V-VIII
Luennot

V. TAPAAMISEEN
Puhutteleeko jokin muoto sinua enemmän kuin muut? Mikä siinä miellyttää?
Jos ei puhuttele, niin mistä ajattelet sen johtuvaksi?

Millaiseen muotoon liität seuraavia adjektiiveja:

  • luotettavuus vs. epäluotettavuus
  • kauneus vs. rumuus
  • sirous vs. kömpelyys
Millaisia muita ajatuksia liität erilaisiin muotoihin.

Ajatellessasi ympyrää, kolmiota ja neliötä tuovatko ne symboleina mitään mieleesi?
Oletko tiedostanut mistä mielikuvasi tulevat? Esim. saako kolmio uskonnollisen merkityksen vai
jonkin muun merkityksen omassa symbolijärjestelmässäsi?

1. Pohdi ja kirjaa itsellesi muistiin vastaukset kysymyksiin ja ota mukaasi tapaamiseemme. Mikäli sinulla on mielessäsi asia, kuva, tilanne tms. missä on havaittavissa mielestäsi  hyvä tai huono esimerkki käsiteltävästä ilmiöistä ota se mukaasi.
Nämä pohdiskelut voit halutessasi liittää oppimispäiväkirjaasi. Näillä kysymyksillä voit  analysoida valitsemaasi kuvaa jota käytät oppimispäiväkirjasi lähtökohtana. 

2. Ota mukaasi tapaamiseemme muutama esim. aikakausilehti jossa on kuvia joita voit leikellä.

3. Ota mukaasi A4 paperia muutamia arkkeja sekä sakset tai terä ja valitsemiasi piirtimiä. Liimaa.
(Voi olla että myös viivottimelle sekä harpille löytyy käyttöä joillakin...)


Tässä kappaleessa käsitellään Muoto, Volyymi , Massaja Tila

    MUOTO

    • Muotoa voidaan tarkastella monitasoisesti.

      Tarkastelun kohteena kuvapinnalla voivat olla
      1)yksittäiset elemetit, joilla on muoto
      tai muoto voi muodostua
      2)elementtiryhmästä, joka muodostaa kokonaisuuden
      ts. uuden kuvion kun silmien ja aivojen yhteystyö sulauttaa yksittäiset elementit yhteen kokonaiseen muotoon.
      • 1. Läheisyys=kaksi visuaalista ärsykettä, jotka sijaitsevat lähellä toisiaan, mielletään yhteen kuuluviksi.

        2. Samankaltaisuus=kaksi visuaalista ärsykettä, joilla on jokin yhteinen ominaisuus, mielletään yhteen kuuluviksi.

        3. Jatkuvuus=jos esim. viivat leikkaavat toisiaan, katsoja jakaa kokonaisuuden selkeästi jatkuviin osiin.

        4. Sulkeutuneisuus=jos visuaaliset ärsykkeet sulkevat sisäänsä, jonkin alueen, katsoja näkee ko. alueen (palloilla muodostettu kolmio)

        5. Alue=kuvio ja tausta. Kuvio on esineenomaisempi tuntuu olevan taustan edessä. Alueet toisistaan erottava ääriviiva kuuluu kuvioon. Taustalla ei tunnu olevan selkeää muotoa ja se ulottuu kuvion taakse. Symmetriset osat nähdään helposti kuviona, kuten myös kuperat ja koverat. Myös koko vaikuttaa: pienempi alue hahmottuu yleensä kuvioksi. Havaitsijan odotukset (kohteen merkitys ja tuttuus) vaikuttavat siihen miten nopeasti pystymme tunnistamaan esineen/muodon ja luokittelemaan sen.


