2.1 Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimusongelma

Today, words can spread without the movement of people. Once, they spread only with the people who spoke them. (Cavalli-Sforza 2001, 202)

Tämän laadullisen tutkimuksen (Denzin & Lincoln 2000) tavoitteena oli kehittää taidealan tietokoneavusteista yhteisöllistä oppimista (Computer Supported Collaborative Learning, CSCL; Koschmann, Hall & Miyake 2002) saavutettavaksi ja joustavaksi tuottamalla elokuvailmaisun verkko-opiskeluun soveltuva WWW-palvelu. Saavutettavuuden näkökulmasta laajennettiin viittomakielisten opiskelijoiden elokuvaopiskelun mahdollisuuksia. Käytännöllinen tavoite oli kehittää yhteisölliseen oppimiseen (Dillenbourg 1999; Hakkarainen ym. 2004) perustuva WWW-palvelu, johon liittyy Taideteollisen korkeakoulun virtuaaliyliopistolle soveltuva saavutettava elokuvailmaisun kurssi. Ajattelin opintojen saavutettavuuden laajenevan, mikäli oppimistyökaluihin (oppimateriaali, oppimisympäristö, hakuohjelmat) on tarjolla tehokkaita ja joustavia ”kahvoja” (käyttöliittymät, palvelukonseptit), joilla tarttua tehtäviin. Tutkimuksessani pyrin siis selvittämään, miten elokuvatuotantoa käsittelevä informaatio voidaan esittää saavutettavalla tavalla myös viittomakielisten opiskelijoiden kannalta, joiden toisena kielenä on kirjoitettu suomen kieli.

Tutkimuksen aikana tuotettu Elokuvantaju on mediaelementeistä koostuva yhteisöllisen opiskelun käyttöliittymä, oppimateriaali ja palvelu. Se on tutkimukseni tavoite, menetelmällinen työkalu ja lopputulos, itsenäinen teos. Elokuvantajun sisältämä oppimateriaali soveltuu elokuvatuotannon joustavaan opiskeluun, mutta Elokuvantaju on samalla yleissivistävä ja viihteellinen palvelu (edutainment, infotainment). Elokuvantajun yhtenä tavoitteena on olla hyödyllinen: se tukee oppimista ja auttaa ymmärtämään elokuvaa taidemuotona sekä elokuvantuotannon perusteita ennen siirtymistä alan opintoihin tai omaan tuotantoon. Toisaalta teoksena sen tavoite on viihdyttää ja tuottaa iloa, sillä teoksen ei tarvitse olla ”hyödyllinen” jossain tarkasti rajatussa merkityksessä. Teoksen olemassaolon oikeutus syntyy käyttäjän kokemasta oivaltavasta mielihyvästä.

Elokuvantajun kehittämisen yleisenä tavoitteena oli edistää käyttäjäkeskeisen tuotekehittelyn keinoin korkeakouluopiskelun inkluusiota, joten tämä tutkimus on myös korkeakouluasteen opetuksen tutkimusta (HER, higher education research; Kogan 2000). Elokuvantajun konkreettinen tavoite on tukea kielellisiin vähemmistöihin kuuluvien opiskelijoiden - kuten viittomakielisten opiskelijoiden - opintojen alkuvaihetta taidekorkeakoulussa. Inkluusion teoreettinen tausta (Castells 1998, 355-380; Habermas 1979, 178-205; Kumpuvuori & Högbacka 2003) ja sen käytännön toteuttamiseen tarvittava teknologia on jo käytettävissä (Keates & Clarkson 2003; Miesenberger & al. 2004; Milekic 2002). Siten inkluusio on WWW-palvelun tuottajalle ja kehittäjälle hallinnollinen väline, jonka avulla korkeakouluopiskelu on mahdollista tehdä saavutettavaksi (Raike 2003). Kaikkien opiskelijoiden yhtäläinen oikeus tutkinnon suorittamiseen voidaan toteuttaa riippumatta siitä, mihin vähemmistöön he kuuluvat. Miten korkeakoulujen taideopintojen saavutettavuutta - oppimismenetelmien ja palveluiden soveltuvuutta erilaisille opiskelijoille - voidaan käytännössä kehittää verkko-opiskelun tutkimuksen ja käyttäjäkeskeisen tuotekehittelyn avulla?

