3. ELOKUVANTAJUA RAKENTAMASSA

Tässä luvussa kuvaan osallistuvan toimintatutkimuksen etenemisen, jossa havainnoin tutkimusryhmän osanottajien elokuvatietämyksen kehittymistä. Samaan aikaan tuotettiin Elokuvantaju, jonka suunnittelu-, muotoilu- ja visualisointitehtävät jaettiin seuraaviksi tehtäväluokiksi: 1) informaatioarkkitehtuurin suunnitteluun, 2) tekniseen suunnitteluun, 3) käytettävyyden suunnitteluun ja 4) visuaaliseen suunnitteluun. Elokuvantajussa pyrittiin työkalumaiseen tehokkuuteen ja suunnittelussa päätettiin keskittyä käytettävyyteen ja informaatioarkkitehtuuriin, sillä monet näihin liittyvät ratkaisut edistävät samalla sekä käytettävyyttä että saavutettavuutta.

Pohdimme työryhmässä, ovatko käytettävyys ja saavutettavuus elokuvailmaisun verkko-opiskeluun tarkoitetun käyttöliittymän esteettisiä elementtejä? Päättelimme, että käytettävyys voi olla mielihyvää tuottava esteettinen kokemus, jos tuotteen käyttö - opiskelu - on vaivatonta ja palkitsevaa. Siten informaation helppo saavutettavuus ja käytettävyys opiskelun kannalta käsitettiin osaksi esteettisyyttä (Papanek 1971, 6). Esimerkiksi ergonomisella tasolla silmää rasittamaton lukukontrasti mahdollistaa tehokkaan ruudulta lukemisen ja vaikuttaa miellyttävyyden tunteen kautta oppimiseen. Hypermedian käyttöliittymissä hyödynnetään tekijöiden hiljaista tietoa ja visuaalista ammattitaitoa, mutta kognitiivisen käytettävyyden (cognetics 'kognitia') tasolla vasta opiskelija luo esteettisille elementeille - kuten ikoneille - merkityksiä.

Toimintatutkimus aloitettiin vapaamuotoisesti Jyväskylän opiskelijoiden kanssa lukuvuonna 1999-2000 Elokuvantajun kehitysversioiden ja FLE:n avulla. Seuraavassa vaiheessa orientoiduttiin elokuvaopiskeluun ja viimeisessä vaiheessa osanottajat suorittivat kaksi opintoviikkoa tutoroimallani verkkokurssilla. Hallinnollisesti yksi laskennallinen opintoviikko (1,5 ECTS) vastaa noin 40 tunnin opiskelua, josta 24 tuntia on tavallisesti kontaktiopetusta. Osanottajien työmäärä vuonna 2001 oli siten noin 80 tuntia, mutta kokonaisuudessaan vuosina 1999-2001 selvästi enemmän.

Interventio kehittyi vaiheittain verkkokurssin ja sähköpostiviestinnän lisäksi seitsemän käsitekarttatapaamisen, dokumenttielokuvan leikkauksen työpajan ja kurssin lopputöiden ensi-illan aikana. Ensimmäisissä tapaamisissa keskustelimme tutkimusryhmän kanssa toimintatutkimuksesta sekä yhteisöllisestä oppimisesta ja opiskeluaineiston kehittämisestä. Lopuksi sovimme toimintatutkimuksen ja tuotannon aikataulusta (Kuviot 5 ja 18), Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen osastolla suoritettavista opintoviikoista, viestintätavoista ja hyväksytyn suorituksen kriteereistä, kuten dokumenttielokuvan tuottamisesta. Tutkimusryhmän viidennessä tapaamisessa keskusteltiin projektin tilanteesta ja tavoitteista. Samassa tilaisuudessa osanottajat tekivät dokumenttielokuvan tuotantopäätöksen.

Elokuvantaju 1.0 julkaistiin helmikuussa 2001 ja toimintatutkimus päättyi syksyllä 2001, jonka jälkeen Elokuvantajua on ylläpidetty sekä kehitetty satunnaisen palautteen ja tarjotun aineiston pohjalta. Elokuun 2004 loppuun mennessä Elokuvantajun julkisen palautteen kautta vastaanotettiin yli 180 viestiä muilta kuin osanottajilta. Viestit ovat pääasiassa kysymyksiä opiskelusta, tuotantoehdotuksia, yhteyspyyntöjä tai sisältöehdotuksia. Elokuvantajun tuotannossa sekä siihen liittyvän elokuvailmaisun verkkokurssin ja työpajojen toteuttamisessa kumuloitunut tieto on siirrettävissä muiden WWW-palveluiden tuotantoon ja joustavien opintojen järjestämiseen. Julkistamisen jälkeen aineistoa on päivitetty jatkuvasti, kuten espanjalaisella sivustolla ja kolumbialaisilla viittomilla vuoden 2002 lopussa ja japanilaisella sivustolla vuoden 2003 lopussa. Elokuvantaju on helposti laajennettavissa ja käytettävissä esimerkiksi Taideteollisen korkeakoulun lähiopetuksen tukena sekä virtuaaliyliopiston joustavissa opinnoissa (Koskinen ym. 2003).