ARMAS LINDGREN - TAIDEKASVATUKSEN TAKAPIRU

Armas Lindgren
Armas Lindgren

Kuvaamataidon opettajaksi on voinut maassamme valmistua 1990 luvulle saakka vain Taideteollisesta korkeakoulusta ja sen edeltäjistä. Monissa muissa maissa taidekasvattajat on koulutettu kuvataideakatemioissa ja opettajankoulutuslaitoksissa.

Tilanne on muuttunut. Lapin yliopistoon on perustettu 1990 kuvaamataidon opettajien koulutusyksikkö ja taiteen alan opettajien koulutusta on järjestetty moniin keskiasteen oppilaitoksiin. Myös Taideteolliseen korkeakouluun on perustettu laitos pätevöimään taiteilijoita ja suunnittelijoita pedagogeiksi.

Kuvaamataidon historiaprojekti on vuodesta 1987 tutkinut kuvaamataidonopetuksen vaiheita. Mistä kaikki alkoi? Miksi juuri taideteollisuuskoulu tuli piirustuksen opettajien koulutuspaikaksi? Mitä piirustuksen opetukselta odotettiin vuosisadan vaihteessa?

Renessanssista

periytyy ajatus taiteesta uuden luomisena, samoin ajatus taiteilijasta luojana. Aikaisemmin taiteilija oli käsityöläinen. Kysymys taiteen ja käsityön suhteesta on eräs keskeinen tutkittava ilmiö tarkasteltaessa taidekasvatuksen ja piirustuksenopetuksen historiaa.

Viime vuosisadan lopulla piirustuksen opetus palveli nousevaa käsityövaltaista teollisuutta. Piirustustaitoa tarvittiin tuotteiden suunnittelun ja valmistuksen avuksi. Oli kyse Suomen kilpailukyvystä maailmanmarkkinoilla. Piirustuksen opetukselle oli selviä käytännön perusteluita.

Vuosisadan vaihteessa piirustuksen opetus haluttiin nähdä taidekasvatuksena. Taide inhimillisen luovan kyvyn ilmentäjänä, uuden vielä tuntemattoman aistijana, ajattelun ja oivaltamisen kehittäjänä korostui. Teollistumisen kielteiset vaikutukset, mm. ympäristön esteettisen laadun huononeminen ja työn epäinhimillistyminen, saivat aikaan liikkeitä, jotka pyrkivät taiteen avulla parantamaan elämisen laatua. Ruskinin ja Morrisin toiminta Englannissa käynnisti kansainvälisen taidekasvatusliikkeen.

Suomalainen taide- ja taideteollisuuskoulutus sai vaikutteita Englannista ja saksankielisistä maista. Koululaitoksen taidekasvatuksesta kiinnostuneet henkilöt toivat esiin saksalaisperäisiä ajatuksia. Monet piirustuksen opettajat olivat opiskelleet saksalaisissa taidekouluissa ja tutustuneet saksalaiseen taidekasvatukseen.

Saksalaisvaikutusta näyttivät monet taiteilijat vierastaneen. Taideteollisuuskoulutukseen paneutuneet arkkitehdit kuten Armas Lindgren olivat suuntautuneet Englantiin ja ruskinilaiseen ajatteluun. Vuosisadan vaihteen kansallisromantiikka oli nimenomaan taideteollisuustyyli, joka vaikutti koko tämän vuosisadan taideteollisuuteen. Sen juuret olivat Englannissa. Taideteollisuudessa yhdistyivät taide ja teollisuus, henki ja materia. Se pyrki kytkemään taiteen, suunnittelun ja käsityön toisiinsa. Sillä oli vuosisadan alussa enemmän imua ja näköaloja kuin akateemisessa taiteessa. Taideteollisuus Keskuskoulu pyrki uudistumaan, Taideyhdistyksen koulu (Kuvataideakatemian edeltäjä) taas vaikutti pysähtyneeltä. Suunnittelijoiden esiin tuoma kokonaistaideteoksen ajatus sai kannatusta myös kuvataiteilijoiden piirissä.

Englantilaisen taidekasvatusliikkeen taustalla olivat sosiaaliset ja sosialistiset aatteet. Työväestön koulutustarpeet ja demokratiapyrkimykset myös Suomessa saivat ehkä osan opetuksen suunnittelijoista kiinnittämään huomionsa Englantiin, jonka taidekasvatuksen korkea laatu ja liberaali kasvatusajattelu vaikuttivat sinne matkustaneisiin suomalaisiin.

Piirustuksen opetus ja taideteollisuuskoulutus

Vuonna 1871, taloudellisella nousukaudella, industrialismin ja liberalismin valloittaessa tilaa, perustettiin estetiikan ja nykykansain kirjallisuuden professorin C.G.Estlanderin aloitteesta Veistokoulu.

