Luento

II TAPAAMISEEN

Millaisista kuvista sinä pidät tai et pidä? Miksi? Mikä tekee mielestäsi kauniin/mielenkiintoisen/tylsän/rauhattoman tunnelman kuvaan? Mistä arvelet sen johtuvan? Mitä mielestäsi toimivalla/ei-toimivalla sommittelulla tarkoitetaan?

1. Pohdi ja kirjaa itsellesi muistiin vastaukset kysymyksiin ja ota mukaasi tapaamiseemme. Mikäli sinulla on mielessäsi asia, kuva, tilanne tms. missä on havaittavissa mielestäsi  hyvä tai huono sommittelu, ota esimerkki mukaasi. 

Nämä pohdiskelut voit halutessasi liittää opintopäiväkirjaasi. Näillä kysymyksillä voit  analysoida valitsemaasi kuvaa jota käytät opintopäiväkirjasi lähtökohtana. 

2. Ota mukaasi valitsemasi henkilökohtainen kuvasi, josta alat työstää omaa opintopä ivä kirjaasi. 

3.Ota mukaasi 2kpl A4 kokoista mustaa paperiarkkia sekä 10 kpl A4 kokoista valkoista paperiarkkia. Sakset tai terä paperin lekkaamiseen sekä liimaa. . Ota mukaan myös lyijykynä ja musta tussi tai useampi.


  • Erilaisissa elämäntilanteissa vaikuttavat erilaiset kuvat. Ihmisen konteksti, ikä, sukupuoli, koulutus jne. vaikuttavat kuvien havainnointiin.

  • Pystyäksemme tekemään itsenäisiä päätöksiä havaintojemme perusteella, on tärkeä tunnistaa tuntemuksia joita visuaalinen informaatio meille tuottaa.
  • Elämme maailmassa, jossa visuaalisen viestinnän määrä on lisääntynyt ja kasvaa edelleen. Säilyttääksemme aidon valintojen teon mahdollisuuden itsemme ja toimintojemme suhteen, pitää visuaalista informaatiota pystyä tulkitsemaan monella tasolla:
    Visuaalisten tekijöiden tasolla (muodollinen tarkastelu)
    mm. Mistä asioista kuva rakentuu.
    Tunnetasolla(kokemuksellinen ulottuvuus)
    mm.Miten koen kuvan? Reaktiot ja tunteet: pidänkö siitä vai en?
    Tavoitetasolla (merkitysulottuvuus) mm.Mitä viestin lähettäjä tarkoittaa: idea, sanoma, teema, arvostukset.
    Kenen viestiä vastaanotan?
    Materialistiset seikat Miten kuva on tehty: millä välineellä ja/tai tekniikalla? Kontekstuaalinen ulottuvuus Mikä on kuvan tausta? Kuvan vaikutteet, ajallinen ja paikallinen yhteys.
    Myös katsojan tausta ja sen vaikutus kuvan tarkasteluun on asia, joka vaikuttaa tulkintaan.

  • Mielenkiintoisissa kuvissa usein väri, rakenne, sisältö ja tunnelma tukevat toisiaan ja ovat katsojan näkökulmasta jollakin tavalla merkittäviä. Katsojaa voidaan myös johdatella tietyssä määrin kiinnostumaan kuvasta. Tämä on mahdollista yllä lueteltujen elementtien ja voimien sopivalla asettelulla toistensa suhteen. Yksi tehokas keino on kontrasti. Erilaisilla vastakohta-asetteluilla eli kontrasteilla voidaan vahvistaa tai heikentää kohdetta.

  • Näistä moninaisista tasoista keskitymme tällä kurssilla tarkastelemaan kuvan visuaalisten tekijöiden tasoa eli sommittelua ja kuvan rakennuselementtejä sekä niihin vaikuttavia visuaalisia voimia tilan ja massan suhteen.
  • Sommitelma koostuu kokonaisuudesta johon vaikuttaa muuttujien suhteet toisiinsa. Kaikki esittävä ja ei-esittävä kuva-aineisto on pelkistettävissä pisteiksi, viivoiksi ja eri muotoisiksi kappaleiksi suhteessa myös valoon ja väriin sekä liikkeeseen ja aikaan.
    (Suosittelen tästä aiheesta esim. Unto Pusa: Plastinen sommittelu)

    Vaikka tutkimme kuvan rakennetta, kuitenkaan sisällöllisiä asioita ei voida täysin sysätä syrjään kuvaa tarkasteltaessa.

  • Sommittelun avulla kuvaa pyritään jäsentämään ja järjestelemään. Mikäli elementtien järjestely on onnistunutta, kuva säilyttää kiinnostavuuden ja se on helppo hahmottaa. Mikäli kuvaan on tarkoitus "piilottaa" asioita myös se tapahtuu sommittelemalla elementit suhteessa toisiinsa.
    Tämän perusteena on ihmiselle luontainen tarve järjestellä ja luokitella ympäristöään, hahmottaakseen kokonaisuuksia jotka koostuvat osasista ja päinvastoin.


  • Kuvallisessa sommittelussa tällä kurssilla työskennellään kaksiulotteisella pinnalla.Kaksiulotteisuudessa hallitsevina suuntina ovat pysty- ja vaakasuunta, mikäli muuta ei ole merkitty. Kuvallisilla elementeillä ja niiden järjestelyllä on mahdollista tuottaa kuvaan kolmas ulottuvuus, tila (-illuusio). Elementeillä on omat voimalatauksensa suhteessa toisiinsa.

  • Onni Oja sanoo kirjassaan PIIRTÄMISEN TAITO, että elementtien ja niiden voimien järjestäminen riittävään sopusointuun ja tasapainoon rajatussa kuva-alueessa on sommittelua. Riittävällä hän tarkoittaa, että sommittelun ainoa tarkoitus ei pidä olla tasapainon etsiminen kuvaan, koska tuolloin lopputulos on usein tylsä.
    (Lähde: Onni Oja, 1957. Piirtämisen taito, 197.WSOY,Porvoo 1996.)

  • Kuvaan tulee hakea jännitteitä elementtien välille, sekä tasapainoa elementtien ja visuaalistenvoimien kesken, jotta kuvaan syntyy elämää ja siitä tulisi mielenkiintoinen.

