1.4. Web- palvelun arvioinnin erikoispiirteitä

Heuristisessa arvioinnissa kannattaa käyttää muokattua muistilistaa, joka täydentää ja havainnollistaa perinteisiä muistilistoja, kuten Nielsenin kymmenkohtaista listaa, paremmin web arviointiin sopiviksi. Yksi tällainen lista on Keith Instonen web-palveluiden heuristiikkojen lista (Instone, 1997) ja toinen on edellämainitusta muokattu, tässä tutkimuksessa käytetty muistilista (liite A).

Läpikävelyjä voi käyttää erityisen hyvin web-palveluissa siinä vaiheessa, kun palvelun idea ja rakenne on hahmoteltu valmiiksi. Ideaa voi sitten testata vaikka vuoropuheluna testaajan ja suunnittelijan kanssa tai arvioiden paperille kuvattua suunnitelmaa. Kognitiivinen läpikävely soveltuu erityisen hyvin verkkopalveluihin, koska se painottaa tutkivan oppimisen periaatetta, jonka mukaan käyttäjä oppii palvelun käytöstä kokeilemalla eri toimintoja. Tutkiva käyttö onkin äärimmäisen yleistä web-palveluissa, koska niistä puuttuvat usein sekä yhteiset standardit että käyttöohjeet. Läpikävelyissä on kuitenkin parasta olettaa hyvin alhaisen tason tuntemus olemassa olevista palveluista, koska web-käyttäjien osaamisen kirjo on hyvin laaja. Tämä tarkoittaa käytännössä, että käyttäjän ei voi olettaa osaavan käyttää tiettyä toimintoa vain sen takia, että se on yleisesti käytössä vastaavissa ulkomaisissa palveluissa.

Ominaisuuskatsastus soveltuu erityisen hyvin juuri web- palvelun sivuhierarkiassa liikkumisen arvioimiseksi. Eri toimintoihin käsiksi pääseminen eri sivuilta pitäisi tehdä nopeaksi ja helpoksi, välttäen yhden keskussivun kautta navigoimista ja turhia hyppyjä sivuilta toiselle. Menetelmän apuna käytetään usein joko ennalta määrättyä ominaisuuslistaa tai käyttökuvausta, jotka voivat kuitenkin vääristää arviointia. Ennalta määrätyn listan avulla voidaan varmistaa, että järjestelmästä löytyy helposti ne toiminnot, jotka kartoitusvaiheen perusteella todettiin tärkeiksi. Käyttäjien tarpeet ja mielikuvat palvelua kohtaan vaihtelevat kuitenkin niin suuresti, että on vaikeaa keksiä kaikkia yhdistävää ominaisuuslistaa. Ominaisuuskatsastusta voikin siten käyttää myös suunnittelun alkuvaiheessa keräämään lisää ideoita käyttäjiltä.

Yhteneväisyystarkistuksen merkitystä ei voi olla korostamatta liikaa verkkopalveluiden kohdalla. Mikäli pyrkimyksenä on yhtenäisen näköinen ja tuntuinen joukko palveluita, pitäisi tämä tarkistus tehdä huolellisesti. Verkkopalveluiden kohdalla tarve on ilmeinen, koska palvelun eri osia voivat rakentaa eri ihmiset, organisaation eri osissa ja eri aikana. Usein näkeekin epäyhtenäisiä web-palveluita, joissa eri osastojen tekemät kokonaisuudet toimivat aivan eri logiikan mukaisesti. Tällaisen palvelun osioiden yhtenäistäminen jälkikäteen johtaa helposti kerroksellisen sekoituksen, jossa eri osioiden ratkaisut pinotaan päällekäin keskenään, niin että lopulta mikään osio ei ole enää käytettävä.

Standardivertailu on web-palveluiden kohdalla pulmallinen, koska valmiiden standardien puuttuminen estää suoran vertailun. Eräät yritykset ovat ratkaisset ongelman luomalla oman sisäisen standardinsa, jota päivitetään koko ajan tekniikan muuttuessa. Ilman omaa sisäistä standardiakin voi vertailun kuitenkin suorittaa, käyttämällä yleisesti hyödynnettäviä valmiita standardeja (liite B) tai yleisiä palvelun genre-kohtaisia ratkaisumalleja. Verkon palveluissa on hiljalleen alkanut erkaantua joukko erilaisia genrejä, joiden käytön konventiot alkavat hiljalleen yhtenäistyä. Näin esimerkiksi uutispalvelun suunnittelijat voivat vertailla oman palvelunsa käyttöliittymää ja käyttöä jo käytössä olleisiin vanhempiin ratkaisuihin. Tämä ei tietenkään tarkoita, että ratkaisu pitäisi kopioida suoraan vastaavasta palvelusta, mikä on harvoin toimiva strategia.

Tarkistuslistoissa on oleellista käyttää luonnollisesti web-palveluihin tarkoitettuja tarkastulistoja (liite C). Lisäksi hyvä alkusuunnittelu tuottaa yleensä listan järjestelmän minimitavoitteista ja -ominaisuuksista, jotka pystyy muokkaamaan palvelukohtaiseksi tarkastuslistaksi helposti.

Käyttäjätestaus on usein pitkä prosessi ja sen aikana palvelu voi muuttua toiminnoiltaan ja käyttöliittymältään. Siksi käyttäjätestausta ei voikaan usein suorittaa ns. valmiiseen tuotteeseen, koska web-palvelun kehitys ja muokkaaminen jatkuu usein kiihkeänä sen julkistamisen jälkeenkin. Perinteinen logiikka, jonka mukaan käyttäjien suosima järjestelmä on automaattisesti hyvä käytettävyydeltään, ei myöskään näytä pitävän paikkaansa web-palveluiden kohdalla (Spool, 1997). Web-palvelun suosituimmuuteen vaikuttavat nimittäin muutkin seikat kuin vain käytön helppous, kuten sisältö, esitystapa ja visuaalisuus. Näistä eroista johtuen web-palvelua ei voi arvioida aivan samoin perustein kuin perinteisiä ohjelmistoja.