TIIVISTELMÄ

Tutkimus tehtiin vuosina 1999-2004 Taideteollisessa korkeakoulussa yhteistyössä Jyväskylän yliopiston viittomakielisen luokanopettajakoulutuksen kanssa. Taideteollinen design-tutkimus sijoittuu elokuvataiteen, media- ja elokuvatutkimuksen sekä kasvatustieteen alueille. Yhdistämällä osallistuva toimintatutkimus ja WWW-tuotanto kehitettiin elokuvailmaisun yhteisöllisen verkko-opiskelun konsepti ja tuotettiin tutkimuksen teos Elokuvantaju-CinemaSense, joka on saatavilla WWW-muodossa [http://elokuvantaju.uiah.fi]. Joustavaa opiskelua tukevan WWW-palvelun ja verkko-oppimateriaalin käytettävyyttä ja saavutettavuutta havainnoitiin elokuvailmaisun verkkokurssilla vuonna 2001 käsitekartoituksen ja verkkoviestinnän avulla.

Tavoite oli tuottaa elokuvan verkko-opiskeluun soveltuva, saavutettava tuote sekä selvittää tuotannon tueksi viittomakielisten opiskelijoiden elokuvailmaisuun liittyvän tietämyksen syvenemistä ja käsitteellistymistä sekä yhteistoimintaa verkkokurssin aikana. Tavoite liittyy inkluusion yleistavoitteeseen, kaikille yhteiseen ja avoimeen korkeakouluun, joka muokkautuu joustavasti erilaisten opiskelijoiden tarpeisiin.

Tutkimusongelma oli selvittää, miten tuotetaan saavutettava elokuvailmaisun WWW-palvelu, joka tukee sekä yhteisöllistä verkko-opiskelua että yksilöllistä elokuva-tietämyksen kehittymistä.

Metodologia perustui käyttäjäkeskeiseen ja yhteisölliseen osallistuvaan tuotekehittelyyn (participatory design), jossa design-tutkimuksen avulla kehitettiin palvelukonsepti joustavaan yhteisölliseen elokuvan verkko-opiskeluun ja tuotettiin esteetön Elokuvantaju-sivusto. Viittomakielisten opiskelijoiden kanssa WWW-palvelua testattiin ja kehitettiin saavutettavaksi ja monikulttuuriseksi taideaineiden verkko-opiskeluformaatiksi. Kolmanneksi etsittiin design-tutkimuksen havainnoille ja kokemuksille teoreettista selitysvoimaa (consilience) konstruktivistisen ja yhteisöllisen oppimisteorian, kognitiotieteiden sekä kulttuurievoluutiotutkimuksen avulla.

Tutkimusaineisto koostuu tutkimusryhmän osanottajien käsitekartoista, kyselyistä, sähköpostiviesteistä, päiväkirjoista ja dokumenttielokuvista sekä vertailuryhmän käsitekartoista ja alkukyselystä. Aineistoa täydentävät Elokuvantaju-tuotantoryhmän sähköpostiviestintä sekä Elokuvantajun tuotantoprosessia käsittelevä MA-lopputyö (Laitinen & Viikari 2001).

Tulokset: 1) Teoreettinen tarkastelu ja design-tutkimusprosessin kuvaus siitä, miten elokuvailmaisun perusopintoihin tarkoitettu WWW-palvelu ja verkko-oppimateriaali tuotetaan. 2) Tutkimusryhmän osanottajien käsitekartat yhdenmukaistuivat ja käsitteistö muuttui ammattimaisemmaksi elokuvailmaisun verkko-opiskelun aikana. 3) Elokuvailmaisun verkkokurssin päättyessä osanottajien käsitekartat olivat kehittyneet elokuvankatsojien kartoista elokuvantekijöiden kartoiksi. 4) Tutkimusryhmä jäljitteli ammattituotantoa sekä ideoi ja kehitteli dokumenttielokuvan aiheen, organisoi tuotannon ja tuotti kolme dokumenttielokuvaa. 5) Tuotettiin saavutettava ja monikielinen Elokuvantaju 1.0 -palvelu ja verkkokurssikonsepti joustavia taideopintoja varten. Tutkimus lisäsi myös tietämystä monikielisten verkko-opintojen vuorovaikutteisuudesta. Tuloksia voidaan soveltaa multimodaalisten verkkokurssien, käyttöliittymien ja palveluiden tuotantoon, mikä vuorostaan edistää inkluusiota sekä monikulttuurista ja joustavaa korkeakouluopiskelua.

Avainsanat: Computer Supported Collaborative Learning, CSCL, design-tutkimus, elokuva, multimodaalisuus, verkko-oppimateriaalit, toimintatutkimus, taideopetus, tietokoneavusteinen yhteisöllinen opiskelu, verkko-opiskelu, verkkopedagogiikka, WWW-palvelu.