  • Sommittelu on järjestyksen, keskityksen ja vaihtelun muuntelua suhteessa mm. pintaan, pisteeseen, viivaan suuntaan ja tilaan nähden.
    (Lähde: Onni Oja, 1957. Piirtämisen taito, 197.WSOY,Porvoo 1996.)

  • Tausta ja elementit ovat yhtä merkittäviä tekijöitä kuvassa. Tyhjä sekä elementeillä täytetty tila kuva-alueessa ovat voimakkaasti suhteessa toisiinsa. Tyhjäntilan hallinta on usein vaikeampaa kuin täyden.
    Yleensä kiinnitetään huomio elementteihin, mutta sitä ympäröivä pinta jää vaille huomiota. Tyhjä ja peitetty pinta ovat kuin yö ja päivä, riippuvaisia toisistaan. Hamottamisessa jäsennämme kohteen ja taustan suhteessa toisiinsa. Peitetty pinta ei nouse esiin toiselta peitetyltä pinnalta.
    (Kokeilu opintopäiväkirjaan)

  • Hyvä sommittelu vaikuttaa pienessä mittakaavassa ihmisen omassa elinpiirissä, suuremmissa puitteissa sillä voi olla merkitystäesim. rakennettaessa ja toteutettaessa sopivaa imagoa yritykselle.

  • Mikään apuväline ei kykene tuottamaan hyvää sommittelua ilman ihmisaivoitusta. Viimekädessä ihminen joutuu tekemään visuaaliset valinnat.

  • Jokainen sommittelu on yhtä oikea, mutta toinen on toista mielenkiintoisempi. Voidaan sanoa, että toimivampi.

  • Tunnilla oli muutama esimerkki erilaisista sommitelmista.
    Esim. diagonaalisommitelma, joka oli Akseli Kallen Gallelan maalauksessa "Lemminkäisen äiti"(Käy katsomassa teosta Valtion taidemuseon sivuilla, jonne tekstilinkki johtaa.Katso myös tekijänoikeudet).
    Diagonaalisommitelmaa on renesanssista lähtien ja etenkin barokkitaiteessa paljon käytetty sommitellullisena voimatekijänä.Lävistäjää on totuttu pitämään rajuimpana suuntana ja se luo sommitelmaan voimakkaan syvyysvaikutelman.
    Liikkumaton keskiakselisommitelma, jossa kuvassa olevat voimat sijoittuvat kuvan keskiakselin (pinta jaetaan tasan kahteen osaan esim. pystysuunnassa)
    molemmille puolille on tyypillinen klassisen taiteen sommitelma.
    Pohjana tälle sommitelmalle on ihmisen oma symmetrinen hahmo. ( Lähde: Onni Oja: Piirtämisen taito. WSOY:n graafiset laitokset. Porvoo 1957.)

  • Eri aikakausina on vaikuttaneet erilaiset sommittelun ihanteet.
    Nykyaikamme arvostaa ns. dynaammista sommitelmaa, jossa on liikettä, jännitettä ja vaihtelua. Tällainen sommitelma sisältää vastakohtaisuuksia ja kuvan painopiste hakeutuu yleensä hieman ylöspäin. (Lähteet katso esim. Pekka Loiri & Elisa Juholin: HUOM! Visuaalisen viestinnän käsikirja.Infoviestintä Oy. Gummerus kirjapaino Oy, Jyväskylä 1998 ja

  • Kuvalliset asiat ovat mitallisia ja suhteellisia. Mikäli sommitelma on hyvä l. toimiva kuvassa, se ei ole välttämättä enää sitä kuvan kokoa muutettaessa. (Kokeile esim. kopiokoneella työstämääsi kuvaa opintopäiväkirjaan.)

  • Tarkastelimme tunnilla suorakaiteen muotoisen tyhjän peruspinnan rakenteelllisia voimia.

  • Perspektiivi-ilmiö, jokapäiväiset näkymämme ja kirjoitustapamme vasemmalta oikealle ovat luoneet kuvatilan jakoon uskomuksia, jotka on huomioitava sommittelussa. Voimien sielullinen lähtökohta on oma pystysuora asentomme maankamaraan (vaakasuora) nähden.
    Vaaka- ja pystysuunta ovat kaksi tärkeää pinnan ulottuvuutta (Lähde: Onni Oja: Piirtämisen taito. WSOY:n graafiset laitokset. Porvoo 1957.)

  • Peruspinnassa on neljä kenttää, joilla kaikilla on oma psykologinen ilmeensä ja painovoimansa.
    Koemme, että pinnan alaosa (maa) on yläosaan (taivas) nähden painavampi.
    Alaosa tuntuu myös olevan yläosaa lähempänä.
    Alaosa koetaan helposti etualaksi ja yläosa taustaksi.

    Alaosan elementit oletetaan sijaitsevan lähempänä, ne vaikuttavat suuremmilta ja yläosaan sijoitettu tuntuvat kauemmilta ja pienemmiltä.
    Suorakaiteen vasen reuna (seikkailu) tuntuu meistä irtonaisemmalta ja vapaammalta kuin oikea reuna (koti), jonka koemme raskaaksi ja tiiviiksi lähestyvän reunan vaikutuksesta.


  • Nämä ovat kuitenkin suhteellisia oletuksia, joihin vaikuttavat keskinäiset elementit ja voimatekijät. Asian tilaa voidaan muuttaa tukeutumalla visuaalisiin keinoihin (esim. väri-,koko-, tai muotokontrasteihin).
  • (Lähteet kts.esim.Tarkka: K.A.A.K kuvallisen ajattelun aseistariisuntakurssi. 7 dialogia kuvasta ja havainnosta. TAIDE. Hangon kirjapaino Oy, Hanko1990 ja Onni Oja: Piirtämisen taito. WSOY:n graafiset laitokset. Porvoo 1957 ja Unto Pusa: Plastillinen sommittelu. Otatieto Oy. Kahdeksas muuttumaton painos. TKK Offset, Espoo1979.)

