SANASTO

Audiologia (audiology) käsittelee ihmisen kuuloon sekä sen suojelemiseen ja kuntouttamiseen liittyvää tietoa (SAY 2004). Diagnosoinnin tuloksena syntyy esimerkiksi luokittelu kuuroihin (deaf), kuuroutuneisiin (late deafened, adult deaf) ja huonokuuloisiin (hard of hearing).

Auditiivis-oraalinen eli auditiivis-vokaalinen (auditory-oral, auditory-vocalic) kielitaidon moodi perustuu kuuloon ja puheeseen.

Avoin lähdekoodi (open source) tai vapaa ohjelmisto (free software) tarkoittaa ohjelmistoa, jonka tekijänoikeudet ovat koodin kirjoittajilla, mutta joka on lisensoitu kaikille avoimen lähdekoodin lisenssillä. Kuka tahansa voi siten käyttää ja levittää avointa koodia sekä tutkia ja muuttaa ohjelman lähdekoodia ja levittää muokattuja versioita eteenpäin. Avoimeen lähdekoodiin perustuvia tuotteita ovat esimerkiksi Linux ja OpenOffice (Wikipedia 2004). Mannerin (2001) mukaan avoin lähdekoodi alkoi virallisesti vuonna 1983, kun Richard Stallman perusti Free Software Foundationin (FSF) ja loi samalla ensimmäisen avoimen lähdekoodin lisenssisopimuksen (General Public License, GPL), jonka alla lisensoitavia ohjelmia kutsutaan termillä Free Software. Stallmannin lähtökohta oli yksinkertainen: tietokoneohjelma on kuin akateemisen tutkimuksen tulos, joten ohjelmaa tulee voida tarkastella, kritisoida ja käyttää uuden tutkimuksen pohjana, aivan kuten akateemisia töitäkin. FSF:n mukaan ohjelmointi on tiedettä ja ohjelmisto on tapa ilmaista itseään vertaisilleen eikä tätä ilmaisua tule rajoittaa. Kaupallisten ongelmien vuoksi Eric Raymond kumppaneineen kehitti vuonna 1998 uuden konseptin termin Open Source avulla. Open Source-termin käyttöä kontrolloi Open Source Initiative (OSI), joka hyväksyy OSI:n kriteerit täyttäviä lisenssisopimuksia Open Source-lisensseiksi. Käytännössä sanapari ”avoin lähdekoodi” kattaa sekä Free Softwaren että Open Sourcen. Avoin lähdekoodi (Open Source) on käsite, jota ei tulisi sekoittaa termeihin Freeware, Shareware tai Public Domain Software. (Manner 2001)

Design for All (inclusive design, universal design) tarkoittaa strategioita ja periaatteita, joilla ympäristöt, tuotteet ja palvelut suunnitellaan kaikille käyttäjille.

Digitaalinen kuilu, digitaalikuilu (digital divide, digital gap) tarkoittaa joidenkin yksilöiden, ryhmien tai sosiaaliluokkien syrjäytymistä informaatioyhteiskunnasta. Digitaalinen kuilu kuvaa ilmiöjoukkoa, joka esiintyy niin maiden välillä kuin yhteiskuntien sisällä: kehitysmaiden ja teollisuusmaiden välisen kuilun ohella kussakin maassa vallitsee kuilu rikkaiden ja köyhien välillä. Digitaalikuilu aukeaa informaatioteknologian tuotannon ja varallisuuden polarisoituessa: "informaatiorikkaat" eristyvät "informaatioköyhistä". Digitaaliset kuilut vaikeuttavat yhteistoimintaa, joten niitä voidaan verrata vuoristojen, autiomaiden ja valtamerten kaltaisiin fyysisiin esteisiin ihmisten välillä. Digitaalikuilu on historiallinen perillinen viestintätekniikan "analogiselle kuilulle", joka on erottanut esimerkiksi kuulevia ja kuuroja puhelimen keksimisestä sekä rikkaita ja köyhiä maita lennättimen keksimisestä lähtien: noin 80 prosenttia maailman väestöstä ei ole vieläkään soittanut edes lankapuhelimella. Internetin käyttö on mahdollista lähinnä sille viidennekselle maapallon väestöstä, joka asuu teollistuneimmissa maissa ja koostuu pääasiassa englantia osaavista miehistä. Valtaosalle maailman väestöstä Internetin sisällöt ja palvelut ovat tavoittamattomissa tai vain osaksi saavutettavissa.

