Perinteisesti muovit jalostetaan uusiutumattomasta luonnonvarasta raakaöljystä. Suurin osa raakaöljystä käytetään energiana ja polttoaineena. On arvioitu, että noin 5% öljystä jalostetaan eri muovilaaduiksi.

Muoveille tyypillisiä ominaisuuksia ovat muovattavuus jossain käsittelyvaiheessa, keveys ja lujuus suhteessa painoon, hyvä kemikaalien ja korroosion kesto, hyvä eristyskyky ja mekaanisten ominaisuuksien lämpotilariippuvuus. Muovit voidaan jakaa kestomuoveihin ja kertamuoveihin. Kestomuoveja on noin 80% tuotetuista muoveista. Ne muodostuvat pitkistä molekyyliketjuista, jotka ovat kiinni toisissaan heikolla sidoksella. Ne voidaan sulattaa ja muotoilla useaan otteeseen. Kestomuoveja ovat polyeteenitereftalaatti (PET), polyeteeni (PE-HD), (PE-LD), polypropeeni (PP), polystyreeni (PS) ja polyvinyylikloridi (PVC). Ympäristön kannalta haitallisimpana pidetään PVC:tä sen valmistuksessa käytettävän kloorin vuoksi. PVC:n monomeerin vinyylikloridin on todettu voivan aiheuttaa syöpää. PVC:n hävittäminen polttamalla on ongelmallista, koska sen palaessa syntyy suolahapon ohella vaarallisia klooriyhdisteitä.

Kertamuovit ovat verkkomaisia polymeerejä, jotka ovat muovailtavissa vain kerran, koska kuumennettaessa aine ei pehmene vaan hiiltyy. Kertamuoveja ovat epoksit (EP), fenolimuovit (PF), unsaturated polyesters (UPE), polyuretaani (PUR).

Ympäristöasioitten merkityksen noustua on alettu kehittää biohajoavia muoveja, joitten raaka-aineena käytetään uusiutuvia raaka-aineita kuten tärkkelystä ja maitosokeria. Biohajoavien aineiden osuus materiaalissa on 10-90%.

Hajoavat muovit voidaan jakaa kolmeen tyyppiin: kemiallisesti hajoaviin, valohajoaviin ja biohajoaviin. Kemiallinen hajoaminen tapahtuu jonkin katalyytin ja hapen yhteisvaikutuksena tai veden avulla. Valohajoaminen tapahtuu auringon ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta. Biohajoaminen tapahtuu elävien organismien (esim. sienten ja bakteerien) hajottaessa materiaalin pieniin osiin, joita mikro-organismit käyttävät ravintonaan. Käytännössä hajoaminen on näiden kolmen prosessin yhteisvaikutusta.

Biologisesti hajoavien materiaalien kaikkia sivutuotteita ei vielä tunneta. Hajoavien ja tavallisten muovien sekoittaminen keskenään estää kierrätyksen. Suurimpana haittapuolena on se, että hajoavat materiaalit ratkaisevat vain vähän sitä roskaamispulmaa, jonka ratkaisemiseksi ne luotiin. Vaikka biohajoavan muovin sisältämä tärkkelys hajoaisikin, jää ympäristöön jäljelle pieniä muovihiutaleita.

Linkkejä:

B1. MUOVIT

Perustietoa muoveista (Muoviteollisuus ry:n sivut, www.luemuovia.net)
www.luemuovia.net/perustieto/yleista.html

Perustietoa muoveista (Kemianteollisuus ry, www.chemind.fi)
www.chemind.fi/kemianteollisuus/tietotori/tietopaketit/
muovitietoa/index.html

Synteettiset kuidut (Finatex ry:n kuituopas, www.finatex.fi)
www.finatex.fi/html/kuitu/synteettiset_kuidut.htm

Kemiallista tietoa muovipolymeereistä (Tampereen teknillisen yliopiston konetekniikan materiaaliopin kurssi)
http://butler.cc.tut.fi/~juhan/vmv_2002/vmv_4_4.html

Muovipakkausten merkinnät (Kuluttajavirasto, eko-ostaja, www.kuluttajavirasto.fi)
www.kuluttajavirasto.fi/ostajanoppaat/
document.asp?intSiteID=1&intDocID=463

Plastics (www.designinsite.dk)
www.designinsite.dk/htmsider/inspmat.htm

Biopolymers (www.designinsite.dk)
www.designinsite.dk/htmsider/inspmat.htm

B2. MUOVIEN KIERRÄTYS

Muovit ja niiden hyödyntäminen jätteenä –kalvosarja (http://kokoeko.pspt.fi)
http://kokoeko.pspt.fi/data/MUOVI-Vesa_Karha.pdf

Muovipakkausalan tuottajayhteisö, joka edistää muovipakkausten kierrätystä
www.suomenuusiomuovi.fi

Muovien kierrätys ruiskuvaluyrityksessä (www.tekes.fi)
www.tekes.fi/julkaisut/proymp/raportti12.pdf