  • Sommitelma on suhteellinen. Koon muuttuessa se vaikuttaa kokonaissommitelmaan. Voi olla, että suurennettaessa tai pienennettäessä kuvaa sen sommitelma ei enää toimi uudessa koossa. Kun tehdään esim A4 tekstipaperista kalvoa, on syytä testata toimiiko kyseiset asettelut seinälle heijastuvassa koossa tarkoitetulla tavalla.
    Monet ovat yllättyneet joskus aidon taideteoksen ääressä, jos kuvan on ensin nähnyt painokuvana esim. Mona Lisa on tauluna hämmästyttävän pieni. Sen nähdessään monet kokevat jonkin asteisen pettymyksen. Mona Lisa -maalauksen käyttö erilaisissa yhteyksissä on tehnyt kuvan meille tutuksi. Näkemättä alkuperäistä taulua, kokosuhteista on muodostunut eri yhteyksistä johtuen subjektiivinen käsitys, joka on kaukana todellisuudesta.
  • Peruspinnan kulmat ovat hyvin aktiiviset, ne vetävät katsetta itseensä. Sommittelussa yriteään katsojan huomio siirtää pois kulmista jättämällä ne aiheellisesti köyhemmiksi ja kuljettamalla kuvan rakenteellisilla "viivoilla" katsetta pinnan muihin osiin. (Lähde: Onni Oja: Piirtämisen taito. WSOY:n graafiset laitokset. Porvoo 1957).

  • Siirtyessämme kurssillamme seuraavaksi tutkimaan yksittäisiä elementtejä, kuvan rakennusosia suhteessa tilaan ja massaan, palaamme lopulta sommitelun kokonaisuuteen jossa nämä palaset toimivat yhdessä muodostaen kokonaisuuden, kuvan.

Mikäli jokin tässä aiheessa jäi epäselväksi tai muuten vaivaamaan, niin ota asia maanantaina puheeksi!



---

Luento

III TAPAAMISEEN

Mikä on piste? Mistä piste alkaa tai mihin se loppuu? Milloin kysymyksessä on piste ja milloin pinta? Tuleeko mieleesi joitakin erityisiä pisteitä? Sellaisia joilla on esim. erityinen tehtävä? Luettele kolme pistettä tämän hetkisestä ympäristöstäsi?

1. Pohdi ja kirjaa itsellesi muistiin vastaukset kysymyksiin ja ota mukaasi tapaamiseemme. Mikäli sinulla on mielessäsi asia, kuva, tilanne tms. missä on havaittavissa mielestäsi  hyvä tai huono esimerkki pisteestä, pisteistä ja niiden käytöstä, ota se mukaasi. 

Nämä pohdiskelut voit halutessasi liittää opintopäiväkirjaasi. Näillä kysymyksillä voit  analysoida valitsemaasi kuvaa jota käytät opintopäiväkirjasi lähtökohtana. 

2. Ota mukaasi kuva.
Esim. (taide)postikortti, lehtikuva tai jokin mainoskuva. Mikäli olet valinnut analyysikuvan voit tuoda sen.
Mikali otat mainoskuvan, ota se kokonaisuutena teksteineen kaikkineen.

3.Ota mukaasi
läpinäkyvää paperia,
(skissipaperia l. luonnostelupaperia ->sketch pad tai vastaavaa)
Niin paljon että voit piirtää valitsemaasi kuvaa läpi paperille 2-3 luonnoksen verran.

4.Ota mukaasi myös valkoista A4 paperia n. 10 arkkia.

5. Erilaisia piirtimiä, lyijykyniä, sivellin ja nestemäistä väriä (esim musta värinappi tai tussipullo) ainakin kolme eriväristä puuvärikynää. Apuvälineitä viivoitin, harppi.


  • Kaikkeen näkemäämme liittyvät kuvallisen ilmaisun visuaaliset peruselementit. Muodot ovat palautettavissa näihin peruselementteihin. (Unto Pusa: Plastinen sommittelu)
    • - pisteet,
      - viivat,
      - pinnat,
      - kappaleet


  • Kun kohteesta jätetään sitä kuvattessa pois tarkat yksityiskohdat ja muodot alkavat hakeutua yllä mainittuiksi peruselementeiksi, pututaan pelkistämisestä.


  • Kuvaa voidaan analysoida useammalla tavalla. Tällä peruskurssilla me tarkastelemme näitä fyysisisiä muuttujia. Ne ovat suhteellisia ja yleensä myös mitattavia. Tarkastelemme pääasiassa siis kuvan rakenteellisia ominaisuuksia (syntaktinen kuva-analyysi).
    Tarkemmin rajattuna; käsittelemme muuttujia tilan ja massan suhteen.

  • Muita visuaalisia voimia tilan ja massan suhteen lisäksi ovat valon ja värin sekä liikkeen ja ajan suhteet
    (Unto Pusa: Plastinen sommittelu)


  • Tutkimiamme peruselementtien muuttujia tilan ja massan suhteen ovat.
    • -koko,
      -muoto,
      -paikka,
      -suunta,
      -lukumäärä,
      -tiheys,
      -välimatka


  • Tarkastelimme maanantaina 28.9. pistettä. Totesimme pisteen suhteellisuuden monen yllä esitettyyn muuttujaan nähden.Pisteen kerronnallisuutta ja luonnetta voidaan tarkastella muuttujien avulla.
  • Tarkkaa määrittelyä esim. pisteen koon ja muodon suhteesta peruspintaan ei voida tehdä säännöksi, vaan se on aina riippuvainen kulloisestakin tilanteesta.



  • Pisteen luonne koetaan hyvin voimakkaaksi.
  • Taiteilija ja opettaja Elsa Ytti on määritellyt pistettä seuraavasti: ,
    " Piste on uuden ja vanhan välinen välimerkki; rajapinta. Jonkin asian lopetus ja alku"
    " Kun tapahtumassa on muutos piste jää väliin."
    " Mistä piste loppuu siitä pinta alkaa."
    "Piste on itsenäinen kaksiulotteiselle pinnalle muodostuva merkki."
    (TAIK -96/luento)

  • Piste voidaan käsittää yksiulotteiseksi. Mikäli siihen liitetään toinen ulottuvuus saadaan aikaan viiva. Kaksiulotteisuutta voisi perustella sillä, että pisteellä on korkeus ja leveys. Viivan päästä katsottuna viiva onkin piste, mutta silloin viivan pitää olla tilassa eli se tarkottaisi kolmatta ulottuvuutta kuvassa. Onko piste piste vaiko viiva?


