Tutkimusryhmän osanottajien loppupalautteet

Opiskelijoiden loppupalautteet olivat myönteisiä ja he kokivat oppineensa kurssilla uusia asioita ja tapoja ratkaista ongelmia. Osanottaja 04 analysoi sitoutumista tehtävään:

[…] Opin elokuvanteosta mm. sen tärkeimmän asian, että elokuvan tekeminen vaatii todellista sitoutumista, mikä tarkoittaa mielestäni samaa kuin sitoutumista parisuhteessa. Eli sitä, että sitoutuu siihen täydellisesti ja antaa sille sydämensä. Sitoutuminen vaatii työtä ja luottamusta kuten sitäkin, että antaa paljon itsestään. Mielestäni ryhmässämme sitoutuminen oli vaikeaa - se on ymmärrettävää sikäli kun ottaa huomioon sen, ettei elokuvan tekeminen ollut ensisijalla meidän elämässämme. Muut opinnot ja opetusharjoittelut veivät aikamme. Elokuvan teko jäi toissijaiseksi ajatellen että ”sen ehtii sitten myöhemmin”. Jos meillä olisi ollut aikaa, ja jos me olisimme olleet mukana täydellä tunteella - niin elokuvastamme olisi tullut toisenlainen kuin nykyinen elokuvamme. […] Olen oppinut elokuvanteosta paljon, kiitos monipuolisen opiskelupaketin! Olemme lähestyneet elokuvaa monelta eri kantilta - mm. tekemällä ja lukemalla elokuva-arvosteluja ja -artikkeleita sekä tekemällä oma elokuva. Olen tajunnut sen, että elokuva on taidetta ja samalla myös luovuutta! […]

Elokuvailmaisun joustavaan yhteisölliseen opiskeluun FLE-oppimisympäristö soveltuu sähköpostiviestintää paremmin, koska se sekä yhdistää ryhmän työskentelemään tavoitteeseen pääsemiseksi että tukee opiskelijoiden elokuvatietämyksen kehittymistä irrallisia sähköpostiviestejä paremmin. FLE:n käyttö materiaalin (kuten käsikirjoitusversioiden ja tausta-aineiston) jakeluun eri tiedostomuodoissa osoittautui myös hyödylliseksi toiminnoksi. FLE:n käyttö loi osallistumiskehikon, jossa tutkimusryhmä toimi yhteisen projektin hyväksi. Sähköpostiviestintä hajotti toimintaa enemmän jo sen vuoksi, että viestien hallinta ja keskustelun seuraaminen on vaikeaa. Osanottaja 02 arvioi käytetyn oppimisympäristön eli FLE:n soveltuvuutta näin:

[…] Mielestäni Fle2 oli hyvä työväline elokuvantajun opiskeluun. Fle2 oli oppimisympäristö, jota käytin ensimmäistä kertaa etäopiskelussa. […]Mielestäni pahimpia ongelmia kurssin aikana oli yhteisen ajan löytämisen hankaluus, motivaation puute, asioiden etenemisen hidastus, työskentelyn tehostumattomuus ja juuttunut tietokone.[…]

Osanottaja 05 analysoi yliopistonsa opetusmenetelmiä ja havaitsi ongelmia yleisten tavoitteiden ja käytännön välillä. Hänen mielestään ryhmä ei ollut sisäistänyt yhteisöllisen oppimisen ideaa. Syyksi osanottaja 05 arveli yliopistonsa pedagogista suuntaa, jota hän piti behavioristisena. Ratkaisuksi osanottaja 05 ehdotti tukihenkilöä, joka ohjaisi ryhmän jäseniä yhteisölliseen oppimiseen. Ongelmista huolimatta osanottaja 05 koki oppineensa kurssilla jotain. Osanottaja 06 oli samoilla linjoilla osanottajien 05 ja 02 kanssa:

Summary, 14 Jan

Elokuvan tekeminen tai siihen liittyvaa asiat ovat minua aina kiinnostanut. Odotin jotenkin enemman tasta kurssista, mutta opin kylla samalla uusia asioita tasta kurssista. Etaopiskelu on minulle aivan uusi oppimistapa, olin kylla joskus aikoinaan toivonut tormaavani sellaiseen ja nyt tormasin. Kurssista toivoisin enemman, selvemmin tavoitteet, tehtavat ja johdatusta. Esim. selittaminen, keskusteleminen ryhmassa, etta mita etaopiskelu on ja mita asioita siihen kuuluu, liittyy yms. Yhdyn muiden mielipiteisiin, etta yhteisen ajan sopiminen oli hankalaa ja valilla on motivaation puute iskennyt meihin. Mutta ollaan mielestani selvineet niista ongelmista kunnialla! =)

Osanottaja 06:n viestin voi suhteuttaa hänen aktiivisuuteensa taulukoiden 11 ja 12 avulla. Alkukyselyn perusteella pelkästään osanottaja 06:n ajankäyttö lienee tuottanut hänelle ongelmia. Oman ilmoituksensa mukaan osanottaja 06 käytti päivittäin tietokonepeleihin yli puoli tuntia ja WWW-selailuun tunnin. Itse nauhoitettuja elokuvia hän katsoi viikoittain kolme kertaa ja vuokrasi elokuvan kerran viikossa. Loppukyselyssä ajankäyttö kaikissa edellisissä oli lisääntynyt jonkin verran. Osanottaja 06 ei myöskään palauttanut opintopäiväkirjaa eikä ilmoittanut pitäneensä sellaista. Viimeiset tehtävät piti tehdä 15.11.2001 mennessä, mutta osanottaja 06 täydensi FLE-loppuyhteenvedot vasta tammikuussa 2002.