    • Ihmisen havainto toimii tunnistamalla ensiksi muodon kokonaisuuden. Mikäli kohteen tunnistamista ei tapahdu, ihminen tarkastelee kohdetta kerta kerran jälkeen tarkemmin ja vertaa aikaisempaan tietoonsa kunnes kohde on tunnistettu.
    • Muoto voi esiintyä kaksi- tai kolmeulotteisena.
      Kaksiulotteisena voimme puhua muodosta tasomuotona.
    • Kolmiulotteisen muodon vaikutelma syntyy valosta ja varjosta
    • Peruspinnan muodolla on vaikutus pintatasolla esitettyihin elemetteihin (vrt.kuvarajaus) ja kokonaisuuteen. Peruspinta esim. taulupohja saa erilaisen luonteen riippuen siitä onko se esim. ympyrä vaiko suorakaide.
    • Ympäristössämme kaikki voidaan pelkistää perusmuodoiksi. Perusmuotoja ovat geometriset muodot kuten mm. ympyrä, kolmio ja neliö.
    • Muotoihin liittyy erilaisia odotuksia:
      Esim. kun kolmio asetetaan kannalleen, se vaikuttaa hyvin tasapainoiselta ja tukevalta.
      Laitettaessa kolmio kärjelleen tilanne muuttuu taysin. Muodostuu jänitystila, pysyykö kolmio kärjellään pystyssä vai kellahtaako se ehkä kyljelleen.
      Kärki ylöspäin kolmio antaa nousevan vaikutelman ja kärkialaspäin toimii päinvastoin.
      Nämä suunnat voivat edustaa myös eteenpäin tai taaksepäin tarkoittavia suuntia.(vrt. opastenuolet)

  • Perusmuodot ovat helpoimpia ja nopeimpia tunnistaa. Nopeasti tunnistettavat viestit puetaan usein perusmuotoihin kuvan ja peruspintansa suhteen.(vrt. Liikennemerkit.)
  • Nopeasti luettavien tekstien esitykseen käytetään usein tekstityyppejä, jotka ovat yksinkertaisia, pelkistettyjä ja lähenevät perusmuotoja. Sanat ovat lyhyitä.
  • Päästäkseen kuvalliseen kommunikaatioon sisälle, eräs kätevä tapa on lähteä liikkeelle juuri tutkimalla peruspinnan ja siinä olevien elementtien muodostamia kokonaismuotoja ja eriytyä tätä kautta yksittäisten elementtien muotoihin.
  • Myös osien väliset suhteet ovat tärkeitä. Mikäli sommittelun elementit ovat onnistuneesti aseteltu toisiinsa saattaa olla, että suhteita ei voida muuttaa ilman, että kokonaisuus kärsii.
    Tämä koskee myös elementtien muotoja.
    Kuva joka toimi hienosti kannettavan näytöllä, osoittautuukin katastrofiksi heijastettuna seinälle.
    Kun taas pienentämisen jälkeen kuva usein muodostuu alkuperäistä paremmaksi. Koko muutoksia tarvittaessa suosittelen tutkimista ennen hutkimista.

MUOTOJEN LUOKITTELU

  • GEOMETRINEN MUOTO
    Usein pelkistetty muoto kuten
    -ornamentiikka
    -kubismi
    -konstruktivismi
    -alkuaikojen tietokonegrafiikka
    geometrinen muoto on usein tarkoituksellinen.
  • ORGAANISET MUODOT
    mikro- ja makrostruktuurinen maailma
    - kasvun periaate, sattuma
  • IHMISEN TEKEMÄT MUODOT
    ovat yleensä tarkoituksellisia.
    Ihmiset käyttävät paljon kulmikkaita muotoja
  • LUONNONMUOTOJEN SOVELLUTUKSIA JOISSA MUODOLLA ON MERKITYSTÄ

  • - (eritt. vanhat) työkalut (liuskekivi/nuoli, kynnellinen tassu/harava)
    - luonnon omat "pakkaukset" (rapu, hedelmät esim, joissa on piikkejä)

  • LUONNON OLOSUHTEIDEN VAIKUTUS MUOTOON
    -aerodynaaminen muoto (esim. kulkuneuvoissa ja suojavarustuksissa, lumukengät jne.)
    - asuinrakennukset esim. iglu tai kota
  • KULTTUURISUHTEIDEN VAIKUTUS MUOTOON
    Muodot voivat toimia koristeena vaikka käyttötarkoitus on käytännöllinen.
    -vanhojen kulttuurien astiat esim. makkaratekniikalla tehdyt kulhot
    . -kreikkalaisen temppelin rakenneosat
    -kansantieteen puolelta työkalujen muoto esim.sirpin muodon vaihtelu paikoittain
    -käsiala
  • MUOTO KOMMUNIKAATION VÄLINEENÄ
    -nuotitus

  • MUOTOJEN SYMBOLISIA MERKITYKSIÄ
    Muotojen symboliset merkitykset voivat olla voimakkaita. Muotojen symbolinen käyttö on yleismaailmallista, joskin kulttuurisia eroja tietysti ilmenee.

