3.3.2 Elokuvatuotannon jäsentyminen käsitekartoissa

Osanottajat alkoivat kurssin edetessä käyttää asioista samoja käsitteitä ja tapa ilmaista elokuvatietous muuttui samantapaiseksi. Keräsin käsitedatan matriiseihin Elokuvantajun oppimateriaalikarttaa (kuvio 40) suunnitellessani. Matriisien avulla tein koko prosessin ajan sekä SOM:ja että perinteisiä tilastollisia kaaviokuvauksia. Näiden visualisointien avulla pyrin löytämään malleja, jotka joko tukisivat tai eivät tukisi Elokuvantajun oppimateriaalikartan suunnittelutyötä (Landauer 1995, 289-290).

Karttojen ja käsitteistön yhdenmukaistuminen kuvaa yhteisöllistä oppimista, mutta samalla yhteinen käsitteistö helpottaa tutorin tehtäviä ja mahdollistaa prosessin aikana tarkentuvan ohjaamisen. Käsitekartat voitaisiin piirtää esimerkiksi piirtoalustalle, jolloin linkin yhdistämille käsitteille saataisiin koordinaatiston avulla automaattisesti yksiselitteinen paikkatieto. Tällainen tekniikka olisi käsitekartan joustavan käytön edellytys, sillä käytännön verkko-opetuksessa käsitekartan käyttö on työläs menetelmä.

Käsitekartoitus tuki elokuvatietämyksen oppimista ja auttoi tutkimusryhmän osanottajia näkemään elokuvatuotannon sekä kehittyvänä prosessina että hallittavana projektina. Tulokset vahvistivat Elokuvantajussa käytettyä tapaa esitellä lähes 200 elokuvaan liittyvää käsitettä karttamaisella tavalla. Tämä esitystapa rakenteineen vaikuttaa siirtyneen osanottajien karttoihin, mutta oma vaikutuksensa on ollut myös vuokaaviomaisen esitystavan käyttämisellä K2-tilaisuudessa. Ensimmäisten (K1) ja viimeisten (K5) käsitekarttojen perusteella tutkimusryhmän osanottajat oppivat aivan ilmeisesti hahmottamaan elokuvaan liittyvien asioiden välisiä suhteita uudella tavalla. Lisäksi käsitekartoilla voitiin visualisoida vuorovaikutusta ja ne auttoivat Elokuvantajun käyttöliittymän suunnittelussa sekä tulevat tukemaan myös Elokuvantajun jatkokehittelyä.