  • Tunnilla totesimme pisteen olevan itseriittoinen, itsenäinen, jännitteeltään keskihakuinen ja sen sulautuminen ympäristöön on minimaalinen. Sen sijaan sen vaikutus ympäristöön on usein voimakas. Pisteen olemus on staattinen, sillä on hyvin vähäiset pyrkimykset liikkeeseen.

  • Useimmiten ensiajatus pisteen muodosta on ihanteellisen kehämäinen, ympyrä pinta. Tarkemmin asiaa tutkiessa piste voi kuitenkin ottaa useita hahmoja. Geometrisiä tai vapaita muotoja.

  • Pistettä voidaan määritellä monellakin tapaa. Matemaattinen määritelmä pisteen ja pinnan erosta: kolme pistettä muodostavat pinnan. Pistettä voidaan pitää myös rajapintana loppuvan ja alkavan välissä. Piste edustaa muutosta, jolloin voisi ajatella pisteen staattisesta olemuksesta huolimatta omaavan dynaamista luonnetta. Näin piste aktivoi ympäristöään.

  • Tapaamisessamme totesimme, että teksti arvottaa pistettä voimakkaasti, sekä sisällöllisesti että visuaalisesti.

  • Pisteellä on
    • -ulottuvuus
      -muoto
      -karaktääri

  • Pisteen voimakkaasta olemuksesta kertoo se, että kooltaan pienenäkin se voi tasapainottaa suuria massoja.

  • Yllä olevaa voisi kiteyttää seuraavasti ; pisteen karaktääri muodostuu paljolti sen ulkomuodosta ja paikasta rajatulla kuvapinnalla. Mitä mieltä olet? Täydennä ajatusta opintopäiväkirjaasi.

  • Erilaisia pisteitä voidaan nimetä tehtävän tai olemuksen mukaan. Toiset ovat näkyviä, fyysisiä eli todellisia. Tai voi olla pisteitä jotka vaikuttavat kuvaan ja katsojaan, vaikkei niitä ei ole tai niitä ei voi merkitä.

  • Pisteet jotka ovat olemassa ja voidaan osoittaa ovat todellisia pisteitä

  • Pisteet, jotka on merkitty, mutta ne eivät voisi olla fyysisiä ovat ilmaisullisia pisteitä. Kuvassa voi olla esim väriläikkä, jolla kuvan sommittelua tasapainotetaan tai lisätään jännitettä. Piste on merkitty olevaksi, vaikkei sitä ole oikeasti olemassa. Se tukee tiettyä sisältöä ja ohjaa mielenkiintoa kyseiseen kohtaan, nostaen sitä esille. Ilmaisullinen piste voi olla usein myös paikka tai kohta kuvassa.


  • Optinen piste. Optisesta pisteestä käyttäisin mieluimmin nimitystä optinen alue. Se on rajatussa kuva-alueessa kohta, johon silmä hakeutuu herkimmin, mikäli mitään muuta kohtaa tai elementtiä ei ole korostettu. Erityisen vahva vaikutus syntyy, kun kohtaan asetetaan jokin ärsyke esim. esine tai kasvot tms. joita ihminen hakee mielellään kuvasta.
    Optinen piste vahvistaa elementtejä, jotka ovat lähellä alueen vaikutuspiiriä, mikäli itse alueella ei ole mitään voimakkaampaa kohdetta.
    Jotta optinen piste ei veisi ensimmäisenä huomiota itseensä, täytyy jossain toisaalla kuvapinnassa olla voimakas elementti tai tapahtuma (esim. monet suorat linjat yhdistyvät muualla kuin optisen pisteen läheisyydessä.)

  • Muita voimakkaita pisteitä;
    • -Pako- l. katoamispiste.Pisteet horisontilla, johon kuvan kaikki viivat kohdistuvat, jolloin syntyy perspektiivi. Perspektiivin käytöllä mahdollistuu kolmannen ulottuvuuden kuvaaminen kaksiuloteisella pinnalla. Eli paperilla voidaan jäljitellä tilavaikutelmaa.

      -Kulminaatiopiste.Kulminaatiopiste on tilanteen esim. asennon äärimmäinen piste, jossa kuvattu olento tuntuu pysyvän paikoillaan. Erityisesti barokin taide vei hahmonsa dramaattisiin ääriasentoihin. Kulminaatiopiste voi olla minkä elementtien välisessä tahansa esim. pisteiden etäisyydessä se voisi olla äärimmäinen kohta, jossa kuva vielä toimii mielenkiintoisesti. Kun elementit siirtää toisistaan yhtään kauemmas, jännite niiden välillä lakkaa, eikä kuva ole enää mielenkiintoinen. On ylitetty kulminaatiopiste

      -Kasvupiste.Kuvassa olevat kohdat joissa liike (jonka voi aiheuttaa esim. lepattavat kankaat, tai jokin muu rytminen viivarykelmä) lähtee ikäänkuin nousemaan ja kasvamaan jostakin pisteestä.

      -Leikkauspiste.Useamman viivan tai pinnan kohtaaminen samassa pisteessä. Tälläisella pisteella on suunnaton voima. Se toimii vähän niinkuin vastakohtana edelliselle ja imee siksi katseen mukaansa leikkauskohtaan.

      -Painopiste.Tämä on piste jonka varassa massa seisoo alustallaan. Esim. vinossa neliössä paino valuu alakärkeen, joka kohtaa "alustan" ,jossa elementti tuntuu "seisovan". Hyvin tärkeä piste sommittelun kannalta. Mikäli painopiste asettuu väärin, esim. ihmistä piirrettäessä, kuvasta jää tuntuma mallin "leijailusta", malli ei asetu paikoilleen. Tunne voi olla erittäin kiusallinen.