Seuraavassa joitakin symbolisia merkityksiä:

-risti;
yleismaailmallinen symboli joka ei perustu pelkästään kristilliseen symboliikkaan.
Risti ilmoittaa suuntaa tilassa oikea/vasen, ylös/alas.

Ristinmuotoa verratessa ihmisen vartaloon, voimme löytää sivuille ojentuneet käsivarret.
Siihen voidaan liittää luku neljä tai viisi laskutavasta riippuen.
Neljä suunnista ja viides kekskikohta mukaan lukien.
Ristin muotoa on käytetty roomalaisessa kaupunkirakentamisessa, jossa se oli ihanne.

Ristillä on monia muitakin merkityksiä eri aikojen erilaisissa kulttuureissa. Kristillisenä symbolina se merkitsee ikuista elämää. Ristin erilaisia muotoja on olemassa hyvin monia erilaisia.


Tunneilla nousee usein esiin mm. hakaristi, joka on leimautunut Hitlerin poliittiseksi merkiksi. Symbolina se on kuitenkin erittäin vanha ja se tunnetaan eripuolilla maailmaa monenlaisina muunnoksina. Varhaisimmat tiedot ovat merkistä noin 2000 eKr Intiasta (Mohenjo-daro -kultuuri Indus joen seudulta). Intian jainalaisuudessa neljä "käsivartta" merkitsevät olemassaolon neljää tasoa: jumalien, ihmisten , eläinten ja kuolleiden maailmaa. Sanskriitin sana svatika (hakaristi) tarkoittaa "onnea tuottavaa".
(lähde: Pentti Lempiäinen (toim)1993: Hans Biedermann.Suuri Symboli kirja.WSOY:n graafiset laitokset, Juva).

-kolmio:
Jo kivikauden haudoista on löydetty esimerkkejä kuvien sijoittelusta kolmion muotoon. Keramiikkaesineissä kolmion muoto koristelussa on ollut suosittu.


Piirrettäessä kaksi kolmiota yhteen niistä muodostuu tähtikuvio, suljettu kaksikkojärjestelmä heksagrammi jonka perinteinen merkitys on esittää miestä ja naista. Nämä erisuuntaan avautuvat kolmiot tarkoittavat myös tulta ja vettä. Tässä merkityksessä mm. alkemistit ovat käyttäneet heksagrammia.

Antiikissa kolmio tarkoittaa Delta-kirjainta ja on kosmisen syntymän vertauskuva. Hindulaisille kolmio esittä Durgaa,elämää antavaa naisjumalaa.

Kirkkotaiteessamma kolmioon liitetään kolmiyhteys eli Isä , Poika ja Pyhä Henki.

Kolmion ja heksagrammin (viisi sakarainen Daavidin tähti) yhteydessä nousi esiin myös mystiikka. Kärjellään seisova Daavidintähti voidaan liittää myös magiaan.


-neliö:
Vanhoissa korkeakuttuureissa maailmankaikkeus on kuvattu neliöksi. Myös tämän mukaan on tehty kaupunkien kaavoitusta.

Neliön muotoa tavataan myös hyvin varhaisissa kalliomaalauksissa.

Neliöllä on samansuuntaisia taipumuksia suhteessa tilaan kuten ristilläkin. Siihen voidaan liittää koordinaatit selkeyttämään sen paikkaa.
Luonnossa neliötä on nähtävissä hyvin vähän. Tiukkana muotona se on yleensä ihmisen tekemä.


Neliöön liitetään ajatus maallisesta maailmasta ja aineellisuudesta: ihmisestä ja maasta (vrt. ympyrä). Esimerkiksi pelilautojen (mm. shakki ja Mylly) voidaan ajatella toistavan ajatusta maailmankaikkeuden rakentumisesta neliön muotoon. Myös arpakuution voi liittää tähän ajatukseen.Arpakuutio on vanha onnen symboli. Kuution vastakkaisten sivujen "silmä luku" on aina täydellisyyden luku seitsemän.


