1.2 WWW-palvelun ja käyttöliittymän yhteisöllinen suunnittelu

The solution - easier to describe than to realize - is to devise instruments that are intelligence-fair (Gardner 1993, 176).

Tämä tutkimus pyrkii kuvamaan ja konkretisoimaan inkluusiota vähemmistöjä edustavien kuurojen opiskelijoiden ja WWW-palvelun tuottajien tasa-arvoisena ja käytäntöyhteisössä kasautuvana taitona kehittää informaatioteknologiaa ja joustavan opiskelun menetelmiä kuten verkko-opiskelua. Toivon, että tutkimus luo pohjaa multimodaalisten viestintäsovellutusten kehittämiselle tuottamalla tietämystä siitä, miten vuorovaikutteisuus yhteisöllisessä, joustavassa ja monikielisessä opiskelu- ja tuotantoprojektissa eri tavoilla ilmenee. Kyseessä on siten Wengerin (1998, 225-229) tarkoittama ”oppimista varten suunnittelu” (design for learning), jossa hajautetun kognition avulla pyritään kollektiivisen älyn ja tietämyksen lisäämiseen. Tässä johdannon toisessa osassa keskityn Elokuvantaju-tuotannon taustoittamiseen neljän alaluvun avulla ja kuvaan design-tutkimuksen ulottuvuuksia sekä Elokuvantajun tuotantoon vaikuttaneita tekijöitä. Ensiksi käsittelen yhteisöllisyyden vaikutusta taideopiskelussa ja sen jälkeen pohdin hiljaisen tiedon merkitystä Elokuvantajun kaltaisten tuotteiden suunnittelussa. Kolmannessa alaluvussa käsittelen käyttöliittymiä yleisellä tasolla ja lopuksi elokuvaan liittyvän oppiaineksen esittämistä WWW-sivulla.

Elokuvantaju-tuotannon aikana toimintatutkimuksen osanottajien kehittynyt elokuvatietämys tallennettiin käsitekarttojen, FLE- ja sähköpostiviestien sekä viittomakielisten opiskelijoiden tekemien dokumenttielokuvien avulla. Näiden lisäksi osanottajat myös kirjoittivat erilliset loppupalautteet. Tuotantoryhmän jäsenten hiljaisen tiedon kehittyminen ilmenee Elokuvantajun kehitysversioissa ja luonnoksissa. Tämän lisäksi Laitinen ja Viikari (2001) kuvasivat tuotantoprojektin omassa lopputyössään. Silti kaikki tämä dokumentaatio ei kata kaikkea Elokuvantajussa tarvittua osaamista ja tietoa tai syntynyttä uutta hiljaista tietoa. Seuraavien kahden luvun tarkoitus on kuvata tätä dokumenttien ulkopuolelle jäävää yhteisöllistä ja kulttuurista tietämystä, joka vaikutti tuotannossa koko ajan ja jonka merkitys on elokuvaopiskelussa hyvin olennaista.