Tuotannossa ja kulutuksessa syntyvien jätteiden ja päästöjen vähentäminen ei riitä ympäristön tilan parantamiseksi. Täytyisi keskittyä myös talouden ja tuotannon tarvitsemien materiaalipanosten vähentämiseen. Ihmisen toiminta vaatii jättimäisten määrien sinänsä myrkyttömien aineiden käyttöä ja siirtoa paikasta toiseen. Ihmisen aiheuttamat ainevirrat kuten vesi, kaivosjätteet ja errosio muuttavat ekosysteemejä ja muutokset uhkaavat puhtaan ilman ja juomaveden tuotantoa ja ilmanston vakauttamista. Ainevirtoja on esitetty ihmisen ympäristölle aiheuttaman kokonaiskuormituksen yleismittariksi. Ainevirtojen määrä kuvaavaa luonnonvarojen käyttöönoton vaikutuksia ja mitä vähemmän ainetta otetaan ihmisen talouteen sitä vähemmän joutuu takaisin ympäristöön jätteinä tai päästöinä.

Taloudessa kiertävän materiaalimäärän vähentämistä eri keinoin kutsutaan dematerialisaatioksi (dematerialization). Se on toimintojen tehokkuuden kasvua suhteessa niihin kulutettuihin panoksiin eli ekotehokkuutta. Immaterialisaatioksi (immaterialization) kutsutaan erityisesti kulutuksessa tapahtuvaa muutosta, jossa aineellinen tarpeiden tyydytys muuttuu aineettomaksi esimerkiksi tuotteita korvataan palveluilla ja tietotekniikalla. Toiminnan tehostaminen voi johtaa myös siihen, että tuotetaan entistä enemmän. Vaikka yhtä tuotetta kohden käytettäisiin aikaisempaa vähemmän luonnonvaroja, niin tuotannon kokonaismäärän kasvu lisää ympäristökuormitusta. Tästä uhkakuvasta käytetään nimitystä `Rebound-effect`, takaisinsyöttö tai bumerangi-ilmiö.

Linkkejä:

1. www.environment.fi/download.asp?contentid=14969&lan=en
(Heiskanen, E. & Jalas, M. (2000) Dematerialization through services - a review and evaluation of the debate. The Finnish Environment 436, Ministry of the Environment, Environmental Protection Department, Helsinki 2000)

2. www.ekoteho.net/tied/_EkotehoPERUS_B_72dpi.pdf
(Ekotehokkuutta materiaalin käyttöä vähentämällä - käytännön opas)

3. www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=5201&lan=FI
(demateriaalisaatiosta, immateriaalisaatiosta ja rebound-efektistä, s. 29, 38-42) (Kahilainen Juha, Kestävä kehitys ja tietoyhteiskunta, Suomen ympäristö, ympäristöpolitiikka 409)

4. www.ytv.fi/NR/rdonlyres/A6CA824C-27AE-4E9A-A076-
C7D1BACECC5B/0/kouluttajankansio_05.pdf
(Lundgren Kati, Materiaalitehokkuus ammattiaineissa, Kouluttajan kansio, YTV 2003)

Kirjallisuutta:

Kahilainen Juha, Kohti kestävää verkostoyhteiskuntaa - Kestävä Kehitys ja tietoyhteiskunta, Suomen Ympäristö 409, Ympäristöministeriö, Edita, Helsinki, 2000)