-ympyrä:
Symbolikuvioista ehkä laajimmin käyttetty geometrinen kuvio. Platonismin ja uusplatonismin yhteydessä tähän yhdistyy merkitys muodon täydellisyydestä. Erilaisiin jumalkuviin liitettynä ympyrä ilmaisee jumalan läsnäoloa ja keskeistä asemaa.
Myös taivas ja henkisyys liitetään ympyrään. Jos neliö kuvaa maallisia asioita niin ympyrä täydellisenä, rajattomana, ikuisena, absoluuttisena muotona kuvastaa Jumalallisuutta. Neliön sisään piirretty ympyrä kuvastaa näiden kahden asian pyrkimystä tasapainoon. (lähde: Pentti Lempiäinen (toim)1993: Hans Biedermann.Suuri Symboli kirja.WSOY:n graafiset laitokset, Juva).
Alkemiassa ympyrä jonka keskelle on piirretty piste kuvaa kultaa ja esim. tähtitieteessä se kuvaa aurinkokeskeistä maailmankuvaa.



Tässä vain muutamia esimerkkejä geometristen muotojen symbolisista merkityksistä, johdattelemaan ajatuksia niiden moninaisiin sisältöihin ja merkityksiin, joita muodot voivat kantaa ajasta ja paikasta riippuen. Lisäksi on hyvä muistaa vielä henkilökohtainen taso, jonka itsekukin meistä rakentaa ja sitoo muotoihin suhteessa omaan elämäänsä.



  • Usein kuvan kokonaissommittelua lähdetään rakentamaan jonkin perusmuodon mukaisen asettelun varaan. Näin erilliset elementit pysyvät helpommin hallittavissa suhteessa onnistuneeseen kokonaisuuteen.

  • Harjoittelun ja kokoeilujen avulla muotoja rikkomalla voidaan saada aikaan voimakas jännite asetteluun. Hallitsemattomana se voi antaa huolittelemattoman kuvan, onnistuneena se aiheuttaa syvää mielenkiintoa kuvaan, joka kestää.



VOLYYMI ELI TILAMASSA JA MASSA

  • Tilantuntu muodostuu perspektiivistä ja valöörien vaihtelusta.
    Sekä elementtien asettelusta toistensa suhteen esim. esineestä sijoitettuna niin, että sen takana on jokin muu elementti.

Volyymi

  • Volyymillä tarkoitetaan yleensä muodon tai tilan tilavuutta, kuutiosisältöä tai määrää, laajuutta tai paljoutta. (Elsa Ytti, TAIK)

  • Volyymi on lähinnä arkkitehtuurin ja kuvanveiston esitysmuoto.
    Sillä on kolme ulottuvuutta:
    pituus, leveys ja syvyys.
    Kaksiulotteisessa maailmassa volyymi (tilan ilmeneminen) on aina illuusio(vrt. esim.Trompè l´oeil-taulut).

  • Volyymin ensisijainen ominaisuus on plastillisuus.

    Unto Pusan mukaan veistosten sanotaan olevan plastillisia silloin, kun ne katsottuna eri kulmista;
    edestä, takaa, kummaltakin sivulta, lintu- tai sammakkoperspektiivistä,
    näyttävät elimillisiltä, harmoonisilta ja kauniilta.


  • Volyymin kolme ilmenemismuotoa:
    1. Selvästi rajoitettu massa
    Ilmenee paljoutena ja kolmiulotteisena, mitattava muoto
    2. Volyymi voi olla myös negatiivinen.
    Silloin se esiintyy esim. painautumana, tyhjiöinä tai aukkoina. Rakennetussa ympäristössä nämä muodot voidaan kokea ulko-tai sisämuotoina, veistoksissa negatiiviset muodot ovat onteloita, painaumia tai syvänteitä.
    3. Liikkeet:
    Pisteen, viivan, pinnan tai niiden summan liikkeet, jolloin tulos on liikkeen rajoittama uusi plastillinen elementti. Esimerkkeinä liikkeen aiheuttamasta volyymista mm. liikkuva ihminen, lentävä lentävä lentokone tai mobile. ).

  • Plastisessa muodossa pyritään katsojassa herättämään tilan elämys.
    Veistossa myös liike on tärkeä: veistos on käsitettävissä useista eri näkökulmista, jolloin voidaan puhua plastillisesta tilasta.
    Veistokseen kuuluva tyhjyys on yhtä tärkeää kuin siihen luuluva muoto ja massa.
    Veistos tarvitsee ympärilleen myös avaruutta päästäkseen oikeuksiinsa (vuoropuhelu tilan kanssa).

