2.2.2 Toimintatutkimus ja yhteistoiminta tuotekehittelyssä

Päätin käyttää avointa ja käyttäjäkeskeistä osallistuvaa yhteisöllisen tuotekehittelyn menetelmää, missä muotoilu ymmärretään yhteisölliseksi ongelmanratkaisuksi sekä käytetään osallistuvan toimintatutkimuksen menetelmiä. Kutsun valitsemaani tutkimusmenetelmää design-tutkimukseksi (Collins & al. 2004), joka on yksi toimintatutkimuksen muodoista ja sopii monimutkaisen tutkimustilanteen metodiksi. Sosiaalipsykologi Kurt Lewin (1948) alkoi käyttää käsitettä action research 1940-luvulla (Aaltola & Syrjälä 1999, 13; Cohen & Manion 1980, 176). Toimintatutkimuksen perinteeseen liittyvä design-tutkimus oli väljä tutkimusstrategia, jossa yhdistin empiirisen kenttätutkimuksen Elokuvantajun tuotekehittelyyn ja jossa sekä tutkimusryhmän osanottajat että tuotantoryhmän jäsenet muokkasivat tutkimuksen kulkua ja lopputulosta. Marjo Räsänen (1997, 312) vakuuttui omassa taidekasvatuksen tutkimuksessaan siitä, että toimintatutkimus auttaa ymmärtämään paremmin niin oppilaita kuin omaa toimintaa opettajana ja taiteilijana. Ana Väänänen (1999, 50-51) käytti lisensiaattitutkimuksessaan käsitekarttamaista fashion-mindmap-menetelmää ja toimintatutkimusta pyrkiessään kehittämään tulevien vaatesuunnittelijoiden ammattitaitoa. Toimintatutkimuksella on yhtymäkohtia Freiren (1970) pedagogiikkaan sekä Jürgen Habermasin (1976, 1994) kriittiseen teoriaan ja se yhdistää tutkimustiedon käytännön opetustyöhön auttaen ammatillista kehittymistä (Noffke & Zeichner 1987, 7).

Asiantuntijat, ammattilaiset ja käyttäjät voivat erilaista tietoaan ja kokemustaan keskinäisesti jakamalla tuottaa ongelmien ratkaisuja ja samalla parantaa prosessin aikana yhteisöllistä elämänlaatuaan (Stringer 1996, 10). Toimintatutkimuksen keskeinen lähtökohta on usko yhteistyön merkitykseen ja demokratiaan (Syrjälä ym. 1994, 33-35). Inklusiivisen tuotesuunnittelun ja -kehittelyn (inclusive design) avulla opiskelijat ohjataan luottamaan teknologian ohella omaan luovuuteensa ja oppimiskykyynsä sekä yhteistyöhön muiden ryhmien kanssa (ibid, 35). Inkluusiossa pyritään kaikille soveltuvaan opiskeluun, joten inklusiivisen tuotekehittelyn avulla opitaan sekä yhteistoimintamuotoja että varmistetaan tuotteiden soveltuvuus vuorovaikutuksen välineiksi. Yhteistyön ja verkostoitumisen avulla esteet ja ongelmat analysoidaan heti havaittaessa ja ne ratkaistaan sekä proaktiivisesti että reaktiivisesti tuotteita tai toimintatapoja kehittämällä (ibid, 108). Suunnittelu on tällöin konstruktivistista oppimista, ongelmanratkaisua ja kielellistä merkityksenantoa tulevalle tuotteelle (Hakkarainen 1997, 82-83).

Osallistuvan toimintatutkimuksen kohteeksi määrittelin osanottajien yhteisöllisen elokuvatuotannon ja elokuvailmaisun käsitteellistymisen verkko-opiskelun aikana. Tutkimustehtävä konkretisoitiin osanottajien kanssa osallistumiseksi Elokuvantajun kehittämiseen palautetta antamalla sekä elokuvailmaisun perusteiden opiskeluun, jotta tutkimusryhmän osanottajat voisivat tuottaa oman dokumenttielokuvan. Osanottajien toiminnan tarkoituksena oli oppia yhteisöllisen verkko-opiskelun menetelmiä käytännössä sekä oppia tuottamaan viittomakielisiä lyhytelokuvia jäljittelemällä elokuva-ammattilaisten toimintaa. Elokuvailmaisun oppimisprosessi oli intentionaalinen, tuotantoon tähtäävä ja osanottajat siten tavoitteellisia, tuntevia, suunnittelevia ja asioita arvottavia. Osallistuvan toimintatutkimuksen aikana pieneltäkin vaikuttava yksityiskohta voi osoittautua erittäin arvokkaaksi yhteisön oppimisen kannalta. Tehtäväni design-tutkijana oli tarjota välineitä systemaattisiin, älykkäisiin ja kollektiivisiin ratkaisuihin, joiden avulla ryhmä etenisi kohti tavoitetta.

Eettisesti toimintatutkimus oli hankala, sillä mikä oikeutti sen? Miten perustelin parantavani tilannetta ja tunnistin emansipaation tai muutoksen tarpeen tutkimatta? Tutkijan onkin jatkuvasti pohdittava, onko toiminta osanottajien kannalta järkevämpää, johdonmukaisempaa, oikeudenmukaisempaa tai tyydyttävämpää kuin ennen toimintatutkimusta (Heikkinen & Jyrkämä 1999, 46). Pyrin siten muotoilemaan tutkimuksen tavoitteet mahdollisimman selvästi osanottajille Dysonin (1999, 48) ohjetta noudattaen: ”On parempi olla väärässä kuin epätarkka”. Eettiseltä kannalta oli tärkeää, että tulokset ovat kaikkien käytettävissä ja toiminta oli avointa. Tässä tutkimuksessa se tarkoitti sitä, että osanottajat pystyivät vaikuttamaan ja tiesivät vaikuttavansa oppimateriaalin, palvelun ja verkkokurssin kehittämiseen. Osanottajat myös päättivät aina yhteisöllisesti siirtymisestä seuraavaan vaiheeseen.