1.1.1 Elokuvantajun kehittämisen peruskäsitteitä

Tässä design-tutkimuksessa pyrin inklusiiviseen tuotekehittelyyn, jonka avulla korkeakoulun oppimisympäristöissä voidaan toteuttaa inkluusion periaatteita eli kaikille soveltuvaa, joustavaa ja avointa opiskelua. Selvitin, kuinka elokuvatietämyksen kehitystä tukeva Elokuvantaju-palvelu tulisi suunnitella tarjoamaan kaikille opiskelijoille - myös kuulovammaisille ja viittomakielisille opiskelijoille - yhtäläiset taideopiskelun mahdollisuudet ilman apuvälineteknologiaa tai tukihenkilöstöä. Tätä varten Elokuvantajua kehitettiin iteratiivisesti intervention kanssa, jossa viittomakielinen opiskelijaryhmä opiskeli elokuvailmaisua ja -tuotantoa yhteisöllisesti verkostopohjaisen Future Learning Environment (FLE) -oppimisympäristön tuella (Leinonen, Raami, Mielonen, Seitamaa-Hakkarainen, Muukkonen & Hakkarainen 1999). Tutkimusjärjestelyn avulla oli mahdollista saada välitöntä tuotantopalautetta Elokuvantajun kehitysversioiden toimivuudesta ja käyttää tietämystä hyväksi lopullisen joustavaan opiskeluun tarkoitetun Elokuvantaju 1.0:n toteuttamisessa.

Joustava opiskelu tarkoittaa vaihtoehtoisia tai rinnakkaisia opintojen suoritustapoja sekä menetelmiä ja välineitä, jotka mahdollistavat opetuksen ja opiskelun sitomatta opiskelijaa tiettyyn kurssijaksoon, luentotilanteeseen tai tarkasti määriteltyyn suoritusmuotoon. Virtuaalinenkin opiskelu sitoo opiskelijan tietysti aina johonkin aikaan ja paikkaan, joten joustavuudessa on lähinnä kyse mahdollisuudesta eriaikaiseen eli asynkroniseen opiskeluun samanaikaisen eli synkronisen ohella. Joustava opetus voi olla verkko-opetusta tai yhdistelmä etä- ja lähiopetusta. Usein verkko-opetuksella tai virtuaaliopetuksella tarkoitetaan opetusta Internetissä, mutta se voi olla myös opetusta yrityksen tai oppilaitoksen omassa sisäisessä informaatioverkossa eli intranetissä. Periaatteessa verkko-opiskeluun soveltuvat kaikki lähiopetuksen tutut työtavat, kuten itsenäinen työskentely, opettajajohtoinen opiskelu, projektiopiskelu ja perinteinen yhteistoiminnallinen opiskelu (Tella ym. 2001, 131).

Etäopiskelu ja -opetus ovat osa monimuoto-opiskelua, jossa opiskellaan oppilaitoksen ohjeiden mukaan esimerkiksi kotona tai työpaikalla yksin tai ryhmässä. Tarvittaessa opiskelija saa neuvoja opettajalta tai ohjaajalta eli tutorilta esimerkiksi sähköpostin tai verkko-oppimisympäristön kautta. Virtuaaliyliopistossa (SVY 2004) on mahdollisuus opiskella verkon kautta myös muissa kuin omassa korkeakoulussa. Parhaimmillaan joustava opinto-oikeus (JOO) laajentaa oman korkeakoulun opintotarjontaa, lisää opiskelijan valinnanmahdollisuuksia ja tukee opintojen etenemistä (Suomen virtuaaliyliopisto 2004). Tällöin joustava opiskelu koostuu hallinnollisesta, pedagogisesta ja didaktisesta yhteistyöstä eri henkilöstöryhmien välillä.