Ekskluusio tarkoittaa ulosjoutumista tai syrjäytymistä yhteisöstä, tuotannosta, vallasta tai yhteiskunnan täysivaltaisesta jäsenyydestä.

Esteettömyys (esteetön: barrier-free) tarkoitti alun perin sen varmistamista, että julkisiin tiloihin ja rakennuksiin on helppo päästä pyörätuolilla.

Etäopiskelu ja -opetus (distance learning, education) ovat monimuoto-opiskelun työskentelytapoja, joissa opiskellaan oppilaitoksen ohjeiden mukaan esimerkiksi kotona tai työpaikalla yksin tai ryhmässä. Tarvittaessa opiskelija saa neuvoja opettajalta tai ohjaajalta esimerkiksi sähköpostin tai verkko-oppimisympäristön kautta. Virtuaaliyliopistossa on mahdollisuus opiskella verkon kautta myös muissa kuin omassa korkeakoulussa.

FLE, Future Learning Environment on Taideteollisen korkeakoulun Medialaboratoriossa vuosina 1998-2003 toteutettu tulevaisuuden oppimisympäristöjen tutkimus- ja kehityshanke. Samalla se on Medialaboratoriossa kehitetty WWW-perustainen ohjelmisto (Fle3) yhteisölliseen tutkivaan oppimiseen, tiedon rakenteluun ja jammailuun [http://fle3.uiah.fi].

Gesturaalis-visuaalinen (gestural-visual) kieli perustuu näköön ja eleisiin, sillä aivot käsittelevät joustavasti eri aistien kautta saatuja kielellisiä signaaleja ja koordinoivat käsien sekä kurkunpään liikkeitä kielellisten ilmaisujen tuottamiseksi.

Hypermedia (kuten WWW) on toisiinsa linkitettyjen tiedostojen laajennettu hyperteksti, jossa voidaan linkitysten avulla siirtyä mistä tahansa tiedostotyypistä mihin tahansa tiedostotyyppiin kuten tekstiin, grafiikkaan, videoon, kuvaan tai ääneen.

Hyperonyymi tarkoittaa yläkäsitettä.

Hyponymia tarkoittaa sanojen hierarkkisia suhteita.

Hyponyymi tarkoittaa alakäsitettä.

Inkluusio tarkoittaa sisään sulkemista, mukaan lukemista, takaisin liittämistä. Ihminen sosiaalistuu perheeseen, instituutioihin, yhteiskuntaan ja tulee suljetuksi, luetuksi ja liitetyksi elämää vakiinnuttaviin,turvaaviin ja suojaaviin kollektiivisiin puitteisiin." Eräsaaren näkökulmaan tietenkin liittyy astevaihteluita hyperinkluusiosta
(totalitarismi) aina ekskluusioon (ulosjoutuminen, syrjäytyminen) asti.
Ihminen on sosiaalinen olento, joka voi kasvaa ihmiseksi vain ihmisten
joukossa. Ihmisen sosiaalistumiseen vaikuttaa kodin, perheen, yhteisön ja yhteiskunnan
(kulttuurin) inkluusion aste ja muoto.

Internet (the Internet, the Net) on teknisesti reitittimiä yhdistävä fyysinen infrastruktuuri, jossa protokollien avulla käytetään eri palveluita. Internet on myös TCP/IP-protokollaa noudattavien verkkojen yhteenliittymän ja tietokoneiden avulla vuorovaikutuksessa olevien miljoonien ihmisten globaali yhteisö. Hallinnollisesti Internet on määriteltyä verkkojen yhteenliittymää löyhästi hallinnoiva organisaatio. Lisäksi Internet voidaan määritellä osoitemääritelmän (koneet ja ihmiset, joilla on Internet-muotoinen sähköpostiosoite) tai palvelumääritelmän (joukko palveluita, kuten sähköposti, tiedostonsiirto, informaatiojärjestelmät ja ”newsit”) avulla. Internet on tarkka yksilökäsite, mutta arkityylissä ”internet” tai ”netti” voidaan kirjoittaa yleisnimien tapaan pienellä alkukirjaimella.