      -Keskipiste.Keskipisteen paikan voi määritellä matemaattisesti. Keskiajan keskeissymmetriaan painottunut sommittelu käytti hyväkseen keskipisteen suhteen tasaisesti aseteltuja elementtejä. Tällä pyrittiin tasapainoon.



Luento

IV TAPAAMISEEN

Millainen viiva on mielestäsi maailman kaunein viiva? Mitä viivoja näet ympäristössäsi? Mikä on viiva, mistä se syntyy? Mitä erilaisia viivoja tulee mieleesi? Millainen viiva on agressiivinen tai lempeä? Mitä ajatuksia sinussa herättää aihe "tietyn taiteilijan oma viiva"? Millainen on sinun viivasi?

1. Pohdi ja kirjaa itsellesi muistiin vastaukset kysymyksiin ja ota mukaasi tapaamiseemme. Mikäli sinulla on mielessäsi asia, kuva, tilanne tms. missä on havaittavissa mielestäsi  hyvä tai huono esimerkki viivasta; ja sen käytöstä,sinua kiinnostavalla tavalla ota se mukaasi. 

Nämä pohdiskelut voit halutessasi liittää opintopäiväkirjaasi. Näillä kysymyksillä voit  analysoida valitsemaasi kuvaa jota käytät opintopäiväkirjasi lähtökohtana. 

2.Valitse vaitoehdoista a tai b:
A)
Ota mukaasi 10 erilaatuista paperia. Yhden arkin koko n. 10x15 cm. (erilaatuista=kopiopaperi, voipaperi, silkkipaperi, paksupaperi yms. kaikenlainen paperin tai maalattavan pinnan tapainen käy.... Voit ottaa vähän ylimääräistä harjoitteluun ja kokoeiluun.) JA jos otat 10 erilaista paperia tarvit tähän tehtävään vain yhden valitsemasi kynän tai piirtimen (pullo tussi ja sivellin tässä aika kätevä).

TAI

B) Ota mukaasi 10 erilaista välinettä joista syntyy jälki (ei tarvitse kaikkien olla edes kyniä) ja lisäksi samaa paperia niin että niistä riittää 10 kpl n.10x15 cm kokoisia lappuja.

3. Piirustuspaperia 5-10 arkkia ja vapaavalintaisia piirtimiä. Teippiä. Sakset tai terä.


  • Vapaalla kädellä piirretty viiva voi kertoa paljon tekijästään. Viivassa näkyy tekijän käsiala, joka on persoonallinen kuten käsin kirjoitettu teksti.

  • Viivapiirustus on piirustus jossa kuva tehdään pelkästään viivoista rakentuviksi muodoiksi. Viivapiirrustus on kaikkien muiden piirtämistekniikoiden perusta.

  • Viiva yksinään on jo hyvin ilmaisuvoimainen tekijä.
    Ajattele rakennuksien tiukkoja pysty ja vaakasuoria, tai astioiden kaartuvia linjoja. Luonnossa olevien kasvien lehtien esim. saniaisen rosoista reunaa. Niihin on aika helppo mieltää adjektiivejä, jotka kuvaavat kohteen olemusta johon merkittävästi vaikuttaa viivan luonne. Tiukka, kaareva, pehmeä, suora....Teemme tämän tapaisia havaintoja, jotka vaikuttavat kuvan kokonaisilmeeseen ja tunnelmaan.

  • Ympäristössämme viiva usein yhdistää tai erottaa kaksi pintaa toisistaan. Kun tilannetta kuvataan paperilla, piirrämme tuohon erotuskohtaan viivan kuvaamaan pinnalta toiseen siirtymistä.

  • Ääriviiva on käsite, abstraktio. Kohteet erottuvat taustoistaan valon ja värin eroavuuksien johdosta. Niiden reunoissa ei ole konkreettista viivaa.

  • Piste erottaa myös pintoja toisistaan. Miten luonnehtia viivan ja pisteen tapaa toimia erottavana tekijänä pintojen välillä?.

  • Pisteessä pintojen erottelu tapahtuu sisä- ja ulkopuolisen pinnan välillä. Sisäpuolinen pinta on suljettu alue. Kun taas suoran viivan erottamat pinnat ovat avoimet ja voivat jatkua viivasta riippuen vaikka loputtomiin.

  • Verrattaessa pistettä ja viivaa keskenään erottavana tekijänä , voisi pisteen aktiivisen luonteen nähdä kohdistuvan
    sisäänpäin , kun taas viiva johdattaa suuntiin, eteenpäin, taaksepäin tai mahdollisesti molempiin, mutta ei sisäänsä päin kovinkaan helposti.

  • On tärkeää kuvan kokonaisuuden kannalta että viivan muoto ja luonne tukee kuvan sisältöä.
    Ristiriita näiden välillä aiheuttaa hämmennystä katsojassa.

  • Kuvasta löydettäviä viivoja:
    Ääriviiva, joka voidaan lukitella imaginääriseksi luonteeltaan.
    Keskiakseli
    Lävistäjät,
    Neljänneslävistäjät l.diagonaali
    Ilmaisullinen viiva
    sahalaitainen viiva (zik-zag)

  • Kuten jo olemme todenneet viivan luonne on voimakas.
    Heikkokin viiva sopivasti sijoitettuna suhteessa kuvan muihin elementteihin voi saada ylivoiman. Tämä pätee myös muihin visuaalisiin elementteihin. Ne ovat määrällisiä ja suhteellisia.
    Samojen tai samankaltaisten elementtien keskinäinen vaikutus toisiinsa nähden on yleensä voimistava.
    - Pukeutumisessa jo kauan tunnettu tosi asia, että pystyty raidat
    pidentää ja hoikentaa ja vaakaraidat leventää.

  • Viiva ja viivastot ovat tehokkaita katseen ohjaajia.

  • Monta viivaa yhdessä voi alkaa muodostaa jotakin muuta kuin pelkkää viivaa (tilaa, suuntaa, liikettä.. .)

  • Viiva saattaa muodostua myös elementtien jatkuvuudesta -muodon, värin tai jonkin muun visuaalisen elementin kertautuessa tarpeeksi usein ja tarpeeksi tiheästi.