Vuonna 1885 veistokoulusta tuli Taideteollisuus Keskuskoulu. Asetuksessa määriteltiin koulun oppiaineet sekä se, että kouluun oli perustettava kursseja käsityöläiskoulujen piirustuksen opettajiksi aikovia varten. Kun myöhemmin puhtaasti teknisten alojen opetus erotettiin taideteollisuusopetuksesta, lakkautettiin käsityöläiskoulujen piirustuksenopettajakurssit 1900-01.

Vuoden 1909 komiteamietinnössä Ehdotus alkeisoppilaitosten piirustuksenopetuksen uudistamiseksi ja piirustuksenopettajain valmistamiseksi ehdotettiin piirustuksenopettajien valmistuspaikaksi Helsingin yliopistoa. Tammikuussa 1918 senaatti myönsi kuitenkin avustuksen Taideteollisuus Keskuskoulussa 1915 toimintansa aloittaneen piirustuksenopettajain valmistusosaston täydentämiseen sekä lupasi julkaista asetuksen, jolla tämä osasto säädettäisiin pakolliseksi kurssiksi piirustuksenopettajan toimen saantia varten valtion oppikouluissa.

Komitean puheenjohtaja oli yliopiston piirustuksenopettaja taiteilija Eero Järnefelt ja jäseninä arkkitehdit Bernt Lagerstam ja Armas Lindgren sekä piirustuksenopettajat Anna Sahlstén ja Hanna Cederholm. 1906 perustetun Piirustusopettajayhdistyksen puheenjohtaja Anna Sahlstén ja Eero Järnefelt tekivät kesällä 1908 opintomatkan tutustuakseen piirustuksen opetukseen ja opettajien valmistukseen ulkomailla.

Komitean mietintö on 133-sivuinen kirja, jossa tarkastellaan piirustuksen opetuksen asemaa, kursseja ja metodeja Suomen oppikouluissa sekä luodaan katsaus piirustuksen opetukseen ja sen opettajien koulutukseen ulkomailla.

Lindgrenin taidekasvatusinnostus

Armas Lindgren toimi Taideteollisuus Keskuskoulun taiteellisena johtajana 1902-1912. Hän oli tehnyt matkan Englantiin, Hollantiin ja Ruotsiin tutustuakseen taideteolliseen koulutukseen. Matkan jälkeen hän ehdotti Taideteollisuus Keskuskoulun opetuksen uudelleenjärjestelyjä, mm. kurssia piirustuksen opettajille, jota ei vielä tuolloin taloudellisista syistä aloitettu.

Lindgren kirjoitti matkastaan yksityiskohtaisen raportin. Hän oli kiinnostunut erityisesti Englannista, Ruskinin ja Morrisin toiminnasta ja heidän vaikutuksestaan taideteollisuuskoulutukseen.

Lindgrenin mukaan Englannissa ei ollut nähtävissä sellaista eklektistä arkkitehtuurin ja esineistön muotokieltä kuin muualla Euroopassa. Hän viittasi englantilaisen maun historiassa olleeseen dekadenssin ja heikkouden kauteen 1800-luvun alussa, mutta "asiaa tuli pelastamaan John Ruskin, mies, joka lämpimällä taiteenrakkaudellaan ja hehkuvalla innollaan uudisti koko maailman ja sai aikaan uuden elämän Englannin taiteessa".

Lindgren kuvaa prerafaeliittojen kiinnostusta Ruskinin ajatuksiin ja sitä laajenevaa liikettä, joka syntyi Englannissa taiteen ja sovelletun taiteen harjoittajien yhteistyönä kotien ja arjen elinympäristöjen kohentamiseksi. "Jopa merkityksettömimpien pikkuasioiden, yksinkertaisimpien taloustavaroiden piti muodollaan ja koristeillaan ilmaista pyrkimystä totuuteen, yksinkertaisuuteen ja solidiuteen, jotka olivat uuden suunnan perusperiaatteita - kaikkea falskia komeilua piti välttää".

Lindgren käsittelee William Morrisin toimintaa ja tämän 1883 perustamaa The Art Workers -kiltaa sekä sen ensimmäistä Art and Craft -näyttelyä vuonna 1886. Merkittävää Lindgrenin mielestä oli se, että ammattitaiteilijoiden ja käsityöläisten lisäksi näyttelyyn ottivat osaa diletantit, joista suurin osa oli naisia.

