Muut käsitekartat

Tutkimusryhmän osanottajat piirsivät käsitekarttoja yhteensä seitsemässä tilaisuudessa, joissa viidessä (K1-K5) piirrettiin elokuvaan liittyviä käsitekarttoja. Kahdessa tilaisuudessa K1:n ja K2:n välissä tutkimusryhmä piirsi käsitekarttoja muista aiheista kuten ”viittomakieli ja elokuvailmaisu”, ”opetus”, ”viestintä” ja ”etäopiskelu”. Tavoitteenani oli muiden käsitekarttojen avulla rikkoa rutiini, joka saattaisi vaikuttaa lopputuloksiin. Halusin pitää käsitekartoituksen menetelmänä, jonka osanottajat oppisivat hyvin ennen varsinaisen verkkokurssin (TT3) alkamista, mutta etteivät he piirtäisi rutinoituneita ”tutkijan haluamiksi” olettamiaan esityksiä elokuvatuotannosta. Muita kuin elokuvakarttoja piirrättäessäni oletin, että elokuva-aihe ilmenisi jollain tavalla myös näissä käsitekartoissa. Yksi teoreettisista lähtökohdistahan oli se, että osanottajilla olisi viittomakielisyyteen liittyen vahva subjektiivinen ja sisäinen elokuvan taju, josta eteneminen kehittyneeseen elokuvatietämykseen olisi helppoa.

Esittelen seuraavaksi kolme esimerkkiä ”viittomakieli ja elokuvailmaisu” käsitekartoista. Osanottaja 03 yhdistää elokuvan viittomakieleen visuaalisuuden ja spatiaalisuuden kautta (kuvio 27). Osanottaja 05 yhdistää elokuvan ja viittomakielen yhteisön avulla (kuvio 28) ja osanottaja 06 yhdistää elokuvailmaisun ja viittomakielen monen käsitteen avulla (kuvio 29). Kollektiivisuus näkyy käsiteketjussa elokuvailmaisu - elokuva - viittomakielinen teatteri - viittomakieli. Tutkimusryhmä on lapsesta saakka voinut nähdä viittomakielistä ilmaisua myös videoilla, sillä Kuurojen Liitto aloitti viittomakielisen ohjelmatuotannon vuonna 1983 (Kuurojen Liitto 2005). Ulkomaisten elokuvien tekstitys ja Teksti-TV ovat puolestaan tehneet elokuvista kuuroille saavutettavia. Kaikissa tutkimusryhmän etäopiskelu-käsitekartoissa esiintyivät termit ”tietotekniikka”, ”tietokoneet” ja ”tietoverkot” kuten Internet jossain muodossa. Sen sijaan ”elokuva” sisältyy vain yhteen karttaan ”elokuvakeskustelun” muodossa. Kaikissa viestintä-käsitekartoissa yhtä lukuun ottamatta on mainittu elokuva viestinnän muotona. Toisaalta yhdessäkään opetus-käsitekartassa ei mainita elokuvaa, lukuun ottamatta yhtä karttaa, jossa elokuva mahdollisesti piiloutuu ”media” käsitteen alle.

Toisessa tapaamisessa tehtiin parityönä käsitekarttoja siten, että osanottajien itse valitsemat parit piirsivät neuvottelemalla yhden yhteisen käsitekartan annetusta aiheesta. Parityönä tehdyissä käsitekartoissa elokuva mainitaan monella tavalla. Osanottajat 02 ja 03 hahmottelivat juutalaisvainoja koskevan opetusjakson dokumenttielokuvien ja Steven Spielbergin Schindlerin listan (1993) avulla. Osanottajat 04 ja 10 käyttäisivät opetuksessa tietokonetta ja videota omien elokuvien tekemiseen. Osanottajat 06 ja 01 (keskeytti kurssin) ohjaisivat oppilaita tekemään dokumentin Suomen ilmastosta ja käyttäisivät elokuvia maantiedon opetuksessa. Osanottajat 05 ja 07 luonnostelivat biologian opetusta videon ja tietotekniikan avulla.