  • Pysty ja vaakasuoran leikatessa muodostuu keskelle piste ja esille nousee kuvio, josta tunnistaa länsimaisessa symbolikielessä varsin voimakkaan latauksen omaavan ristin muodon, jolloin viivat tai piste kuviossa jää helposti havainnossa toiseksi

  • Viiva on suhteellinen. Pitka viiva näyttää vielä pitemmältä kun sitä vertaa lyhyeen ja pieni pienenee suuren rinnalla.

  • Viivat voivat saavuttaa luonteita, jotka vetoavat järkeemme ja/tai tunteeseemme:
    Horisontaaliviiva -l. vaakasuorassa oleva viiva on levollinen, pystyviiva taas hyvin aktiivinen.
    Tuntemus johtunee siitä, että ihminen vertaa sitä itseensä eli tässä tapauksessa vaaka- tai pystyasentoon.
    -Vaakaviiva - taso ,olemus, makava ihminen vaakatasossa on rauhallinen ja paikallaan pysyvä.
    - Diagonaaliviivat - lävistäjät, voimalliset, aktiiviset, estävät tai nopeuttavat silmän liikettä rajatulla kuva-alueella.
    -Kaaret - liikkeessä oleva suunta, kierreportaat. Kaariviiva lienee luonnossa eniten esiintyvä viivan muoto.
    -Kulmaviivat - teräväkulmaiset (aktiivinen, agressiivinen), suorakulmaiset (kulmista objektiivisin ja siten myös kylmin ja hallituin) ja tylppäkulmaiset (saamaton, heikko ja passiivinen.Kulman levetessä jännitys vähenee ja halu pinnan valtaamiseen lisääntyy voimakkaasti). Kulmaviivoihin sisältyy jo itseensä pinnan luonteelle ominaista olemusta. - Viivojen ja tilan yhteisvaikutuksesta voidaan mieltää volyymiä.
    - Viivoituksella voidaan luoda pintaa (yl. 2-ulott.) ja tekstuuria (materiaalin tuntu)
    - Viivoitus on merkittävä elementti luomaan rytmiä.
    - Viivalla voidaan luoda muotoja (3-ulott)
    - Viivojen avulla voidaan välittää informaatiota ja luoda kommunikaatioita (kartat)

  • Viivat ovat tärkeä osa kokonaisuutta. Harvoin yksi ainoa viiva merkitsee kokonaisuudessa paljoakaan, vasta kertautuneena tai yhdessä muiden tekijöiden kanssa viesti voimistuu. Viiva on yksi kommunikaation osatekijöistä joista, muita ovat piste, pinta jne. Viivalla on tehokas kyky välittää tunnetta. Viivan luonne on hyvin muuntuva ja herkästi muutettavissa. Koko kuvan kokonaisuuden luonne on paljon riippuvainen juuri viivan/viivojen luonteesta.
  • Harjoitustehtävissämme havaitsimme, että viivaan vaikuttaa oleellisesti piirtimen valinta(sivellin, kynä, tussi, lyijy, teepussi...)sekä sen materiaalin valinta, johon jälkeä tehdään sekä piirtäjän "voimat".

  • Viiva luo liikettä. Se voi olla konkreettisen liikkeen ilmaisemista, se voi olla silmän liikkeen johdattamista tai liike voi olla tunnelmassa.
  • Milloin viiva kuolee ja koska pinta syntyy?" Unto Pusan sanoin: "Siihen ei voi antaa tarkkaa vastausta sen enempää kuin kysyttäessä virran loppua ja meren alkua. Rajat ovat liikkuvaisuudessaan loputtomat. Kaikki on suhteellista. Rajoilla liikkumisessa piilee valtava ilmaisumahdollisuus."
    (Lähde: Unto Pusa: Plastillinen sommittelu.Otatieto Oy. Kahdeksas muuttumaton painos. TKK offset, Espoo 1979.)



---

Luento

V. TAPAAMISEEN

Etsi lehdistä kolme kuvaa joissa on erilaiset kuvarajaukset.
1 esimerkki kuvarajauksesta joka mielestäsi on hyvä. Mieti mihin rajauksella on pyritty? Tai miten rajaus sinua puhuttelee?
1 esimerkki rajauksesta jonka tekisit toisella tavalla tehdäksesi kuvasta paremman tai huonomman. Mieti perustelut toiminnallesi.
1 vapaavalintainen esimerkki kuvan rajauksesta. Mieti perustelut valinnallesi, millaisena esimerkkinä tuot kuvan keskusteluumme?

1. Pohdi ja kirjaa itsellesi muistiin vastaukset kysymyksiin ja ota mukaasi tapaamiseemme.

Nämä pohdiskelut voit halutessasi liittää opintopäiväkirjaasi. Näillä kysymyksillä voit  analysoida valitsemaasi kuvaa jota käytät opintopäiväkirjasi lähtökohtana. 

2. Ota mukaasi valikoima erilaisia kuvia 3-4 kpl.

3. Ota yhdestä mukana olevasta kuvasta 6-10 mustavalkokopiota.

4. Ota mukaasi läpinäkyvää paperia esim. skissipaperia ja lyijykynä sekä jokin vahvempaa jälkeä piirtävä kuva esim. tussi.



    "Tasainen pinta on eräs ihmisen tärkeimmistä keksinnöistä. Luonnossa on tyyni vesi ainoa tasainen pinta.Vasta pinnan keksiminen toi ihmiselle abstraktin kaavailujen mahdollisuuden. Mittausoppia ja siitä johtuneita lukemattomia hengenelämän aluevaltauksia ei olisi koskaan syntynyt ilman tasaisen pinnan keksimistä" (Onni Oja,1957.Piirtämisen taito,6.painos, WSOY 1994)

  • Peruspintana voidaan pitää sitä tasoa johon merkkejä tehdään. Peruspinta on paperin pinta, taulun pinta, kadun pinta, näyttöruutu, pöydän pinta.......Meidän tapauksesssamme pinta on rajattu kuva-alue.

  • Puhtaaseen pintaan sisältyy lukematon määrä mahdollisuuksia, jopa siinä määrin, että taiteilijat kokevat ajoittain valkoisen pinnan kammoa työtään aloittaessa.