Internet (the Internet, the Net) voidaan määritellä useammalla tavalla. Teknisesti Internet on reitittimiä yhdistävä fyysinen infrastruktuuri, jossa protokollien avulla käytetään eri palveluita (Barabási 2002, 147). Teknologisesti Internet on TCP/IP-protokollaa (Transmission Control Protocol/Internet Protocol) noudattavien verkkojen yhteenliittymän ja tietokoneiden avulla vuorovaikutuksessa olevien miljoonien ihmisten globaali yhteisö. Esimerkiksi lokakuun 1. päivänä vuonna 2002 yli 600 miljoonaa ihmistä - noin kymmenesosa maapallon väestöstä - oli samaan aikaan kytkeytynyt Internetiin (Nua.com 2002b). Hallinnollisesti Internet on määriteltyä verkkojen yhteenliittymää löyhästi hallinnoiva organisaatio (Internet Society 2004). Lisäksi Internet voidaan määritellä osoitemääritelmän (koneet ja ihmiset, joilla on Internet-muotoinen sähköpostiosoite) tai palvelumääritelmän (joukko palveluita, kuten sähköposti, tiedostonsiirto, informaatiojärjestelmät ja ”newsit”) avulla. Internet on tarkka yksilökäsite, mutta arkityylissä ”internet” tai ”netti” voidaan kirjoittaa yleisnimien tapaan pienellä alkukirjaimella (Tekniikan sanastokeskus 2003).

Verkko-oppimateriaali jaetaan Internetin tai muun informaatioverkon avulla ja se on kaikkien niiden käyttäjien vapaasti luettavissa, kuunneltavissa tai katseltavissa, joilla on pääsy ko. informaatioverkkoon. Tässä tutkimuksessa “oppimateriaali” viittaa toimitettuun aineistoon, joka on asetettu saataville HTML-sivuna ja luettavissa WWW-selaimen avulla. Oppimateriaalin saatavuus ei vielä takaa sen saavutettavuutta.

Verkko-oppimisympäristö `verkkoperustainen oppimisympäristö, verkkopohjainen oppimisympäristö, virtuaalinen oppimisympäristö' on Internet- tai intranetverkon sivusto, joka tarjoaa opiskelijoille ja opettajille yhteisöllisessä opiskelussa tarvittavan yhteisen työskentelytilan (Hakkarainen 1997; Hakkarainen ym. 2001; Muukkonen, Lakkala & Hakkarainen 2003). Verkko-oppimisympäristö voi muodostua esimerkiksi erilaisista hypertekstin ominaisuuksia hyödyntävistä oppimateriaaleista, hypermediasta ja eri- tai samanaikaisen vuorovaikutuksen mahdollistavista välineistä (ibid). Tässä tutkimuksessa käytettiin FLE-oppimisympäristöä (Leinonen, Kligyte, Toikkanen, Pietarila & Dean 2003a), jonka toimintaa selvitän tarkemmin tuonnempana eri luvuissa.

Elokuvantajun kehittämisen haasteena oli tuottaa kaikille avoin, saavutettava ja esteetöntä korkeakouluopiskelua tukeva WWW-palvelu, joka soveltuu myös viittomakielisille opiskelijoille. Elokuvantajun oppimateriaali on WWW-palvelun ydin, jonka avulla voidaan järjestää verkkokursseja FLE-oppimisympäristössä ja tukea lähiopetusta. WWW-palveluun kuuluu aineiston jatkuva päivittäminen, reagointi käyttäjäpalautteeseen, käyttäjätilastointi ja käyttäjien saavutettavissa olevan oppimateriaalin ylläpito.

Esteettömyys (barrier-free) tarkoitti alun perin sen varmistamista, että julkisiin tiloihin ja rakennuksiin on helppo päästä pyörätuolilla (Keates & Clarkson 2003, 203). Lisäksi tilojen ja niiden toimintojen tuli olla loogisia ja helppoja käyttää. Invalidiliiton (2004) määritelmän mukaan ympäristö tai yksittäinen rakennus on esteetön silloin, kun se on kaikkien käyttäjien kannalta toimiva, turvallinen ja miellyttävä käyttää. Esteettömyys painottuu siten rakennetun ympäristön esteettömyyteen, mutta on kehittynyt laajemmaksi kokonaisuudeksi: esteettömyys tarkoittaa myös kaikkien kansalaisten sujuvaa osallistumista työntekoon, harrastuksiin, kulttuuriin ja opiskeluun. Esteettömyydessä yhdistyy palvelujen saatavuus, välineiden käytettävyys, tiedon ymmärrettävyys ja mahdollisuus osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon (Invalidiliitto 2004). Tässä tutkimuksessa laajennan esteettömän opetuksen saavutettavaksi opiskeluksi, jolloin ei vain tyydytä havaittujen esteiden poistamiseen ja rakenteiden korjailuun, vaan pyritään myös toimintatapojen syvällisempään muutokseen sekä uusien tuotteiden luovaan ja jatkuvaan kehittämiseen.