Itseorganisoituva kartta (self-organizing map, SOM) on emeritusprofessori Teuvo Kohosen (1982) kehittämä menetelmä, jolla tulkitaan monimutkaisia ja laajoja havaintosarjoja ja tilastoja esimerkiksi astronomiassa (Tagliaferri, Longo, Andreon, Zaggia, Capuano & Gargiulo 1998). Yleisemmin SOM:in kaltaiset keinotekoiset hermoverkot muodostavat esimerkkien avulla abstrakteja skeemoja ilman heuristista suunnittelua tai ohjausta. Tällainen skeema kuvaa biologisen tai keinotekoisen hermoverkon toimintaa ideaalisella tasolla.

Joustava opetus (flexible education) tarkoittaa vaihtoehtoisia tai rinnakkaisia suoritustapoja sekä menetelmiä ja välineitä, jotka mahdollistavat opetuksen ja opiskelun ”sitomatta ihmisiä tiettyyn aikaan ja paikkaan”. Edellistä ilmaisua on tarkennettava: opiskelu sitoo ihmisen aina johonkin aikaan ja paikkaan. Kyseessä on lähinnä mahdollisuus eriaikaiseen (asynkroniseen) opiskeluun samanaikaisen (synkronisen) ohella. Joustava opetus voi olla verkko-opetusta tai yhdistelmä etä- ja lähiopetusta.

Kaksikielisyys (bilingualism) on kyky käyttää kahta joko saman tai eri modaliteetin kieltä, kuten suomea ja ruotsia tai viittomakieltä ja kirjoitettua puhekieltä.

Kognitiivinen käytettävyys (cognetics) viittaa tässä tutkimuksessa semanttiseen ja holistiseen lähestymistapaan, jolloin käyttäjä pystyy hahmottamaan käyttöliittymän ja sen kautta saatavilla olevan aineiston rakenteen kognitiivisten skeemojensa, käytettävissä olevien aistiensa ja persoonallisen oppimistyylinsä avulla.

Konstruktivismi on yleinen tietoteoreettinen lähestymistapa, joka viittaa siihen, että oppiminen ei ole passiivista informaation vastaanottamista ja varastoimista mieleen, vaan aktiivista tietojen ja taitojen konstruointia. Ei siis ole mitään suoraa kanavaa, jolla voitaisiin siirtää tietoa opettajalta, oppikirjasta tai vaikkapa Internetin sivuilta oppilaan mieleen. Uusien tietojen ja taitojen oppiminen on aina oppijan aktiivinen prosessi ja opettaminen samoin kuin minkä tahansa välineen tarjoama informaatio voi vaikuttaa vain epäsuorasti oppimisen kulkuun. (Lehtinen 1997, 14)

Kumulatiivinen ja strukturaalinen oppiminen viittaa aikaisemman tiedon ja sen organisoitumistavan ratkaisevaan rooliin uuden tiedon oppimisessa. Aikaisempien tietojensa avulla oppilaat aktiivisesti havainnoivat ilmiöitä, prosessoivat kohtaamaansa uutta tietoa ja muodostavat sen seurauksena uusia merkityksiä ja tiedon rakenteita. Oppiminen ei siis ensisijaisesti tarkoita tietoelementtien määrän kasvua oppilaan mielessä, vaan asteittaista kognitiivisten rakenteiden muuttumista. Tämä voi tapahtua jo olemassa olevien rakenteiden syventämisenä ja täydentymisenä tai radikaalinan uudelleen strukturoitumisena. Aikaisempi tieto tekee uusien ilmöiden havaitsemisen ja oppimisen mahdolliseksi, mutta se voi myös aiheuttaa oppimisen esteitä ja johtaa systemaattisiin väärinkäsityksiin. (Lehtinen 1997, 14)

Kuulovammaiset (hearing-impaired) viittaa mittaamalla todettuun kuulovammaan ja siihen, missä iässä kuulovamma on tapahtunut.

Kuuro (Deaf) tarkoittaa tässä tutkimuksessa viittomakielisen kielivähemmistön jäsentä, vaikka arkipuheessa termillä viitataan usein kuulon puutteeseen. Kuurot käyttävät viittomakieltä siksi, että sen oppiminen on yksinkertaisesti helpompaa kuin puhekielen oppiminen. Sekaannusta aiheuttaa se, että monet ”kuurot” kuulevat ääniä, mutta eivät saa selvää puhealueen taajuuksista.

