2.4.1 Tutkimusryhmä kasvatustieteen opiskelijoista

Tutkimusryhmä (n = 7) aloitti Jyväskylän yliopiston viittomakielisessä luokanopettajakoulutuksessa vuonna 1998 (tavoitetutkinto viisi vuotta: kasvatustieteen maisteri, luokanopettaja). Tutkimusryhmän osanottajat pitivät yhtä lukuun ottamatta itseään viittomakielisinä, joiden toinen kieli on suomi. Markku Jokisen (2000), Fred Karlssonin (2001, 276-279) ja Ronnie B. Wilburin (1987, 1-5) mukaan opiskelija on viittomakielinen, mikäli hänen äidinkielensä eli ensikielensä on viittomakieli. Osanottajat suorittivat Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen osaston ylimääräisinä opiskelijoina kaksi opintoviikkoa, jotka olivat osa tutkinnon vapaavalintaisia opintoja. Tutkimusryhmässä oli aluksi kymmenen osanottajaa, mutta kolme opiskelijaa jätti ryhmän toimintatutkimuksen aikana: yksi vaihtoi opiskelualaa, toinen keskeytti opiskelun palkkatyön vuoksi ja kolmas opiskeli lukuvuoden 1999-2000 toisessa korkeakoulussa.

Tutkimusryhmä kehitti omaa opiskeluaan toukokuusta 1999 alkaen joulukuuhun 2001 kolmessa vaiheessa. Elokuvasta kiinnostunut ryhmä halusi oppia elokuvakerrontaa ja osanottajien avoimesti ilmaisema halu osallistua tutkimukseen oli olennaista onnistumiselle. Elokuvakerronnan voi määritellä ”kahden tai useamman peräkkäisen tapahtuman esittämiseksi kausaalisesti toisiinsa liittyvinä ja jostakin näkökulmasta käsin” (Bacon 2000, 18). Tutkimusryhmän esiymmärrys viittomakielestä, kaksikielisyydestä ja kuuroudesta oli vahva (Viittomakielinen luokanopettajakoulutus 2000). Ensimmäisen tapaamisen keskustelujen pohjalta päättelin, että tutkimusryhmän motiivina oli suorittaa opintoviikot ja oppia elokuvailmaisua, josta heille olisi hyötyä myös tulevassa ammatissa kuurojen lasten opettajina - selvästi eri kentällä kuin elokuvataiteen opiskelijoilla.

Kuulovammaisten koulun käyneillä tutkimusryhmän osanottajilla on ollut vertailuryhmää rajoitetumpi mahdollisuus valita oppivelvollisuuden jälkeisiä opintoja kykyjen tai mieltymysten pohjalta. Kuulovammaisten koulun jälkeen jatketaan yleensä erityiskouluihin kuten Kuurojen kansanopistoon tai oppilaitosten erityisryhmiin kuten Jyväskylän yliopiston viittomakieliseen luokanopettajakoulutukseen. Silti viittomakieliset kuurot opiskelijat eli tutkimusryhmän osanottajat olivat omassa ryhmässään yksilöitä kuten suomenkieliset vertailuryhmän osanottajat omassaan. Aineiston perusteella mikään kolmesta määreestä - kuuro, viittomakielinen tai opiskelija - ei juuri kuvaa kattavasti ja yksiselitteisesti ketään tutkimusryhmän jäsentä. Tästä huolimatta tutkimusryhmää yhdisti viittomakieli ja kuurojen kulttuuriseen viiteryhmään kuuluminen. Tämä oli ikään kuin ryhmän ”pienin yhteinen jaettava”, joka erottaa sen kulttuurisesti valtaväestöstä erottuvaksi opiskelijaryhmäksi (Jokinen 2000a; 2000b, 16-21; Ladd 2003).