Alkusanat

  In English   En
Español   Sisällysluettelosivulle

Suomessa kuten muuallakin tutkimustoiminnan painopiste on vuosi vuodelta yhä selvemmin teollisuuden ja ammattitoiminnan piirissä. Tuotantoelämässä hyvin tiedetään, mitä yrityksen tulevaisuus vaatii, ja siihen tarvittava oma tutkimus- ja kehittämistyö yleensä osataan pitää tavoitteellisena ja tuloksekkaana. Näin syntynyt tietoaineisto - jota voimme nimittää käytännön teoriaksi (engl. theory of practice) - on myös laaja ja yleensä johdonmukaisesti järjestetty tuotannon tai kyseisen ammatin tarpeisiin.

Vuosi vuodelta onkin yhä selvempää, että tätä tutkimustoiminnan valtavirtaa, teollisuuden tutkimus- ja kehittämistoimintaa, ei ole mielekästä väheksyen nimittää "soveltavaksi" tutkimukseksi, joka muka olisi riippuvainen jostakin muualla tehdystä "perustutkimuksesta" ja siihen liittyvästä tutkijakoulutuksesta. Se on sen sijaan tunnustettava itsenäiseksi tieteen alaksi, jolla on omat päämääränsä, menetelmänsä ja tuloksensa. Se tietenkin käyttää hyväkseen eli soveltaa tarkoituksiinsa muiden tieteen alojen tuloksia, mutta samaa tekevät kaikki muutkin alat.

Ei kuitenkaan ole tarpeen pohtia, onko tutkimustoiminnan lähtökohta ja painopiste teollisuuden vai korkeakoululaitoksen puolella, sillä tutkimustoiminnan näkökulma, tavoitteet ja myös täten syntyvä teoria ovat molemmilla tahoilla aivan erilaiset, eikä niitä voida mitata samoilla arvoilla. Yliopistomaailmassa ensiarvoista on tiedon etsiminen. Ammattien ja teollisuuden maailmassa ensiarvoinen on ammattitoiminnan oma päämäärä, palvelujen tai tuotteiden luominen kannattavasti. Kumpikin päämäärä johtaa varsin erilaiseen tutkimuksen tyyliin seuraavasti:

Kun kumpikin tutkimuksen laji tähtää aivan erilaisiin päämääriin, kummankin tuloksista koostuvat tietoaineistot eli teoriat muodostuvat myös erilaisiksi. Suuri ero on jo siinä, että toteava teoria on periaatteessa pysyvää, kun taas ohjaavaa teoriaa joudutaan korjaamaan ajan tasalle aina, kun yhteiskunnassa vallitsevat tarpeet ja odotukset muuttuvat. Toinen ero on, että toteava teoria koostuu yksittäisistä tutkimusraporteista ja on täten varsin hajanaista, kun taas ohjaava teoria on sen käytön helpottamiseksi koottava tuotannon ja suunnittelun käsikirjojen, standardi- ja säädöskokoelmien muotoon.

Yllä kuvattujen kahden lähestymistavan - melkeinpä voisi sanoa tieteenalan - erilainen luonne ilmenee heti, jos samassa hankkeessa halutaan soveltaa molempia tapoja rinnakkain, kuten joskus sattuu. Tällöin nousee esiin kiperiä kysymyksiä. Onko tieto hankittava kohdetta häiritsemättä, vai onko tarkoitus päinvastoin parantaa kohdetta? Onko tulosten ylin arviointikriteeri totuus vai hyödyllisyys? Tähtääminen kahteen päämäärään samanaikaisesti on vaikeaa, joskin mahdollista, mutta silloin tutkijan on koko ajan oltava selvillä siitä, kumpaa työtä hän kulloinkin on tekemässä.

Kun jokaisen tutkimushankkeen sisältö ja työtapa riippuu siitä, mistä se lähtee ja mihin se pyrkii, on luonnollista, että ohjaavissa hankkeissa tavallisimmat metodit eivät ole samat kuin toteavissa hankkeissa. Toteavassa työssä esimerkiksi tutkija usein voi vapaasti valita joko määrällisen tai laadullisen metodiikan, mutta teollisuuden tai ammatin käytäntöä ohjaavassa hankkeessa tällainen esivalinta usein olisi liian rajoittava ja voisi vaarantaa tulosten käyttöarvon. Samaten toteavassa, tietoon tähtäävässä tutkimuksessa voi olla aiheellista testata tulosten tilastollista merkitsevyyttä, kun taas ohjaavan tutkimuksen tulosten käytännön arvon testaamiseen on paljon suorempia kokeilevia menetelmiä. Suuri vaikutus tutkijan työhön on myös teollisuuden tiukoilla aikatauluilla: tutkimus raportoidaan määräpäivänä, vaikka tutkijan mielestä siinä olisi vielä paljon epävarmoja kohtia tai kiinnostavia sivujuonteita tutkittavaksi, ja jos asia pääpiirteissään selviää kirjallisuudesta, empiiristä tutkimusta ei tehdä ollenkaan.

Metodiikkojen erosta myös aiheutuu se, että yliopistoissa saatu tutkijakoulutus ei aina anna pätevyyttä teollisuutta palveleviin kehittäviin tutkimuksiin, ja toisin päin. Yliopistoissa on tosin tutkijoilla varsin suuri vapaus valita aiheensa niin, että tutkijan osaama metodiikka sopii siihen.

Teollisuudessa tällaista vapautta ei ole, sillä työn käyttötarkoitus määrää sen mitä on tehtävä. Pätevän tutkijan on tätä varten osattava sekä toteavat menetelmät - ainakin yksinkertaisella tasolla - että myös ohjaava ja kehittävä metodiikka.

Käsillä oleva ammattien tutkimuksen metodiikan ja teorian esitys tähtää antamaan tällaisen yleissilmäyksen. Sen jäsentely on seuraava:

Tutkimushankkeen suunnittelu ja perusvalinnat
Toteavat metodit Ohjaavat metodit
Toteava teoria Ohjaava teoria

Tämä kirja on tiivistelmä laajemmasta aineistosta internetin osoitteessa http://www2.uiah.fi/projects/metodi

Mainittu aineisto puolestaan on yhteenveto metodeista parissa sadassa tutkimus- ja kehittämishankkeessa, joihin minulla oli tilaisuus osallistua vuosina 1967 - 1997, sekä lukuisista keskusteluista tutkijakollegoiden ja etenkin tutkimustulosten käyttäjien kanssa. Aineiston kehittelyn vaiheet on lueteltu sivulla Tuote ja tieto -aineiston syntyhistoria

  In English   En
Español   Sisällysluettelosivulle

3.8.2007.
Kommentit kirjoittajalle:

Alkuperäinen sijainti: http://www2.uiah.fi/projects/metodi