  • Pinnan luonteeseen vaikuttavia suhteellisia muuttujia ovat:
    • ulottuvuudet: korkeus ja leveys
      liikevoimat: pystysuora ja vaakasuora
      koko
      muoto
      ( harjoitus no. 1)



  • Pinnan luonteeseen vaikuttavat oleellisesti myös rakenne:
    • pintarakenteet; struktuuri, faktuuri ja tekstuuri
      pinnan olomuoto; konkreettinen >< kuvitteellinen


  • Liikevoimat, muoto ja koko
    Pinnan saama jännite riippuu pysty- ja vaakasuunnan suhteesta.
    • pystysuora peruspinta omaa yleensa aktiivisemman, hallitsevamman luonteen
      ( vrt. julisteiden muoto).
      Vaakasuunta on levollinen, alistettu ja staattisempi, ehkä usein helpommin hallittava
      (klassisessa maisemamaalauksessa suosittu)

      Neliön muoto peruspintana koetaan helposti hiukan ongelmalliseksi. Neliön sivut ovat tasa-arvoiset liikevoimien suhteen. Katse pyrkii kulmiin, koska tasaiset sivut voimistavat lävistäjät, jotka sivujen samasta pituudesta johtuen esiintyvät yhtä voimakkaina.

      Pystysuuntainen pinta ja sitä tukevat samansuuntaiset elementit (viivat, pystyt pinnat) antavat pinnalle ylä-ala suuntaisen olemuksen.
      Olemuksen luonnetta voidaan kuvata esim. seuraavan kaltaisilla adjektiiveillä.

    - ryhdikäs, reipas, nouseva, ylevä, dynaaminen, kylmä, agressiivinen.


    Vastaavasti vaakasuora pinta ja sitä tukevat elementit tuottavat sivuttaisen suunnan vahvistumisen.
    -levollinen, rauhaisa, sivuttain jatkuva, staattinen, lämmin.


  • Muut peruspinnan muodot ovat tylppien ja terävien kulmien erilaisia yhdistelmiä. Niinpä uusia nelikulmaisia muotoja syntyy kulmia muuntelemalla. Monikulmaiset muodot ovat yhden perusmuodon monimutkaisia yhdistelmiä, jolloin yhden perusmuodon alaiset pienemmät muodot jäsentyvät asteittain kulmien ja sivujen mukaan. Kulmien määrän lisääntyessä rajattomiin ja niiden tullessa yhä tylpemmäksi,jopa kadoten lopulta, jolloin monikulmiosta muodostuu ympyrä.
    (Unto Pusa: Plastillinen sommittelu. Otatieto Oy. Kahdeksas muuttumaton painos. TKK Offset, Espoo 1979.)


  • Voimakasta suuntavaikutusta voidaan lieventää lisäämällä mukaan elementtejä joiden suuntavaikutus on vastakohtainen.



  • Pinnan kokosuhteet huomioiden rakennetussa kuvassa elementtien kokosuhteita ei voida useinkaan helposti muuttaa ilman, että kokonaisuus kärsii tai ainakin kuvan luonne muuttuu ratkaisevasti. (Varaudu yllätyksiin suurentaessasi esitystäsi. Kokeile kalvojasi etukäteen isolla pinnalla eli heijastettuna.)


  • Koko kuvapinta on aktiivinen. Sen elementit, taustat, vastakohta-asettelut, pinta ja sen muoto sekä tyhjätila. Kaikki toimivat suhteessa toisiinsa.


Struktuuri

    Pinnan muuttumaton rakenne. Pysyvä ominaisuus. Ainetta jota pintarakenne fyysisesti on.

Faktuuri

    Käsittelyn jälki pintarakenteessa.

Tekstuuri

    Materiaalipinta. Työskentelyn jälki pinnassa esim. rytmitys.

OLOMUOTO

    Konkreettisia pintoja on helpompi lähestyä. Niitä ovat mm. usein tunnilla esiin tulevat iho, maapallo, paperi, pöytä, taulunkangas jne. Konkreettinen pinta voi olla rajallinen kaksi-,tai kolmiulotteinen (veistos, maalaus tai muu objekti) tai rajoittamaton (avaruus, kiertävä seinäreliefi).

    Kuvitteellisina pintoina valo tai taivas, lienevät kiistattomasti kuvitteellisia materian suhteen.Onko valkokankaalle heijastettu kuva konkreettinen vaik kuvitteellinen? Kuva katoaa kun heittimen sammuttaa. Mitä vaikutusta on kankaan tekstuurilla heijastettuun kuvaan? Tekeekö se siitä konkreettisen pinnan heijastuksen hetkeksi? Faktuuri kuitenkin häviää. Entä tietokoneen näyttö, onko se kuvitteellinen vai konkreettinen, kun se lakkaa olemasta virran katkaisusta, mutta kuitenkin palaa samanlaisena näkyviin kun koneen aukaisee. Näissä tapauksissa valo on yksi kuvan tekijöistä. Sen vuoksi itse olisin taipuvainen sijoittamaan nämä kuvat kuvitteelliselle puolelle. Entä veden pinta? Siis pinta, joka ei kestä varsinaista käsittelyä tai käyttöä, mutta on kuitenkin kosketeltavissa. Kumpaan osastoon sen sijoittaisit? Ottakaapa kantaa taululla.
    Samaan tapaan voitaisiin ehkä keskustella myös vedenpinnasta. Mitä jos pinta ei kestä käsittelyä tai käyttöä (vrt. lattia, paperi tms), mutta on kuitenkin kosketeltavaa, onko se silloin pintana kuvitteellinen vaiko konkreettinen? Ainakaan siihen ei voi jättää pysyvää jälkeä.

PAIKKA

  • Paikka sijaitsee rajatun kuva-alueen rajauksen sisällä olevalla pinnalla, joka on aktiivinen ja suhteessa visuaalisiin tekijöihin. Ne myös ovat aktiivisia.

  • Elementin paikka pinnalla vaikuttaa sen voimaan. Elementin sijainti määrää sen luonteen.
    • Kulmat vahvistuvat, kun niihin sijoitetaan elementtejä
      Reunat ovat hyvin aktiivisia. Kun elementti rajautuu reunaan, siihen kohdistuu voimakas liikevaikutus.