Osanottaja 03 havaitsi ongelmia kokonaiskestossa ja tuotantokatkoksissa:

ELOKUVAN TAJU, Opintopäiväkirja, syksy 2001. Yhteenveto

[…] Henkilökohtaiseksi tavoitteeksi olen asettanut sen, että opin jotain elokuvan tekemisessä. […] Elokuvan taju- kurssin laajuus (2 ov) oli paisunut liian isoksi ja levinnyt hajalle. Kurssin olisi pitänyt suorittaa reippaasti yhdessä vuodessa. Pitkiä tuotantotaukoja ei saisi olla, koska se vähentää merkittävästi opiskelijoiden motivaatiota ja sitoutuneisuutta projektia kohtaan. Kun asioita siirretään jatkuvasti tuonnemmaksi niin se jää aina paisumaan liian isoksi tai asiat alkavat muuttua vanhoiksi. […]Mitä minä olen oppinut tästä kurssista? Kantapään kautta olen oppinut sen, että elokuvan tekemisessä pitäisi edetä vaihe vaiheelta maltillisesti. Turha kiire voi pilata koko taiteen.

Osanottaja 10 kuvaa seuraavassa viestissä oppimista sangen ytimekkäästi ja selvästi. Samalla hän arvelee ongelmien taustalla olevan tämän kyseisen tutkimuksen ja viittaa viestissään tuotantorooleihin. Tärkeä havainto liittyy tuottajan (”johtaja”) puuttumiseen:

Antin [Raike] tutkimus ehkä hankaloitti kurssin onnistumista siltä osin, ettei hän voinut ohjata meidän opiskeluamme liikaa, jottei se olisi vaikuttanut tukimustuloksiin. Silti olisin toivonut selkeää johtajaa, joka olisi vienyt opiskeluamme koko ajan eteenpäin. Jokaisella opiskeljalla oli selkeä rooli, mitä tekee, mutta johtaja puuttui. Hän olisi voinut esitellä uuden otsikon dokumentin teon etenemisjärjestyksessä, ensin käsikirjoitus, siihen liittyvät ideat, ongelmat jne, seuraavana olisi ollut ehkä yhteydenotto kuvattaviin, kuvauspaikkoihin, ja koko ajan keskustelua FLE:ssä näihin aiheisiin liittyvistä ajatuksista ja ongelmista. Ryhmädynamiikan toiminnasta opin siis jotain lisää. Lisäksi ymmärsin, kuinka joustava ihmisen täytyy olla elokuvamaailman pyörteissä. Laitteiden, tekniikan kehittymisen seuraaminen ja laitteiden käytön opiskelu, muut elokuvatiimiin kuuluvat henkilöt ja heidän ajatustensa vaikutus projektin etenemiseen. […] Aikaa ei ole koskaan liikaa tehtäessä elokuvaa. ja elokuvan tekeminen vaatii lisäksi saumatonta yhteistyötä tiimin jokaisen jäsenen kanssa. Minulla oli entuudestaan kokemusta tällaisesta projektista,joten en osaa eritellä mitä muuta olisin oppinut. Anne Lakanen ja Janne Nurmimaa olivat suurena apuna editointivaiheessa. Annen ammattitaidon huomaa (pitkä ura takana!), hänellä on nopeaa silmää nähdä missä ja mikä on mennyt pieleen leikkauskohdissa, miten sitä voisi parantaa. […] Jatkossa suosittelen Annen tasoisen ammattilaisen käyttöä, joka osaa kertoa kuvakerronnasta. Kolmen dokumentin katselutehtävät auttoivat näkemään ohjaajien keinot ja tavat tuoda asiaansa esille: hidastukset, liikkeen pysäytys, tempo, värin ja mustavalkoisen vaihtelut jne. Hiljaisuuden lähteillä toi hyvin esille sen, että pelkkä kuva voi kertoa paljon. Ensin piti miettiä mitä tapahtui, jonka jälkeen sai lyhyen selityksen tekstinä. Oikeus kuulla -dokumentissa vahvat tunteet tuotiin esille ihmisten välisissä keskusteluissa. Aihe oli muutenkin kuuma meille kuuroille. Toivon, että joskus vielä pääsisin mukaan dokumentin tai elokuvan tekemiseen. […]

Yhteistoiminta ei ole itseisarvo, vaan se liittyy tehtävään ja sen suorittamiseen. Tehtävän tulee olla riittävän vaativa, jotta se generoi yhteistoimintaa. Mikäli jokainen jo osaa kaiken vaadittavan, ei yhteistoiminnalle ole tarvetta tai edellytyksiä. Dokumenttielokuvan teko on ryhmätyötä, jossa jokaiselle ryhmän jäsenelle voidaan roolin avulla antaa oppimista edistävä mielekäs osatehtävä. Tutkimusryhmän antaman palautteen ja tutkimustulosten perusteella osanottajat olivat mielellään mukana tutkimuksessa, joka vaati reflektoimaan myös omia opiskelutapoja. Kaikkien seitsemän loppuun saakka osallistuneen osanottajan mielestä tutkimuksessa kannatti olla mukana. Saimme kaikki tuntuman siitä, mitä verkkoyhteisöllisyys voisi parhaimmillaan olla. Osanottajille syntyi oivallus oman kielen käyttömahdollisuuksista myös verkkopalveluissa ja tarvittavia taitoja tulevien ideoiden toteuttamiseksi. Kasvavalle tuotannolle on edellytyksiä, sillä tutkimuksen aloitusvuoden jälkeen WWW-sivuilla ovat julkaisseet viittomakielistä materiaalia kuurojen järjestöjen lisäksi muun muassa eduskunta, kuluttajavirasto, eri ministeriöt, pelastustoimi ja poliisi (liite 12).