Kiinnostavaa onkin miettiä miten paljon veistos tarvitsee tilaa ympärilleen eli miten laajalle sen volyymi yltää?

Käytännön esimerkkejä massasta ja volyymista voisi olla
esim. lämpökynttilä (kappale, massa) tarvitsee paljon tyhjää tilaa ympärilleen voidakseen palaa kauniisti ja turvallisesti.
Tai vesi uima-altaassa, joka näkyy läpi (altaan kaakelit ja muut rakenteet kuultavat veden"takaa"), liikkuu ja lainehtii, heijastaa kuvioita lähiympäristöönsä.
Missä menevät näiden elementtien tilalliset rajat?
Miten paljon tilaa (volyymia) ne vievät tilassa?

Massa

  • Massan ja volyymin eli tilamassan suhde on läheinen. Volyymi valtaa itsensä verran tilaa tilassa. Massa on "ainetta". Massalla on tilassa volyymi, mutta volyymi voi ulottua massaa laajemmalle joten ei voida sanoa , että volyymillä olisi aina massa. (Vrt. tyhjan ja täyden tilan vaihtelua esim. puun kokonaisessa olemuksessa, myös tyhja tila on osa kokonaisuutta ).


Välitehtävä.

Minkälaisia massoja ja tyhjiä tiloja löydät arkiympäristöstäsi?
Mieti massojen ja volyymien olemusta ja luonnetta?

1. Pohdi, kirjaa ja piirrä muistiin havaintojasi ja ota ne mukaan tapaamiseen.


Massalla on

    painoenergia elementille miellettävä "fyysinen paino"
    liike-energia, massan liike johonkin suuntaan tai tunnelma esim painavaksi tiedetyn massan kokhoavasta tai kevyestä tunnusta
    asemaenergia, massan paikan suhteen olevaa energiaa

  • Eri massoilla on taipumus joko vetää toisiaan puoleensa tai loitontua toisistaan.

  • Myös tyhjällä tilalla on volyymi.

Muodon, Massan ja volyymin keskinäisiä eroja:

    -Muoto voi olla tasokuvio
    -Volyymiin liittyy tilavuus
    -Massa on aineen painoenergiaa, joka erilaisissa suhteissaan antaa perusilmeen kokonaisuudelle.

TILA

Tilan kuvaaminen kaksiulotteisella pinnalla:

  • Jokainen kappale vaatii tilansa avaruudessa.

  • Kappale on muotoa tilassa.
    Muoto on hahmo. Muoto on jotakin suhteessa ihmiseen. Muodoille ja massoille antamamme koon mukainen hierarkia on järjestelmällisesti suhteellinen ihmisen omaan massaan.
Annettu pinta muodostaa kuvatilan. Kuten Unto Pusa toteaa on elementtien (kappaleiden) ja niiden VÄLISTEN tilojen poljennollinen sovittaminen kuvatilaan kuvantekijän yksi tärkeimmistä tehtävistä. (Lähde: Unto Pusa 1979. Plastillinen sommittelu. Otatieto Oy. Kahdeksas muuttumaton painos. TKK Offset, Espoo.)



Luento

VI. TAPAAMISEEN
Tehdessäsi havainnon liikkeestä, mitä siitä itse asiassa pistät merkille? Onko se kohteen muoto vai liike?
Katsele ympärillesi ja mieti mikä liike ympäristössäsi aiheuttaisi syklistä liikettä? Mikä luo kehällistä liikettä?
Entä kasvava tai kutistuva liikkeen vaikutelma, löydätkö esimerkkiä niistä? Tai nousevasta ja/tai painuvasta liikkeen tunnusta?
Katsoessasi kuvia esim. lehdestä, mieti miten suhtaudut esim. katseen suuntaan. Mitä tunteita ja/tai ajatuksia sinussa herättää katse joka on oikealle/vasemmalle suuntautunut?

1. Pohdi ja kirjaa itsellesi muistiin vastaukset kysymyksiin ja ota mukaasi tapaamiseemme. Mikäli sinulla on mielessäsi asia, kuva, tilanne tms. missä on havaittavissa mielestäsi  hyvä tai huono esimerkki käsiteltävästä ilmiöistä, ota se mukaasi.
Nämä pohdiskelut voit halutessasi liittää oppimispäiväkirjaasi. Näillä kysymyksillä voit  analysoida valitsemaasi kuvaa jota käytät oppimispäiväkirjasi lähtökohtana. 