  • Pinnan muoto vaikuttaa elemmettien voimakenttään, joko vahvistaen tai heikentäen sitä.

  • Yleisesti kulttuurissamme liikesuunta vasemmalta oikealle koetaan rauhalliseksi, turvalliseksi, paluuksi.

  • Kun taas liikesuunta oikealta vasemmalle toimii päinvastoin kuin edellinen.

  • Mikä on tehokkain alue pinnassa?
  • Siitä löytyy erilaisia tulkintoja.
    Katso esim: U.Pusan: Plastillinen sommittelu ja Onni Ojan: Piirtämisen taito - kenttien jaottelu.

  • Vasenta yläkulmaa pidetään hyvin vahvana. Lukemistapahtuma lähtee länsimaissa vas. yläkulmasta, joten katse hakeutuu sinne joka tapauksessa. Oletamme, että teksti alkaa sieltä. Samasta syystä oikea alalaita jää heikoksi. Jos oik. alalaidassa oleva elementti tukee oikealle siisrtymistä tai on muuten tehoton, se voi jäädä huomaamatta, koska ihmisellä on jo kiire siirtyä seuraavan sivun vasenpaan yläkulmaan.
    Lehden aukeamassa vasemman sivun oikea alalaita ei ole huomioarvoltaan kuitenkaan yhtä heikko kuin oikeanpuoleisen sivun oikea laita. (Mieti mistä kohden sivua mainospaikkasi ostat! Tai käytä vaikka tehosteväriä.)


  • Elementin sijoittaminen pinnan suhteen:

  • KESKIKENTTÄ

      Taspainoinen, levollinen, tylsä?


    YLÄOSA

      Irtonainen, keveä, leijuva. Yläosa mielletään helposti taivaaksi ellei asiaa kumota muilla elementeillä tai voimilla.


    ALAOSA

      ed. Vastakohta. Painava, sitova


    Täytettäessä kuvapinnan ylä- että alaosaa elementein, alkaa helposti muodostua tilavaikutelma, jossa pienemmät elementit ovat taaempana ja suuremmat edessä, mikäli asettelu ei ole päällekkäistä.

    REUNAT JA KULMAT

    Sijoittaessasi elementin lähelle reunaa, reunat aktivoituvat voimakkaasti. Liian lähelle reunaa asetettu elementti tuntuu putoavan tai olevan liikkeessä poispäin kuvapinnalta. Rajaamalla elementin osaksi ulos alueelta syntyy hyvin jännitteinen vaikutelma, joka voi kuitenkin olla tasapainoisempi luonteeltaan kuin tilanne jossa elementti melkein hipaisee reunaa, muttei kuitenkaan.

  • Elementtien sijainti toistensa suhteen.

    NURKAT
    Sijoittamalla elemettejä kulmiin niiden voimakentät vahvistuvat.

  • RYHMISSÄ JA YKSIN

  • Suljettu-avoin, liikkuva-keskitetty sommittelu

  • Kuvan rajaaminen on voimallinen keino mm.muuttaa tilanteen kerrontaa. Näyttämällä hyvin tiukka lähikuva ihmisen kasvoista välittää voimakkaasti tunnetta. Yleiskuvan avulla voidaan välittää suuri määrä tietoa ja kertoa yhdellä kuvalla paljon tapahtuman taustaa valoittavia asioita.

  • KUVARAUJAUKSEN KOOT:

    LÄHIKUVA

      Lähikuva on intiimi kerronnan muoto. Sen avulla välitetään ja vedotaan tunteisiin. Lähikuvalla voidaan esitellä tarkkoja yksityiskohtia.


    PUOLIKUVA

      Kertoo edellistä rajausta enemmän tapahtumasta. Sen avulla esiteään esim. kahden ihmisen kontakti tilannetta tai esitellään työtyövaiheita. Puolilähikuvassa tulee hyvin vielä esiin eleet.

    KOKOKUVA

      Kuvan kerronta laajentuu edellisestä. Esim. mukaan tulee ihminen kokonaan ja lisäksi ympäristö jossa hän on. Yleisenpään toiminnan kuvaamiseen hyvä.


    YLEISKUVA

      Yleiskuvalla kerrotaan kaikki. Se on luonteeltaan esittelevä ja yleisesti tarkasteleva.


    Tunnilla katsoimme esimerkkejä ihmisen kuvaamisesta.

      ERIKOISLÄHIKUVA -kuva esim ihmisen huulista
      LÄHIKUVA- tähän kuvaan mahtuu kasvot, voidaan rajata jopa hiukan päälakea pois. Tämän rajauksen piiriin mahtuvat myös kuva jossa vielä näkyvät hartiat.
      PUOLILÄHIKUVA- ylävartalo n. lantion yläpuolelta
      SUURI PUOLIKUVA - vartalon yläosa rajattuna yläreiden paikkeilta.
      KOKOKUVA -tähän kuvaan otetaan mukaan koko malli

    Ihmisen rajaamisessa suositellaan, ettei kuvaa katkaistaisi juuri nivelien kohdalta, vaan selkeästi ylä tai alapuolelta. Samoin päälaen rajaaminen kuvasta pois saattaa aiheuttaa "liian tiukan jakauksen" -tuntuman kuvaan.Toisaalta sopivasti rajattuna päälaki pois voi toimia tehokkaana keinona.

    VINKKI: Mihinkään esitykseen ei kannata tunkea mitään mikä tarvitsee selityksen: "Tämä nyt ei ole paras mahdollinen.........".
    Huonosti erottuva kuva, joka on sinnepäin tai lähestulkoon, aiheuttaa ainoastaan ärsytystä ja aliarvioi katsojaa. Ole varma valinnoistasi. Jos et ole, tee varma valinta: jätä kuva pois. (vrt. tuntitilanteessa videoneukkarin epäselvät tai pimeät kuvat. Luokan reaktio tulee välittömästi!)

Seuraavan tapaamisen kysymykset löytyvät "muoto" -nappulaa klikkaamalla...