Elokuvatiedon jäsentyminen ja käsitteellistyminen

Yleisesti ottaen kaikissa käsitekartoissa voi havaita opiskelun aikana tapahtuvaa organisoitumista ja yhdenmukaistumista. Jo ensimmäiset kartat (K1-K2) ovat tarkkoja, mutta opiskelun edetessä käsitekartoista (K3-K5) löytyy toimintatutkimukseen sisältyneen elokuvaopiskelun välityksellä opittuja rakenteita ja terminologiaa, kuten tutkimusryhmän osanottaja 04:n karttojen K1 ja K5 ulkoasusta huomaa. Kuvion 22 ylempi kartta K1 haarautuu voimakkaasti, hyperonyymilla on 19 suoraa linkkiä alakäsitteisiin eli hyponyymeihin, lisäksi taksonomia on suppea eikä selviä käsiteryhmiä juuri ole. Lisäksi osanottaja 04:n ensimmäisessä käsitekartassa on yhteensä 32 käsitettä ja yläkäsitteen juuressa on suuri haarautumisaste (branching factor) ja alemmilla tasoilla pieni. Elokuvan lajityypit (”eri lajit”) ensimmäisen kartan alaosassa on hyvä väittämä, joka tarjoaa jatkoväylän opiskelulle: tällainen käsite tarjoaa tavallaan mahdollisuuden linkittää orastava katsojan elokuvatietämys asiantuntijoiden elokuvatietämykseen. Osanottaja 04:n ensimmäisessä käsitekartassa Elokuvantajun karttakäyttöliittymän kanssa yhteisiä käsitteitä ovat vain ELOKUVA, LAVASTUS ja ÄÄNI. (kuvio 22, taulukko 3).

Kuvion 22 alemman kartan elokuva-käsitteen haarautumisaste on vähentynyt, hyperonyymilla on enää 11 linkkiä hyponyymeihin. Väittämät ovat tarkentuneet, taksonomia on selventynyt ja käsiteryhmät lisääntyneet. Poikkilinkkejä ei ole piirretty, mutta kartan lukeminen on yleisesti ottaen vaivatonta. Viimeisessä käsitekartassaan K5 osanottaja 04 käyttää myös vuokaaviomaisia, prosessia kuvaavia ratkaisuja esittäessään osatehtävän etenemistä elokuvatuotannossa. Tässä näkyy selvästi tutkimusryhmän omaan dokumenttituotantoon osallistuminen, jolloin osanottaja 04 nousi tuottajamaiseen rooliin. Osanottaja 04:n kaksi eri aikaan piirtämää karttaa kuvaa siten osuvasti hänen elokuvatietämyksensä ja tuotantotietoutensa kehittymistä.

Osanottaja 04:n viimeisessä käsitekartassa K5 on yhteensä 66 käsitettä, noin kaksi kertaa enemmän kuin ensimmäisessä kartassa K1. Lisäksi kartan K5 kaikki käsitteet liittyvät johonkin elokuvakulttuurin ja -tutkimuksen tai elokuvatuotannon ja -jakelun alueeseen. Elokuvantajun oppimateriaalikartan eli käyttöliittymän kanssa yhteisiä käsitteitä ovat ELOKUVA, ESITUOTANTO, JÄLKITUOTANTO, KUVAUS, KÄSIKIRJOITUS, LEVITYS ja TUOTANTO (taulukko 3).

Samoin vertailuryhmän osanottaja 19:n kartoissa voi havaita viestinnällistä tarkentumista, sillä kartan luettavuus on kehittynyt (kuvio 23, taulukko 4). Tämä ei kuitenkaan johdu osallistumisesta verkkokurssille tai Elokuvantajun kehitystyöhön vaan vuoden intensiivisestä lähiopiskelusta Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen laitoksella, jona aikana opiskelijat ehtivät jo kehittää oman opiskelua tukevan käytäntöyhteisönsä. Osanottaja 19 käyttämä käsitemäärä pysyi samana, mutta olennaista on ilmaisun selventyminen ja käsitekartan jäsentyminen (taulukko 4). Kuviossa 23 alhaalla oleva käsitekartta on varsin helppolukuinen ja kuvaa vuoden aikana tapahtunutta osanottaja 19 elokuvatietämyksen kehittymistä.

Osanottaja 19:n käyttämä käsitteistö on runsaan vuoden lähiopiskelun aikana muuttunut selvästi. Viimeisessä käsitekartassa K5 on tuotantoapulaisen ja tuotantopäällikön kaltaisia termejä, jotka puuttuivat ensimmäisestä kartasta (taulukko 4).

Opiskelun edetessä niin tutkimus- kuin vertailuryhmän kaikissa käsitekartoissa käytetty käsitteistö täsmentyi ja oppimista oli tässä mielessä vaivatonta seurata. Seuraavaksi esittelen kartoista laskemani käsitefrekvenssit, joiden avulla pyrin hahmottamaan osanottajien tietämyksen muutoksia. Sen jälkeen kerron muista kuin elokuva-käsitekartoista, joita tutkimusryhmän osanottajat myös piirsivät ja joilla etsin elokuvan linkittymistä esimerkiksi viittomakieleen tai oppimateriaaleihin. Lopuksi esittelen, kuinka elokuvaa käsittelevät ”noviisin yleiskartat” (katsojan kartat) muuttuivat opiskelun edetessä ”edistyneen aloittelijan tuotantokartoiksi” (elokuvantekijän kartoiksi).