Myös The New Crusade -yhdistys on Lindgrenin mielenkiinnon kohteena. Yhdistys kokosi samoinajattelevia vastustamaan industrialismia, ylellisyyttä ja korkeakulttuuria ja edisti ajatusta yksinkertaisesta ja terveestä maalaiselämästä ihmisen onnen korkeimpana muotona. Tällä rousseaulaisella eettisellä ohjelmalla on myös positiivinen taiteellinen puolensa Lindgrenin mielestä. Jokaisen yhdistyksen jäsenen piti tulla toimeen omalla työllään, itse pystyttää ja sisustaa talonsa, jonka piti olla taiteellinen ja persoonallinen.

Diletanttien käsissä olevan The Home and Industries Associationin tarkoituksena oli nostaa käsityön taiteellista tasoa perustamalla pieniä kouluja ympäri Englantia ja näissä kouluissa toimivat yhdistyksen jäsenet vapaaehtoisina opettajina iltaisin. Albert Halliin ole perustettu myös opettajankoulutuslaitos tällaisten koulujen opettajatarpeita varten. Yhdistys toimitti kouluihin opetusmateriaalia ja järjesti kerran vuodessa näyttelyn koulujen työstä Albert Halliin.

Koulut olivat aluksi yksityisiä, mutta Lindgrenin tutustumismatkan aikoihin ne alkoivat saada kuntien tukea. Kouluja oli silloin noin 600 ja oppilaita noin 8000. Näiden alempien eri puolille Englantia levinneiden taideteollisuuskoulujen vaikutus ylempien taideteollisuuskoulujen kehitykseen on Lindgrenin mielestä ilmeistä.

Ylempien taideteollisuuskoulujen opetusmenetelmiä Lindgren pitää hyvinä. Hän toteaa piirustuksen opetuksen tärkeyden. "Hyvä piirustus on primum principium kaikelle taidetoiminnalle. Ilman hyvää perustaa ei voida saavuttaa mitään oikeaa itsenäistä taiteellisuutta."

Tutustuminen englantilaisten koulujen opetukseen oli Lindgrenistä antoisaa. Hän raportoi lopuksi South Kensingtonin koulussa seuraamaansa piirustuksen kesäkurssia, joka oli tarkoitettu tuleville piirustuksenopettajille. "Kurssi aloitettiin piirtämällä mustalle taululle liidulla suuri kuva linnusta, jonka opettaja jo oli piirtänyt. Itse lintu, täytetty varis, oli opettajan piirustuksen vieressä vertailtavana. Koko työ tehtiin yksinkertaisin, suurin ja tyylitellyin ääriviivoin."

Aloitettiin siis luonnontutkielmalla, joka Lindgreninkin mielestä oli tärkeintä piirustuksenopetuksessa. Eläin- ja kasvimuotoja tutkittiin huolellisesti. Harjoituksilla oli hyvin konstruktiivinen luonne. Oppilaan tuli käsittää ja selvästi esittää eläimen tai kasvin rakenne. Siksi opettajan tapana oli näillä luonnontutkielmatunneilla lyhyesti selvittää kohteen anatomia.

Englantilaiset koulut olivat Lindgrenin mielestä hyvin varustettuja työpajoineen, ateljeetiloineen ja monipuolisine opetusmateriaaleineen. Hän mainitsee South Kensingtonin koulun museon, joka toimi laajemminkin valmistaen mm. kiertonäyttelyitä, joita koulut voivat tilata. Kouluissa oli yleensä myös pieni kasvihuone, eläin- ja kasvitieteellinen kokoelma sekä kirjasto planssikokoelmineen ja valokuvineen.

Lindgren mainitsee myös käynnistään Amsterdamin taideteollisuuskoulussa sekä Tukholman teknillisessä koulussa, nykyisessä Konstfackissa., jonka hän esittelee hieman pedanttisena ja opetukseltaan liikaa vanhoihin mallisarjoihin perustuvana. "Välittömyys ja raikkaus, jotka olivat englantilaisissa kouluissa niin silmäänpistäviä, puuttuivat Tukholman koulusta. Tosin vierailin Tukholmassa juuri koulun alettua, joten arvio voi olla hätiköity. Muuten vaikuttivat käytännön järjestelyt opetusmateriaalin, kirjaston jne. suhteen hyvin tarkoituksenmukaisilta ja niistä oli paljon opittavaa. Englantilaisten koulujen taiteellinen taso oli kuitenkin korkein".
 

PIRKKO POHJAKALLIO
pirkko.pohjakallio@uiah.fi

(Artikkeli on toimitettu katkelma kirjoittajan taidehistorian pro gradu -käsikirjoituksesta)
ARTTU!
Taideteollisen korkeakoulun tiedotuslehti 6/93


Perusinformaatiota Armas Lindgrenistä