Ympäristönsuojelu kuuluu nykyään erottamattomasti yritystoimintaan EU-maissa. Teollisen toiminnan aloittamista ja harjoittamista säätelevät EU-velvoitteet, kansallinen lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset. Suomessa tuli 1.3.2000 voimaan uusi ympäristönsuojelulaki ja samaan aikaan otettiin EU:n IPPC-direktiivi (Integrated Pollution Prevention Control) käyttöön. Ympäristölainsäädännön vaatimukset kiristyvät jatkuvasti.

Viranomaisten vaatimusten noudattamisen rinnalla yritysten ympäristönsuojelutyön sisältö on vähitellen laajentunut vapaaehtoiseen ennakoivaan toimintaan. Yrityksille ja muille organisaatioille on kehitetty ympäristöasioiden hallinnan välineeksi ympäristöjärjestelmiä (EMAS ja ISO 14001 -standardi), jotka auttavat organisaatiota järjestelmällisesti ottamaan ympäristöasiat huomioon kaikessa toiminnassaan. Järjestelmän avulla organisaatio tunnistaa toimintansa ympäristövaikutukset kuten erilaiset päästöt ja syntyneet jätteet sekä energian- ja luonnonvarojen kulutuksen. Organisaatio asettaa itselleen päämäärät haitallisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi ja luo dokumentoidut menettelytavat päämäärien saavuttamiseksi. Ympäristöjärjestelmässään organisaatio sitoutuu ympäristönsuojelun tason
jatkuvaan parantamiseen ja toimintaansa koskevien lakisääteisten vaatimusten noudattamiseen. Keskeinen ero EMAS-asetuksen ISO 14 001 -standardin välillä koskee avoimuutta ja ympäristölainsäädännön noudattamista. EMAS edellyttää aina julkista ympäristöselontekoa. ISO 14001 mukaan julkinen ympäristöraportti on vapaaehtoinen. Vähitellen ympäristönsuojelutyön sisältö on laajentunut päästöjen ja jätteiden vähentämisestä koskemaan yhä laajemmin myös tuotteita ja niiden ympäristövaikutuksia koko elinkaaren ajan.

Tuottajan vastuu käsite liittyy siihen, että uusien tuotteiden hintoihin sisällytetään tuotteesta myynnin jälkeen koituvat kustannukset. Se edistää ympäristövaikutusten huomioon ottamista tuotesuunnitteluvaiheessa ja mahdollistaa, että kuluttajat voivat palauttaa käytöstä poistetut tuotteet ilman maksua. Tuottajan vastuu on äskettäin sisällytetty EU:n romuajoneuvoja koskevaan direktiiviin ja ehdotukseen direktiiviksi sähkö- ja elektroniikkaromusta.

Teollinen ekologia (Industrial Ecology) on Yhdysvalloissa käyttöön otettu käsite, jonka avulla pyritään ratkomaan tuotantotoiminnan ja luonnonympäristön välistä problematiikkaa. Se tarkoittaa järjestelmää, joka pyrkii optimoimaan tuotantoprosessien aine- ja energiavirrat niin että luonnonjärjestelmien toiminta ei häiriinny.

Linkkejä:

1. www.kaapeli.fi/~tep/vipu/2000-1/honkasalo/teoleko.pdf
(teollinen ekologia)

2. www.ek.fi/www/fi/ymparisto/index.php
(Elinkeinoelämän keskusliiton ympäristösivut)

3. www.ymparisto.fi/default.asp?node=181&lan=FI
(ympäristöjärjestelmät ja –johtaminen, Valtion ympäristöhallinnon verkkopalvelu, www.ymparisto.fi)

4. www.bsdglobal.com/tools/
(Business & Sustainable Development; Strategies and Tools by International Institute for sustainable Development)

5. www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=62805&lan=FI
(Petrus Kautto, Eva Heiskanen ja Matti Melanen 2002, Pyrkimys ympäristömyötäisiin tuotteisiinTapaustutkimus viidestä kansainvälisestä suomalaisyrityksestä.Suomen ympäristö 530)