2. Ota mukaasi sivellin ja esim vesivärit ja niille sopivaa paperia (= paperia jolle omasta mielestäsi on kiva maalata). Lisäksi vapaavalintaisesti piirtimiä ja sekä piirustuspaperia kuten aikaisemminkin.



    LIIKE JA SUUNTA


  • Liike on hyvin merkittävä osa ihmistä. Liitämme siihen monia itseämme lähellä olevia asioita tai tapahtumia mm. kasvamisen monine merkityksineen.
    Ihmisestä riippuen otamme haltuumme itseämme ympäröivää tilaa liikkeen avulla.
    Liikehavainto on ollut ja on edelleen tärkeä osa lajinselviytymistä. (vrt. ennen esim. saalis-saalistaja , nykyisin esim. liikenne)

  • Liike ei rajoitu pelkästään näköaistimukseen vaan myös tuntemuksiin. Liikettä kuvattaessa täytyy ymmärtää liike myös tuntoaistin kautta.
    Liikkeen näkeminen tulee ihmisen sisältäpäin ja tunteena liike liitttyy usein tilanteeseen jossa olemme itse osana liikettä esim. jossain kulkuvälineessä

  • Liikkeeseen liittyy olennaisesti aika (esim. vuorokauden vaihtelu, valoisa, pimeä jne.).

  • Liike vie tietyn ajan. Liike voidaan toistaa, mutta aika ei ole koskaan sama.

    Opiskelijoiden kanssa keskusteltaessa omista aikakäsityksistämme aikaisemmin, tulee ilmi että käsitys muodostuu menneisyydestä, nyt-hetkestä ja tulevaisuudesta
    (lineaarinen käsitys ajasta).
    Aikakäsityksemme perustana vaikuttaa olevan luonnossa esiintyvät jaksolliset ilmiöt:
    maan liike oman akselinsa ympäri(vuorokausi), kuun kiertoliike (kuukausi) ja maan liike auringon ympäri (vuosi). Myös eliniän pituudella lienee osuutta asian ymmärtämiseen.
    Ajan mittaaminen perustuu siis aina liikkeeseen, joskin aika on sovittu käsite
    (ajanlaskun alku, sekunnit, tunnit jne.). Aika käsiteenä on kuitenkin melkoinen mysteeri, sillä on yhtä monta luonnetta kuin on käsityksiä maailmasta.

  • Liike on tapahtuma asiantilasta toiseen. Tämä tapahtuu usein välivaiheiden kautta. Liike on muutosta.
    Kuvassa vihje elementin ja tilan suhteiden muuttumisesta aiheuttaa liikettä.

  • Koska ihmisen maailmaan liittyy olennaisesti gravitaatio eli painovoima, suhteutamme myös liikettä sen vaikutuksiin eli ylös-alas -akselille ja sekä horisontaalin suuntaan.
    Heittäessäsi pallon se putoaa alas, mutta painovoimattomassa tilassa on vaikea kuvitella mihin pallo päätyisi, koska ainakaan allekirjoittaneella ei ole aitoa kokemusta tilanteesta.
    Suhteutamme liikettä tuttuun ympäristöömme, jossa olemme tottuneet toimimaan. Toisenlainen esitys voi olla mielenkiintoinen, mutta ei tule vättämättä ymmärretyksi.

  • Liike on liike-energiaa jossa massaan liittyy liikepyrkimyksiä.

    Energia on voimaa, joka synnyttää muutosta.
    Unto Pusa on määritellyt sitä näin:
    Se on kyky muuttua, kyky tehdä työtä. Energia ei synny tyhjästä eikä myöskään häviä. Muutos tarvitsee siis voiman joka panee liikeelle. (Lähde: Unto Pusa 1979. Plastillinen sommittelu. Otatieto Oy. Kahdeksas muuttumaton painos. TKK Offset, Espoo

  • On olemassa liikettä,
    joka on selkeästi havaittavissa ja
    liikettä jota ei voida havaita paljain silmin katseluhetkessä.
    Kysymys on joko hyvin hitaasta tai hyvin nopeasta liikkeestä. (kasvu, luoti, tms.)
    Joissakin tapauksissa ollessamme itse osana liikettä emme pysty havaitsemaan omaa liikettä (maapallon liikkeet). Tällaisessa tapauksessa voi syntyä virheellinen johtopäätös asiantilasta. (esim. puheet auringon liikkeistä; noususta ja laskusta)

  • Taiteellinen mielenkiinto on suuntautunut vahvasti liikkeen kuvaamiseen, kun kuvataide alkoi vapautua aiemmasta, dokumentoivasta roolistaan. Tämä oli 1900-luvun taitteen molemmin puolin, jolloin valokuvan ja elokuvan keksiminen ja käyttöön otto tapahtui. Tuona aikana taidekentässä tapahtui suuria oivalluksia. Myös teollistumisen tuomat muut muutokset ihmisen suhteesta liikkumiseen vaikuttivat asiaan.

