KUN VEISTOKOULU SYNTYI

Taideteollinen korkeakoulu sai alkunsa 125 vuotta sitten, kun keisarillisen senaatin päätöksellä perustettiin Helsinkiin Tukholman esikuvan mukaisesti oma Veistokoulu.

Kauppatori ja Seurahuone
Kauppatori ja Seurahuone.
©Kuva: Helsingin kaupunginmuseo. 45390.

Veistokoulu syntyi monien tapahtumien solmukohdassa. Taustan valaiseminen vaatisi katseita aina edelliselle vuosisadalle saakka.

Käsityöammattien arvostus ja tuotteiden laatu oli noussut Turussa, jossa toimi jo kokonainen käsityömestareiden ammattikunta. Alan kehittymistä jarruttivat kuitenkin ammattikuntalaitoksen tiukat ehdot. Alkava teollistuminen loi uusia vaateita niin tekniselle, kaupalliselle kuin taideteollisellekin koulutukselle.

1800-luvun puolivälissä Helsinki oli virkamiesten ja kauppamiesten pienehkö kaupunki. Teollisuutta oli vasta syntymässä. Kansainvälistä kehitystä kuitenkin pyrittiin seuraamaan. "Käsiteollisuus on alkuperäisellä ja vähän tuottavalla kannalla. Teostemme kauneus ja huolellisuus on vain sivuasia, Teknillisen sivistyksen puute on täydellinen. Tehtaamme ovat pakotetut käyttämään ulkomaisia työnjohtajia ja työmiehiäkin, Teknillinen reaalikoulumme tarvitsee ulkomaisia ammattiopettajia", kirjoittaa Veistokoulun perustamisessa mukana ollut insinööri August Fredrik Soldan vuonna 1862, käytyään tutustumassa Lontoon maailmannäyttelyyn.

Kansainväliseen vaihtoon oli osallistuttava. Suomalaisia osallistui Tukholman maailmannäyttelyyn vuonna 1866 laajalla rintamalla. Peräti 270 suomalaista näytteillepanijaa oli mukana kohtalaisella menestyksellä.

Ruotsissa oli jo vuonna 1846 perustettu Veistokoulu, jonka opetussuunnitelmat seurasivat saksalaisia ja tanskalaisia esikuvia. Ruotsin koulu vaikutti, vaikka ei ollutkaan huipputasoa, monin tavoin Helsingin Veistokoulun syntyyn.

Piirustuksen opetusta oli annettu jo Turun Akatemian yhteydessä. Suomen Taideyhdistys oli perustettu vuonna 1846 ja ensimmäiset taidekoulut avattiin Turussa 1846 ja Helsingissä 1848. Kuvataidekoulutuksen juuret Suomessa olivat kahtaalla: säätyläiskasvatuksessa ja käsityöläiskoulutuksessa. Lähtökohtana oli piirustustaidon opettaminen. Piirustuskoulut kouluttivat piirustuksen opettajia 1800-luvun jälkipuoliskolla maamme kouluihin.

Käännekohta

1860-luvun lopulla linjauksensa saanut koulutusreformi ei tietenkään ollut mikään vauhdikas ja dramaattinen suuriruhtinaskunnassa. Mutta se paalutti keskeiset muutoksen käännekohdat, myös taiteellisen ja taideteollisen koulutuksen kehittämisessä. Aloitteen tekijänä oli professori C.G. Estlander.

Estlander arvosti alkeiskoulutuksessa käytännön läheisyyttä: vain siten voitaisiin kohottaa kansakunnan työntekotaitoja. Teollisuuden ja käsityön alkeiskoulutuksen kehittäminen oli hänen erityinen kiinnostuksen kohteensa. Sitäpaitsi taiteen ja käsityön välimaastoon jäänyt taideteollisuus oli hyvin tärkeä osa nykyaikaista elämäntapaa. Ammattikuntalaitoksen lakkauttaminen jätti jälkeensä suuren koulutuksellisen aukon. Käsityöläisten ammattitaito oli laskemassa.

Käytännönläheisempi ote, jossa taide ja taideteollisuus olivat läheisessä yhteistyössä, oli luotava opetusta kehittämällä. Sunnuntaikoulut Estlander arvosteli tarkoitustaan vastaamattomiksi. Sen sijaan hyviä esimerkkejä taideteollisuuden ja taideteollisen opetuksen kehityksestä löytyi ulkomailta. Koulutuksen kehittämisessä olisi vain löydettävä se välittävä tekijä, joka yhdistäisi aristokraattisen taiteen ja kansanopetuksen tarpeen. Taidekäsityölle oli ehdottoman tärkeää säilyttää yhteys "varsinaiseen" taiteeseen.

Taiteilijaseuran kevätkokouksen innoittamana kokoonnuttiin syyskuun 20. päivänä 1870 Seurahuoneelle. Professori Zacharias Topeliuksen johdolla päätettiin tehdä aloite Veistokoulun perustamiseksi Helsinkiin. Kokouksessa Estlander esitti opetusohjelman. Marraskuun 16. päivänä myönsi senaatti johtokunnalle perustamisluvan. Yhdeksän senaattoria kirjoitti Helsingissä keisari Aleksanteri II:n nimissä Veistokoulun perustamiskirjan tammikuun 11. päivänä 1871: Veistokoulu aloitti virallisesti toimintansa Kansakoulun talossa, osoitteessa Kasarmikatu 21.

Kasarmikatu 21 (C.L. Engel, 1836)
Vasemmalla keskellä Kasarmikatu 21 (C.L. Engel, 1836).
©Kuva: A.E. Rosenbröijer. Helsingin kaupunginmuseo. 42032.
 

ILKKA HUOVIO
ilkka.huovio@uiah.fi

ARTTU!
Taideteollisen korkeakoulun tiedotuslehti 1/96