Tutkimusongelma sisältyy yhteiskunnallisen ja hallinnollisen inkluusio-tavoitteen, käytännön tuottamisen ja joustavan taideopiskelun suhteeseen:

Miten tuotetaan saavutettava elokuvailmaisun WWW-palvelu, joka tukee yhteisöllistä verkko-opiskelua ja yksilöllistä elokuvatietämyksen kehittymistä?

Taustalla on avoimeen lähdekoodiin (open source) perustuvien tuotteiden yhteisöllisen kehittämisen malli ja tällaisen toiminnan jäljittely ja siirtäminen design-tutkimuksen avulla oppimateriaalituotantoon. Halusin syventää ymmärrystäni siitä, miten monikulttuuriset ja joustavat opiskelupalvelut tulisi esteettömässä korkeakoulussa toteuttaa ja käyttää toimintatutkimuksella saatua tietoa tuotannon hyväksi. Lähtökohtana oli oletus, että elokuvailmaisu soveltuu opiskelijoiden yhteiseksi oppiaineeksi, vaikka he edustaisivat eri pääaineita. Jaan tutkimusongelman seuraaviin tutkimuskysymyksiin:

1) Miten elokuvailmaisun perusopintoihin tarkoitettu WWW-palvelu ja verkko-oppimateriaali tuotetaan? Millaisia elementtejä, rakenteita ja prosesseja tarvitaan opiskelijan elokuvatietämyksen kehitystä tukevan WWW-palvelun luomisessa?

2) Kuinka osanottajien henkilökohtainen elokuvan taju käsitteellistyy verkko-opiskelun välityksellä käsitekarttatehtävien pohjalta arvioituna?

3) Millaisten käsitteiden varassa elokuvatietämystä voidaan jäsentää niin, että se ohjaisi opiskelijaa omaksumaan elokuvan tekijän pikemmin kuin vain katsojan näkökulman? Kuinka elokuvatuotannon kokonaisuus ideasta valmiiksi tuotteeksi jäsentyy verkko-opiskelun aikana kolmeksi tuotantovaiheeksi eli esituotannoksi, kuvauksiksi ja jälkituotannoksi?

4) Miten dokumenttielokuvan ammattituotannon jäljittely verkko-opinnoissa tukee elokuvatietämyksen kehittymistä?

5) Miten Elokuvantaju-palvelu pitäisi toteuttaa niin, että se tukisi elokuvaopintojen saavutettavuutta yleensä ja viittomakielisten opiskelijoiden elokuvatietämyksen kehitystä erityisesti?

Ensimmäistä kysymystä muotoillessani oletin, että multimodaaliset verkko-oppimateriaalit ja helposti hahmotettavat karttamaiset käyttöliittymät tukevat elokuvaan liittyvän tiedon konstruointia ja elokuvatietämyksen kehittymistä. Toiseksi oletin, että Elokuvantaju-tuotantoon liittyvä toimintatutkimus: a) syventäisi opiskelijoiden elokuvatietämystä katsojan näkökulmasta vastaamaan enemmän elokuvantekijän näkökulmaa, ja b) auttaisi kehittämään yhteisöllisiä opiskelutapoja sekä hyödyntämään hankittuja taitoja myöhemmin omassa ammatissa.

Toista, kolmatta ja neljättä kysymystä laatiessani oletin, että tutkimusryhmän osanottajien subjektiivisen elokuvan tajun pohjalta kehittyvän syvemmän elokuvatietämyksen luonnetta voidaan arvioida heidän piirtämiensä käsitekarttojen välityksellä ja tämä arviointi tukee WWW-palvelun tuotantoa. Oletin myös, että verkkotyöskentelyyn upotettu käsitekarttojen luominen auttaisi osanottajia kehittämään, jäsentämään ja rakentamaan sekä omaa että yhteisöllistä elokuvatietämystään. Lisäksi oletin, että verkko-opiskeluun liittyvän dokumenttielokuvatuotannon avulla voidaan jossain määrin jäljitellä elokuva-ammattilaisten tuotantorooleja ja toimintaa sekä saada osanottajat omaksumaan pikemmin tekijän kuin katsojan näkökulma elokuvailmaisuun.