Käytettävyys (usability) on menetelmä- ja teoriakenttä, jonka kautta käyttäjän ja laitteen yhteistoimintaa pyritään saamaan tehokkaammaksi ja käyttäjän kannalta miellyttävämmäksi. Käytettävyys ilmentää sitä, miten järjestelmä, laite, ohjelma tai palvelu soveltuu suunniteltuun tarkoitukseen kuten opiskeluun. Helppokäyttöisyys, käyttökelpoisuus, käyttäjäystävällisyys, käyttöön soveltuvuus, ymmärrettävyys ja selkeys ovat myös käytettävyyttä. Käytettävyys korostaa hyvää toimivuutta tyypillisissä käyttötilanteissa, saavutettavuus (esteettömyys) taas tähtää toimivuuden varmistamiseen myös epätyypillisissä käyttötilanteissa (Korpela 2003). Usein oppimateriaalin tai palvelun suunnittelu käytettäväksi on vasta ensimmäinen askel esteettömyydessä. Käytettävyys voidaan edelleen jakaa fyysiseen (toiminnalliseen), pedagogiseen ja kognitiiviseen käytettävyyteen.

Lekseemi (lexeme, lexical item) on abstraktio, käsite joka edustaa sanan erilaisia esiintymiä. Kun jokin sananmuoto esiintyy tekstissä, kyse on yksittäisestä tapauksesta eli sananmuotoesiintymästä. Sananmuodot ovat lekseemin konkreettisia esiintymisiä tekstissä ja puheessa. Esimerkiksi käsi on lekseemi, joka esiintyy sananmuotoina kädessä, kättä, käsiä jne. Perusmuoto on sanan taivutusmuodoista se, joka on valittu edustamaan sanaa, mutta kertoo usein vähiten sanasta. Suomessa perusmuoto on nomineilla yksikön nominatiivi (kala, talo), verbeillä 1. infinitiivin lyhyempi muoto (mennä, tulla). Sanakirjamuoto eli hakumuoto edustaa lekseemiä sanakirjoissa. Käytännössä sanakirjamuoto on usein sama kuin perusmuoto. Sanakirjamuoto voi vaihdella eri kielissä [http://www.info.uta.fi/kurssit/a8d/ao8morf.htm]. (Kettunen 2004)

Modaliteetti (modality 'aistijärjestelmä, aistipiiri') tarkoittaa viestinnässä esittämisen ja vastaanottamisen muotoa, joka viittaa usein eri aistien kautta tapahtuvaan viestintään. Multimodaalisessa viestinnässä käytetään näköä, kuuloa ja tuntoa. Sekä kirjoitettu että viitottu kieli esitetään visuaalisen modaliteetin kautta.

Moduuli eli johdanto `opetusolio, oppimisaihio, oppimisdokumentti, oppimisobjekti, oppisisältö' (learning object, LO, modular building block, shareable content object, reusable learning object) on tapa tuottaa ja säilyttää verkko-oppimisympäristöissä käytettävää sisältöä. Moduuli perustuu samaan ideaan kuin olio-ohjelmointi eli uudelleenkäytettävien komponentteihin: moduulit ovat koko kurssiin verrattuna pieniä uudelleenkäytettäviä palasia. Viralliseksi termiksi muodostunee oppisisältö (TIEKE:n suomennos: IEEE-standardin "Learning Objects Metadata", IEEE 1484.12.1-2002).

Moodi (mode, latinan sanasta modus, 'tekemisen tai olemisen tapa') on tapa tai toimintatila. Kuuleva ja puhuttuja kieliä käyttävä henkilö käyttää samaa moodia puhuessaan englantia tai suomea, mutta eri moodia kirjoittaessaan ja puhuessaan suomea. Viittomakieltä käyttävä kuuro opiskelija vaihtaa toiseen moodiin kirjoittaessaan suomen kieltä. Datatekniikassa moodi tarkoittaa esimerkiksi ohjelman vaihtoehtoisia toimintatiloja tai -tapoja.

Noodi (node) on solmu tai solmumainen verkon tai puumaisen rakenteen osa. Datatekniikassa noodi tarkoittaa tietokonetta jonkin verkon osana. Kielitieteessä termillä tarkoitetaan lauseiden rakenteen kuvaamiseen käytetyn puumaisen kaavion solmukohtaa.

Oralismi (oralism) on kuurojen opetuksen menetelmä, jossa käytetään huuliltalukua (huuliota) ja puhetta viestintään eikä hyväksytä viittomakielen käyttöä.