Saavutettavuus (accessibility) kattaa käsitteenä laajemman alan kuin esteettömyys ja kuvaa sitä, kuinka helposti informaation, järjestelmän, laitteen, ohjelman tai palvelun voi saada käyttöönsä. Saatavuus on siten eri asia kuin saavutettavuus. Valtion taidemuseo jaottelee saavutettavuuden seuraaviin osa-alueisiin, joiden avulla esimerkiksi museotyötä voi kehittää: asenteellinen saavutettavuus, fyysinen saavutettavuus, saavutettavuus eri aistien avulla, tiedollinen saavutettavuus, tiedotuksen saavutettavuus, kulttuurinen saavutettavuus, taloudellinen saavutettavuus ja päätöksenteon saavutettavuus (Salovaara, Liukkonen, Piippo & Viikari 2004). Saavutettavuus voi virtuaaliopiskelun kontekstissa tarkoittaa myös eri selain- ja laiteyhdistelmien huomioon ottamista WWW-suunnittelussa, jolloin WWW-palvelut kehitetään helpoimmaksi ja varmimmaksi tavaksi etsiä opinnoissa tarvittavaa informaatiota (information seeking; Marchionini 1995, 5-6).

Internetin World Wide Web (WWW, Web) on alun perin tutkijoiden hyötykäyttöön Tim Berners-Leen suunnittelema yhteisöllinen Internet-palvelu (Conner-Sax & Krol 1999, 107). WWW on hypermedia, toisiinsa linkitettyjen tiedostojen laajennettu hyperteksti, jossa voidaan linkitysten avulla siirtyä mistä tahansa tiedostotyypistä mihin tahansa tiedostotyyppiin kuten tekstiin, grafiikkaan, videoon, kuvaan tai ääneen (W3C 1999b). WWW on luultavasti yleisin informaationlähde ja pääsykeino Internetiin ja sen avulla voidaan vierailla eri sivustoilla eli navigoida (navigate) ja valita aineistoa lukemista varten eli selata (browse). Tämän jälkeen käyttäjä voi päättää imuroiko (download) aineiston vai ei. WWW:n navigointia ja selaamista voidaan kutsua arkikielessä myös ”surffaamiseksi” (Crichlow 2001, 7).

Chun Wei Choo, Brian Detlor ja Don Turnbull (2000) referoivat tutkimuksia (Gerstberger & Allen 1968; Allen 1977, 182; Culnan 1985; Zipf 1949), joiden mukaan informaation helppo saavutettavuus on tärkein yksittäinen tekijä informaationhaussa (information retrieval; Marchionini 1995, 5-6). Ihmiset käyttävät tuttuja ja helposti saavutettavia lähteitä, jotka löytyvät varmasti ja joita osataan käyttää. Työntekijät käyttävät esimerkiksi oman huoneensa käsikirjastoa mieluummin kuin työpaikan laajempaa kirjastoa, mikäli vain jokin tiedontarvetta tyydyttävä teos on saatavilla (Choo & al. 2000, 12-13). Kiinteiden ja langattomien Internet-yhteyksien sekä hakukoneiden (kuten AltaVista, Excite, Google, Yahoo ja Lycos) yleistyminen ja kehittyminen siirtävät informaationhakua ja -etsintää käsikirjastoista Internetin kautta saavutettavissa oleviin tietokantoihin ja WWW-palveluihin. Tällöin saavutettavuus on hyvä, jos palvelun hyödyntämiseen tarvittavat tiedot ja välineet kuten tietokoneen, tarvittavan ohjelman sekä tietoliikenneyhteyden saa helposti käyttöönsä (Tekniikan sanastokeskus 2003).

