaisia elokuvailmaisun peruskurssin käsitteitä. Silti kyseessä on olennainen ilmiö: on luontevaa määritellä hyperonyymi luettelemalla sen hyponyymeja (Kangasniemi 1997, 57). Sanan tuotanto merkitys voidaan selittää käsitekartassa linkittämällä siihen sanoja kuten kuvaus, äänitys, näyttelijät ja ohjaus.

Käsitekarttojen analyysissä sovelsin Novakin ja Gowinin (1997, 106-119) esittelemää menetelmää ja tein käsitteiden linkitysten pohjalta itseorganisoituvan kartan jokaisesta alkuperäisestä käsitekartasta. Käsitekartta (kuvio 6) ja itseorganisoituva kartta (SOM, kuvio 7) eivät ole sama asia, vaikka molempien avulla saadaan käsitys sekä opiskelijan osaamisen tasosta että mahdollisesta tarpeesta jakaa ryhmä osaryhmiksi. Käsitekartta kuvaa opiskelijan käsitteitä ilmaisevaa sanastoa ja tietoutta opiskeltavasta aiheesta. Käsitekarttojen avulla voidaan seurata oppimista ja tietämyksen laajenemista. SOM puolestaan soveltuu laajan tausta-aineiston analyysiin ja sen avulla voidaan tehdä visuaalisia yhteenvetoja opintojen seuraamista ja suunnittelemista varten. Lisäksi persoonallisista käsitekartoista voidaan tehdä SOM ja näin vertailla käsitekarttoja esimerkiksi linkitysten perusteella.

Käsitekarttojen tulkintaa tukevat FLE-aineisto, sähköpostiviestit sekä opiskelijoiden tuottamat dokumenttielokuvat ja oppimispäiväkirjat. Kävin läpi jokaisen käsitekartan, laskin käsitteet ja käsitteiden väliset linkit sekä tein esiintyneistä käsitteistä seuraavat taulukot:

• kaikki yhden osanottajan käyttämät käsitteet yhdessä kartassa
  
  

• kaikki yhden osanottajan käyttämät käsitteet kaikissa kartoissa
  
  

• kaikkien osaottajien käyttämät kaikki käsitteet kaikissa kartoissa
  
  

• kaikki osanottajien käyttämät käsitteet yhdistettynä Elokuvantajussa käytettyihin käsitteisiin
  
  

Taulukoilla pyrin löytämään sekä tärkeimmät käsitteet että hyperonyymit, joita puolestaan voisi harkita Elokuvantajun olennaisimmiksi termeiksi. Taulukot auttoivat myös selvittämään linkitysten määrän, taksonomian ja haarautumisen yksiselitteisellä ja vertailukelpoisella tavalla. Vertailin sekä kronologisesti yhden osanottajan piirtämiä karttoja että samassa tilaisuudessa piirrettyjä karttoja toisiinsa käsitefrekvenssien avulla. Saman osanottajan kronologista karttasarjaa vertailemalla voi sekä nähdä osanottajan ilmaiseman käsitteellistymisen että arvioida esimerkiksi Elokuvantajun vaikutusta käsitteiden käyttöön ja linkitykseen. Ryhmän samaan aikaan piirtämien karttojen vertailu auttaa puolestaan havaitsemaan miten yhteisöllinen opiskelu on mahdollisesti vaikuttanut käsitteellistämiseen.

Vertasin kunkin käsitekartan käsitteistöä Elokuvantajussa käytettyihin käsitteisiin numeeristen tunnisteiden avulla (liite 5). Laskin käsitekarttojen käsitteet ja annoin käsitteille numeerisen tunnisteen sekä luetteloin jokaisen kartan käsitteet matriiseiksi. Taulukoin kaikkien 93 kartan käsitefrekvenssit ja laskin käsitteiden väliset linkit (liite 6). Tulkitsin ja ryhmitin muutamia yksittäisiä sanoja ja esimerkkejä yhdeksi yleisemmäksi käsitteeksi. Laskin käsitekarttojen käsitteiden väliset linkit ja taulukoin ne merkitsemällä linkin luvulla yksi ja linkin puuttumisen nollalla.