Pedagoginen käytettävyys (pedagogical usability) tarkoittaa digitaalisen oppimateriaalin käytettävyyttä oppimisen näkökulmasta. Tällöin painotetaan joustavuutta eli oppimateriaalin soveltuvuutta eri oppimistilanteisiin, tehokkuutta, tavoitteellisuutta sekä lisäarvoa oppimiselle verrattuna formaaleihin materiaaleihin kuten oppikirjoihin.

Ryhmä (band) on hierarkkinen ja sosiaalinen kädellisten toimintayksikkö. Ryhmien muodostuminen perustuu vaistoon, sillä kaikki kädelliset turvaavat ryhmien ja yhteistoiminnan avulla selviytymisen ja ravinnonsaannin. Ihmisyhteisöjen evoluutiossa kehittynyt peruskoko on suurin piirtein 150 yksilöä.

Saatavuus liittyy palvelujen tai tuotteiden valikoimaan: jokin palvelu tai tuote on saatavilla silloin kun sitä on tarjolla tai tilattavissa. Se, että palvelu tai tuote, esimerkiksi opastettu kierros tai esite, on saatavilla, ei vielä kerro, onko se myös erilaisten ihmisten kannalta hyvin toimiva ja siten saavutettava. Saatavuus on saavutettavuuden edellytys, mutta saatavuus ei vielä määrittele tarjonnan laatua käyttäjän kannalta. (Taide tarjolle, kulttuuri kaikille 2004, 74)

Saavutettavuus (accessibility) kattaa käsitteenä laajemman alan kuin esteettömyys ja kuvaa sitä, kuinka helposti informaation, järjestelmän, laitteen, ohjelman tai palvelun voi saada käyttöönsä. Valtion taidemuseo jaottelee saavutettavuuden seuraaviin osa-alueisiin, joiden avulla esimerkiksi museotyötä voi kehittää: asenteellinen saavutettavuus, fyysinen saavutettavuus, saavutettavuus eri aistien avulla, tiedollinen saavutettavuus, tiedotuksen saavutettavuus, kulttuurinen saavutettavuus, taloudellinen saavutettavuus ja päätöksenteon saavutettavuus.

Vapaa ohjelmisto (free software), ks. Avoin lähdekoodi.

Verkko-opetus eli virtuaaliopetus (net pedagogy) tarkoittaa usein opetusta Internetissä, mutta se voi olla myös opetusta yrityksen tai oppilaitoksen omassa sisäisessä informaatioverkossa.

Verkko-oppimisympäristö `verkkoperustainen oppimisympäristö, verkkopohjainen oppimisympäristö, virtuaalinen oppimisympäristö' (virtual learning environment) on Internet- tai intranetverkon sivusto, joka tarjoaa opiskelijoilla ja opettajille yhteisen työskentelytilan, jollainen tarvitaan yhteisöllisessä opiskelussa. Verkko-oppimisympäristö voi muodostua esimerkiksi erilaisista hypertekstin ominaisuuksia hyödyntävistä materiaaleista, hypermediasta ja eri- tai samanaikaisen vuorovaikutuksen mahdollistavista välineistä.

Viittomakielet (sign languages) tarkoittavat kansallisia ja dokumentoituja viittomakieliä, joita käytetään jossain päin maailmaa.

Viittomakieli tarkoittaa tässä tutkimuksessa suomalaista viittomakieltä (SVK tai FinSL = Finnish Sign Language). Viittomakieli ei ole kansainvälistä, sillä viittomakielet kuten kaikki kielet yleensä kehittyvät yhteisön kulttuurisessa vuorovaikutuksessa (BSL = British Sign Language, ASL = American Sign Language jne). Viittomakielten viittomistot (sanastot) vaihtelevat, mutta viittomakielten syntaksi on likimain sama kaikkialla ja tiivis vuorovaikutus yhdenmukaistaa viittomistoja.

Viitotut kielet (signed languages) viittaa yleisesti kaikkiin - myös dokumentoimattomiin - kuviteltavissa oleviin viitottuihin kieliin. Viitotut kielet ovat puhuttujen kielten tavoin luonnollisia kieliä.

World Wide Web (WWW) on alun perin tutkijoiden hyötykäyttöön Tim Berners-Leen suunnittelema yhteisöllinen Internet-palvelu.