Hajautettujen järjestelmien avulla voidaan tukea informaation saavutettavuutta. Hajautettu järjestelmä on ”joukko toisiinsa kytkettyjä, itsenäisiä tietokoneita, jotka yhdessä toimien ratkaisevat suuria yksittäisiä ongelmia tai helpottavat erillisten, mutta todennäköisesti toisiinsa liittyvien tehtävien rinnakkaisen suorittamisen. Lisäksi hajautetun järjestelmän tulisi näkyä käyttäjälle yhtenä tietokoneena ja järjestelmän käyttöliittymän tulisi säilyä samana merkittäviltä osiltaan huolimatta siitä, millä tietokoneella käyttäjä työskentelee” (Crichlow 2001, 1). Tämä määritelmä korostaa kolmea seikkaa: Ensiksi informaatioverkko tekee mahdolliseksi ajantasaisen viestinnän tietokoneiden välillä sekä samojen prosessitoimintojen jakamisen. Toiseksi informaatioverkko piilotetaan käyttäjältä. Kolmanneksi järjestelmä näyttää aina samalta riippumatta siitä, missä käyttäjä työskentelee (ibid).

Tässä tutkimuksessa yksi tavoitteistani on yhdistää hajautettujen järjestelmien saavutettavuuteen liittyvät näkökulmat joustavan opiskelun periaatteisiin ja yhteisöllisen oppimisen muotoihin. Tarkastelen saavutettavuutta aistien, informaation etsimisen, yhteisöllisen oppimisen ja kulttuurin näkökulmista, jolloin saavutettava opiskelupalvelu kattaa teknologian ja opetuksen sekä näihin liittyvän hallinnon ja tietokantojen saavutettavuuden. Saavutettavassa korkeakouluopiskelussa on mahdollisuus joustaviin, vaihteleviin tarpeisiin mukautuviin opintoihin: opiskelijat osaavat käyttää esimerkiksi yhteisöllisiä verkko-oppimisympäristöjä sekä hallitsevat tehokkaan informaation etsimisen perusteet. Saavutettavuus ja esteettömyys eivät ole ”vain vammaisille”, sillä ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamisen kesto on viitisen vuotta - pitkä ajanjakso yksilön elämässä. Tänä aikana tavallisen perusopiskelijan elämäntilanne voi eri syistä muuttua niin paljon, ettei hän esimerkiksi kykene käymään luennoilla, mutta pystyisi suorittamaan vastaavat opinnot joustavasti verkko-opiskelun avulla.

Teknologia on tekniikkaa laajempi käsite. Elokuvantajun tuotanto ei ollut vain tekninen kehityshaaste, vaan sisälsi syvemmän tavoitteen kehittää teknologiaa, joka rohkaisee elokuvatietämykseen liittyvien yhteisöjen muodostumista ja katsojakokemuksen yhdistymistä elokuvan tekijän näkökulmaan. Seppo Kuivakari, Erkki Huhtamo, Sonja Kangas ja Eveliina Olsson (1999, 5) määrittelevät tekniikaksi erilaiset laitteet, koneet ja menetelmät, joissa tavallisesti sovelletaan fysiikan ja kemian lainalaisuuksia. Teknologia tarkoittaa käyttösovellusten ja käyttöliittymien kaltaisia järjestelmiä sekä niihin liittyvää taitotietoa ja niiden ympärille kehittyneitä kulttuurisia käytäntöjä. Tekniikka vastaa kysymykseen, miten palvelut toimivat. Teknologia vastaa kysymykseen, mitä palveluilla tehdään ja kulttuuri on vastaus kysymykseen, mihin tarkoitukseen palveluita tehdään (Kuivakari ym. 1999, 5). Teknologia yhdistää tekniikan yksilöiden kognitioon ja yhteisöllisiin kulttuureihin. Teknologian avulla teknisistä tuotteista tehdään ihmisille sopivia: sellaisia, että lapsetkin osaavat niitä käyttää. Elokuvantajun tavoite on lisätä elokuvakulttuurin saavutettavuutta antamalla mahdollisuus joustavaan elokuvaopiskeluun.

