MATERIAALIT JA YMPÄRISTÖ

Tähän 4E Muotoilun perusteet www-sivujen Materiaalit ja ympäristö-osuuteen on koottu ympäristötietoa eri materiaaliryhmistä. Tietopaketin tarkoitus on täydentää 4E Muotoilun perusteet –kurssin sekä varsinaisten materiaalikurssien tietoja.

JOHDANTO

Materiaalien hallittu kiertokulku ja ekotehokas materiaalien käyttö ovat tärkeimpiä lähestymistapoja kestävään materiaalien käyttöön. Materiaalien kiertokulkuun sisältyvät ihmisestä riippumaton aineiden kiertokulku luonnossa ja ihmisen valmistamien tuotteiden kiertokulku. Ihmisen aikaansaamassa materiaalien kiertokulussa luonnosta saatavia tai kiertoon palautettuja materiaaleja siirretään ja jalostetaan tuotannossa kuluttamista varten ja kulutuksen jälkeen palautetaan luontoon ja uudelleen tuotantoon. Kaatopaikalle kuljetetun jätteen lisäksi luontoon palaavia materiaaleja ovat kierron eri vaiheiden päästöt ilmaan, veteen tai maaperään.

Kiertävän materiaalien määrää voidaan kasvattaa moninkertaiseksi, jos kiertokulku luonnosta hyödykkeiden valmistuksen ja kulutuksen kautta uudelleenkäyttöön voidaan sulkea. Kiertokulkua ylläpitävän energiavarojen riittävyys on muodostumassa keskeiseksi kysymykseksi.
Kestävän materiaalien käytön tavoitteita ovat energiatehokkuus tuotannossa, kierrätettävyys, biohajoavat materiaalit, kestävyys käytössä ja terveysnäkökohdat.

Materiaalit voidaan luokitella eri tavoin. Kemiaan perustuvassa jaottelussa aineet jaetaan orgaanisiin (hiiliyhdisteet kuten öljypohjaiset polymeerit kuten muovit ja biopolymeerit) ja epäorgaanisiin aineisiin (kuten metallit, keraamit ja lasi).

Materiaaliteknisessä jaottelussa ryhmiä ovat metallit, keraamit, polymeerit, komposiitit ja uusmateriaalit.

Ympäristönäkökulmasta materiaalit voidaan jakaa uusiutuviin (biopolymeerit kuten puu, kasvikuidut, nahka) ja uusiutumattomiin materiaaleihin (öljypohjaiset polymeerit, malmeista saatavat metallit ja keraamit)

Uuden materiaalitekniikan kehitys ja mahdollisuudet liittyvät läheisesti tieto- ja viestintätekniikan sekä uuden biotekniikan kehitykseen.

Lähde: Kuusi Osmo, Materiaalit murroksessa, 1994, VATT