World Wide Web Consortium (W3C) on perustettu vuonna 1994 ja se kehittää yhteisiä ja yhteensopivia WWW:n eli Webin pelisääntöjä ja teknologioita, kuten spesifikaatioita, ohjeita, ohjelmistoja sekä työkaluja. W3C:n työn keskeinen muoto on suositusten (recommendation) asettaminen. Suurin osa W3C:n suosituksista on luonteeltaan teknisiä eli ne ohjaavat jonkin välineen toteuttamista tai käyttöä. Välineitä ovat esimerkiksi WWW-selain, tekstinkäsittelyohjelma tai vektorigrafiikkaa esittävä kuvankäsittelyohjelma tai jokin näiden osa. W3C-teknologioissa pyritään yleensä toteutusten modulaarisuuteen eli siihen, että kerran toteutettu ohjelmiston osa voidaan monistaa ja ottaa lähes sellaisenaan käyttöön myös muiden ohjelmistojen osana. Suosituksen noudattaminen takaa että eri toimijoiden työ on yhteensopivaa ja esimerkiksi Web-sivut näkyvät eri selaimissa oikein, hajautettujen ohjelmien välinen viestiliikenne toimii ja dokumenttien koneellinen lukeminen onnistuu ongelmitta. Suositukset ovat standardeina luonteeltaan rajapintoja, joilla erilaisia ja kehittyviä välineitä voidaan yhdistää toisiinsa. Teknisten dokumenttien ja suositusten ohella W3C:n työryhmät tuottavat myös ohjeita, kuten saavutettavuusaloitteeseen (Web Accessibility Initiative, WAI) liittyvä ohjeistus sekä erilaisia ohjelmistoja, kuten validaattorit, Amaya-selain ja Jigsaw-palvelin. W3C:n toimintaa ohjaavia päämääriä ja yleisiä tavoitteita ovat muun muassa: Web on kaikkien saatavilla (universaali tiedonsaanti), Webissä oleva tieto on järkevässä muodossa (semanttinen Web) ja kehitystyötä ei tehdä irrallaan yhteiskunnan muista toiminnan aloista (luottamuksen Web). W3C:llä on vuonna 2004 noin 400 jäsenorganisaatiota ympäri maailmaa, joista suurin osa sijaitsee teollistuneissa maissa. Hallinnollisesti W3C:n toiminnasta vastaa kolme tutkimusinstituuttia Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Aasiassa (W3C Hosts): MIT Laboratory for Computer Science (MIT LCS) Yhdysvalloissa, European Research Consortium for Informatics and Mathematics (ERCIM) Ranskassa ja Keio University Japanissa sekä kolmetoista W3C-aluetoimistoa, jotka täydentävät toimintaa omalla alueellaan (W3C Offices). W3C:n johtajana toimii WWW:n keksijä ja kehittäjä Tim Berners-Lee. (Nykänen 2003)

Yhteistoiminnallinen oppiminen (cooperative learning)liittyy käsitteellisesti ryhmään ja yhteisöön. Olennaista on se, että yhteistoiminnan aloittava ihmisjoukko ymmärtää kuuluvansa ja haluaa kuulua samaan ryhmään.

Yhteisö (community) tarkoittaa pienehköä tavoitteellisesti toimivaa ihmisryhmää. Yhteisön koko voi tietysti vaihdella koko ihmiskunnasta muutaman ihmisen muodostamaan ryhmään, samoin yhteisön alueellisen laajuuden vaihteluväli voi olla yhtä suuri. Yhteisö koostuu yksilöistä, joilla on yhteinen päämäärä ja he toimivat vapaaehtoisesti keskenään. Olennaista on ryhmän vuorovaikutus ja toiminta tavoitteiden saavuttamiseksi työnjakoa ja toimintanormeja noudattaen. Yhteisöllisyyden perustana voivat olla taloudelliset, aatteelliset ja alueelliset syyt, mutta yhtä hyvin myös mieltymysten, harrastusten, sukulaisuuden ja maailmankatsomuksen tapaiset syyt.

Yhteisöllinen oppiminen (collaborative learning) viittaa opiskelijoiden ja opettajien yhteisöön, jossa ymmärtämiseen tähtäävä konstruktiivinen tiedon rakentelu ja kehittely (knowledge building) on kaikkien osanottajien toiminnan ensisijainen päämäärä matkalla joustavaan asiantuntijuuteen.