Käytettävyys (usability) on menetelmä- ja teoriakenttä, jonka kautta käyttäjän ja laitteen yhteistoimintaa pyritään saamaan tehokkaammaksi ja käyttäjän kannalta miellyttävämmäksi (Sinkkonen, Kuoppala, Parkkinen & Vastamäki 2002, 19). Käytettävyys ilmentää sitä, miten järjestelmä, laite, ohjelma tai palvelu soveltuu suunniteltuun tarkoitukseen kuten esimerkiksi opiskeluun (Nielsen 1993; Norman 1988; Keinonen 2000). Helppokäyttöisyys, käyttökelpoisuus, käyttäjäystävällisyys, käyttöön soveltuvuus, ymmärrettävyys ja selkeys ovat myös käytettävyyttä (Tekniikan sanastokeskus 2003). Käytettävyys korostaa hyvää toimivuutta tyypillisissä käyttötilanteissa, saavutettavuus ja esteettömyys taas tähtäävät toimivuuden varmistamiseen myös epätyypillisissä käyttötilanteissa (Korpela 2003). Esimerkiksi kannettavan tietokoneen käytettävyys on usein hyvä tyypilliselle kaksikätiselle ja kymmensormiselle käyttäjälle, mutta akuutin murtuman tai jännetuppitulehduksen aiheuttama epätyypillinen yksikätisyys paljastaa samalla käytettävyysongelmia. Elokuvantajun käytettävyys korostuu tilanteissa, jolloin koko kurssin aloittanut ryhmä opiskelee saman aikajakson sisällä tutorin ohjatessa työskentelyä ja ryhmä voi käyttää korkeakoulun tietokoneita. Saavutettavuus puolestaan korostuu tapauksissa, joissa opiskelija esimerkiksi äitiysloman vuoksi keskeyttää kurssin, mutta haluaa suorittaa sen silti loppuun vaikkapa kotoa käsin ilman kiinteää Internet-yhteyttä. Tällöin on sekä korkeakoulun että opiskelijan kannalta järkevää antaa saavutettava ja joustava mahdollisuus kurssin suorittamiseksi.

Usein oppimateriaalin tai palvelun suunnittelu käytettäväksi on vasta ensimmäinen askel esteettömyydessä (Tieke 2003). Käytettävyys voidaan edelleen jakaa fyysiseen (toiminnalliseen), pedagogiseen ja kognitiiviseen käytettävyyteen. Mikko Horila, Antti Syvänen ja Jan Överlund (2002) tarkoittavat pedagogisella käytettävyydellä digitaalisen oppimateriaalin käytettävyyttä oppimisen näkökulmasta. Tällöin painotetaan joustavuutta eli oppimateriaalin soveltuvuutta eri oppimistilanteisiin, tehokkuutta, tavoitteellisuutta sekä lisäarvoa oppimiselle verrattuna oppikirjan kaltaisiin formaaleihin materiaaleihin. Oppikirjan aineistoa ei juuri kannata siirtää verkko-oppimateriaaliksi sellaisenaan, jollei samalla käytetä hyödyksi informaatioteknologian suomia mahdollisuuksia lisätä aineiston käyttäjäkuntaa.

Kognitiivinen käytettävyys viittaa tässä tutkimuksessa semanttiseen ja holistiseen lähestymistapaan, jolloin opiskelija pystyy hahmottamaan käyttöliittymän ja sen kautta saatavilla olevan aineiston rakenteen kognitiivisten skeemojensa eli sisäisten malliensa (schema; Anderson 1980, 154-155), käytettävissä olevien aistiensa ja oppimishistoriansa avulla. Olennaista on huomata se, että tähän liittyy viestintäteknologian suoma mahdollisuus hajautettuun kognitioon, jonka avulla yhteisöön kuuluvat yksilöt pystyvät tehokkaasti käsitteellisen ymmärryksen ja osaamisen kehittämiseen (Hakkarainen ym. 2001, 152-153; Hakkarainen, Paavola & Lipponen 2003). Tämä on yksi tärkeimmistä syistä kehittää Elokuvantajun kaltaista palvelukokonaisuutta korkeakouluopiskeluun.

