125. juhlavuosi - TAIDETEOLLINEN KORKEAKOULU 1871-1996

Menetettyjen sijaintien historia

Veistokoulu
Veistokoulun ensimmäinen sijainti 1871. Kasarmikatu 21 (C.L. Engel, 1836).
©Kuva: Ida von Geriche Helsingin kaupunginmuseo. 4633.

 

Tilanpuute on keskeisesti vaikuttanut Taideteollisen korkeakoulun historiaan. Menetetyt hankkeet ovat nielleet paljon voimia, mutta lopulta on onni onnettomuudessa, että Taideteollinen korkeakoulu on päätynyt kaupungin takapihalle Vanhankaupunginlahden rannalle Arabian tehtaan kiinteistöön.

Kymmenessä vuodessa tilat ovat kolminkertaistuneet, ja korkeakoulu voi nyt ylpeästi esitellä tasokkaita studioitaan ja laboratorioitaan. Takapihasta suunnitellaan Helsingille uutta kulttuurikeskusta. Tästä huolimatta suuri yleisö yhdistää vieläkin korkeakoulun Ateneumiin ja nimittelee yhteisön jäseniä atskilaisiksi.

Ateneumin rakennuksen tilat kävivät ahtaiksi jo 1900-luvun alkupuolella. Ateneumin tilat eivät oikeastaan alun pitäenkään palvelleet parhaalla mahdollisella tavalla sen paremmin Taideteollisuuskeskuskoulua kuin Suomen taideakatemian kouluakaan. Kun opiskelijamäärät kasvoivat ja koulutus monipuolistui, tuli tilakysymyksestä suurin este koko opetusjärjestelmän kehittämiselle. Myös Ateneumin taidekokoelmat kärsivät, merkittävä osa teoksista joutui varastoon.

Ensimmäinen yritys

Juhlavuonna 1925 tilakysymys oli taas esillä. Taideteollisuusyhdistys jätti yhdessä Suomen Taideyhdistyksen kanssa valtioneuvostolle anomuksen Etu-Töölöön rakennettavasta museorakennuksesta. Näin Ateneum vapautuisi yksinomaan koulutukselle. Anomus ei johtanut tuloksiin (Komiteamietintö 1944). 1930-luvun alussa samat tahot tekivää jälleen anomuksen, nyt oman koulurakennuksen saamisesta Töölöön. Lama jarrutti pyrkimyksiä, kunnes vuonna 1942 Helsingin kaupunginvaltuusto teki päätöksen koulurakennuksen tontista Etelä-Hesperiankadun tuntumasta. Uudisrakennuksen suunnitelma saatiin tehtyä, mutta tontille nousikin asuinrakennus, ja niin alkoi uuden tontin metsästys.

Elämä jatkui Ateneumin katon alla, vaikkakin aika sietämättömänä. Järjestyksen pito ei aina ollut helppoa. Taiteellinen johtaja Arttu Brummer puuttui erääseen tapahtumaan vappuna 1949: Vapunaattona opiskelijoilla oli juhlat. Niistä jäi yli jokunen olutpullo. Vappupäivänä koulu oli suljettu. Kolme tunnollista poikaa tuli kuitenkin suorittamaan tavanomaista juhlanjälkeistä siivousta. He tyhjensivät pullot veljellisessä sovussa. Käärmeenä paratiisiin saapui naisvahtimestari Ruokolainen. Vappujuhlijoille seurasi käytöksen alennus. Brummer kirjoitti johtokunnalle lausunnon, jossa piti rangaistusta liioiteltuna. Pojat eivät olleet aiheuttaneet häiriöitä ja he "rangaistustilaisuudessa esiintyivät erittäin hienosti" (Brummer Taideteollisen oppilaitoksen johtokunnalle 12.12.1949).

Kilpailu

Taideteollisuusyhdistys julisti 1956 arkkitehtikilpailun Meilahteen sijoitettavaa uutta koulutaloa varten. Tämäkin merkittävä tilasuunnitelma jäi toteutumatta. Ei varmasti valtiollistamishankkeesta johtuen, mikä annettiin virallisena syynä, vaan syyt ovat moninaiset. Hallinnollisesti oppilaitoksen asema oli epämääräinen ja suhde orastavaan korkeakoululaitokseen löysä. Oppilaitoksen johto ei tehnyt riittävästi strategiatyötä ja 1960-luvun lopulla tavoitteet oli asetettava uudelleen.

1960-luvun lopulla Ateneumissa ahersi noin 900 opiskelijaa. Pasilan Ilmalan studio, leikkaamo ja laboratoriot helpottivat hiukan tilapulaa. Myös Pursimiehenkatu 2:ssa oli työpajoja metallitaiteen ja sisustuksen opiskelijoille. Grafiikkaoppia piti hakea puolestaan Unioninkatu 10:stä. Tilat olivat puutteellisia, ja suorastaan vaarallisia.

Niin sanottu Uusi Pasila -projekti saatiin liikkeelle kesällä 1972. Opetusministeriö vahvisti Taideteollisen korkeakoulun uudisrakennushankkeen perustamissuunnitelman. Valtioneuvosto päätti Teatterikorkeakoulun ja Suomen elokuva-arkiston tilojen perustamisesta samaan yhteyteen. 1975 opetusministeriö antoi rakennushallitukselle määräyksen ryhtyä toimenpiteisiin. Vuotta myöhemmin tuli takaisku: valtioneuvosto päättikin luopua rakennushankkeesta. Seurasi pitkä ja kivulias vuosi, jonka jälkeen eduskunta päätti uudisrakennuksesta näille kolmelle taholle Itä-Pasilaan. Luonnossuunnitelmat valmistuivat vuonna 1982.

Uusi Pasila-projekti 1982
Uusi Pasila-projekti. 1982.
©Kuva: Simo Rista. TaiK/arkisto.

Syksyllä 1983 alkoi tihkua tietoa, että Pasila-hanketta oltaisiin hautaamassa. Isku oli kova syyskuussa 1983, kun Gustav Björkstrand vahvisti huhun. Katkerat ylioppilaskuntien edustajat kutsuivat Björkstrandin, Kalevi Kivistön, Arvo Salon ja Katariina Suonion lokakuussa Pasila-tribunaaliin, jossa uskottiin, että "...uhri ei ole saanut surmaansa kansanvaltaisen menettelyn seurauksena, vaan byrokraattisen väkivallan tuloksena".

Kun Pasila-hanke kokonaan hautautui, katseet kohdistettiin Toukolan kaupunginosaan Arabian vanhan tehtaan vuokratiloihin. Taideteollinen korkeakoulu on sijainnut Vanhankaupunginlahden rannalla kymmenen vuotta. Rakennuksen yhdeksässä kerroksessa sijaitsevat kaikki muut toiminnot paitsi elokuvataide, joka majailee vielä pari vuotta Pursimiehenkadun tiloissa ennenkuin unelma elokuvalle, teatterille ja uusille medioille tarkoitetusta AV-keskuksesta toteutuu ja rakennus valmistuu Arabianrantaan.
 

ILKKA HUOVIO
ilkka.huovio@uiah.fi

ARTTU!
Taideteollisen korkeakoulun tiedotuslehti 1/96