WWW-opiskelupalvelu on tarkoitettu korkeakoulun opiskelijoiden oppimistyökaluksi, joka koostuu verkko-oppimateriaalista, verkko-oppimisympäristöstä, teknisestä ylläpidosta ja opetuksesta. Elokuvantajun kaltaisessa käytettävässä ja saavutettavassa WWW-opiskelupalvelussa yhdistetään korkeakoulun omat tietokannat (kuten kirjasto), verkko-opiskeluympäristö, lähiverkon työpisteet, opintoneuvonta, oppimateriaalin päivitys ja opintojen tutorointi Internetin avulla muiden yhteisöjen, organisaatioiden ja instituutioiden palveluihin esimerkiksi joustavan opinto-oikeuden avulla sekä käytetään hyväksi viestintäteknologiaa ja Internet-protokollia. Verkkoarkkitehtuurissa on useita protokollakerroksia, kuten ISO:n (2004) seitsenkerroksinen OSI-protokollamalli (2004). Hyvä toimivuus saavutetaan myös käyttämällä kevyempää ja laajasti hyväksyttyä nelikerroksista Internetin TCP/IP-protokollaa (Crichlow 2001, 73), jota käyttämällä saavutettavuus ja yhteensopivuus voidaan helposti varmistaa noudattamalla tietoliikennestandardeja sekä yleisiä laitteistoasetuksia (Hanelius 2003; Hellström 1996; Nielsen 2000a). W3C-standardien ja WAI (Web Accessibility Iniative) ohjeiden (Web Content Accessibility Guidelines 2.0; W3C 2004) avulla otetaan huomioon erilaisten käyttäjäryhmien tarpeet informaatioarkkitehtuuria, sisältöä ja toteutusta suunniteltaessa sekä varmistetaan WWW-oppimateriaalien esteetön jakelu informaatioverkossa (W3C 1999a). Näin luodaan hajautettua kognitiota ja yksilöllisen tietämyksen kehittymistä tukeva teknologinen ratkaisu, joka ei vielä yksin riitä (Lehtinen 1997, 15): seuraava askel esteettömän opetuksen laajentamisessa saavutettavaksi oppimiseksi on opiskelijoiden ja opettajien muodostamien käytäntöyhteisöjen ymmärtäminen.

Edellisten perusvaatimusten vuoksi Elokuvantajun tuotannossa sovellettiin Jakob Nielsenin (2000a, 2000b, 2003) sekä W3C:n ohjeita WWW-palvelujen saavutettavuudesta. World Wide Web Consortium (W3C) on perustettu vuonna 1994 ja se kehittää yhteisiä ja yhteensopivia WWW:n pelisääntöjä ja teknologioita, kuten spesifikaatioita, ohjeita, ohjelmistoja sekä työkaluja (Nykänen 2003). W3C:n työn keskeinen muoto on suositusten (recommendation) asettaminen. Suurin osa W3C:n suosituksista on luonteeltaan teknisiä eli ne ohjaavat jonkin välineen toteuttamista tai käyttöä. Välineitä ovat esimerkiksi WWW-selain, tekstinkäsittelyohjelma tai vektorigrafiikkaa esittävä kuvankäsittelyohjelma tai jokin näiden osa. W3C-teknologioissa pyritään toteutusten modulaarisuuteen eli siihen, että kerran toteutettu ohjelmiston osa voidaan monistettuna ottaa lähes sellaisenaan käyttöön myös muiden ohjelmistojen osana. Suosituksen noudattaminen takaa, että eri toimijoiden työ on yhteensopivaa ja esimerkiksi WWW-sivut näkyvät eri selaimissa oikein, hajautettujen ohjelmien välinen viestiliikenne toimii ja dokumenttien koneellinen lukeminen onnistuu ongelmitta (ibid). Elokuvantaju-palvelua testattiin tuotannon aikana osallistuvan toimintatutkimuksen menetelmien avulla, joten tutkimusmenetelmää voidaan kutsua design-tutkimukseksi (design research; Collins & al. 2004).