    • Picasso ja Braque, kubismin isät, alkoivat esittää kohteitaan mm. eri kulmista samanaikaisesti nähtynä.
      Umberto Boccioni (1882-1916) joka edusti futuristista taidesuuntaa ja vastasi osaksi futuristien manifestista julisti 1910 :"yleinen dynaamisuus tulee esittää dynaamisina aistimuksina; että liike ja valo tuhoavat esineiden substanssin".
      (Lähde: Honour & Fleming: Maailman taiteen historia, 1992. Otava, painettu HongKongissa 1994.s.667)


    • Oma ryhmansa olivat dadaistit. Heidän mukaansa aika on liikettä ja aikaa ei voida pysäyttää.

    • Futuristit ihannoivat kaikkea mikä liittyi koneisiin, liikeeseen ja vauhtiin.
      Tästä kertoo italialaisen runoilijan Emilio Filippo Tommaso Marinettin (1876-1944) kirjoitus futuristisessa manifestissa: me teemme tiettäväksi, että maailman ihmeiden määrä on lisääntynyt yhdellä, vauhdin kauneudella...ulvova auto, joka näyttää kiitävän kuin ammuttuna, on kauniimpi kuin Samothrake Nike.(sama lähde).

  • Myös kineettinen taide on tapa esittää liikettä. Siinä liike toteutuu opitisena ilmiönä.

  • Kysymys liikkeen havainnoinnista on mielenkiintoinen ja vaikea. Mitä liikkeestä oikeastaan havaitaan:? Hahmo,muoto tai miten havainnon kohdistaisi pelkkään liikkeeseen. Liike liittyy aineellisuuteen, joten täysin puhdasta jakoa tuskin voi tehdä, kun puhutaan liikkeestä visuaalisuuden yhteydessä.

  • Kuvarajauksen yhteydessä nousi esille kuvapinnan reunan voimakas liikettä voimistava luonne. Reunaan rajattuna elementin liikkeen kuvaus saa suuremman liikevoiman kuin kuvattuna ehjänä muotona keskemmällä kenttää..

  • Liike kuvassa ei tarkoita pelkästään suoranaista liikkeen esittämistä. Kohde voi olla liikkeessä, eli kuva esittää esim. kävelevää ihmistä. Myös paikalleen asetetussa elementissä voi olla liikkeen tuntu, vaikkei siinä ole esitystä todellisesta liikkeestä. Kysymys on peruspinnan ja siinä olevien elementtien sekä liikevoimien vuoropuhelusta. ( muuttujien: koko, sijainti, paikka, suunta, välimatka, tiheys, massa jne. vaikutuksesta peruspinnan ja siinä olevien elementtien olemukseen). Niinpä myös abstraktissa taiteessa vaikuttavat samat liike-energian ominaisuudet suhteessa tilaan ja massaan.

    MISTÄ KUVAAN MUODOSTUU LIIKETTÄ

  • Liikkeen kuvaamiseen tarvitaan kuvassa olevia elementtejä ja niihin liittyviä, erisuuntaisia visuaalisia voimia.

    • Silmä tulkitsee liikkeeksi epäterävän kuvan

    • "Vauhtiviivoitus" eli kohde esim. valokuvassa on liikahtanut, jolloin kuvan kohteeseen on muodostunut viivakuvioita, jotka antavat liikkeelle suuntaa ja vihjeen siirtymisnopeudesta.
      Vauhtiviivat ovat käytetty keino erityisesti sarjakuvakerronnassa.
      Kuvioiden välimatkalla on vaikutusta liikkeen nopeusvaikutelmaan. Esim. viivalla piirretty kaatuva pystysuora keppi: lähekkäin piirretyt viivat antavat mielikuvan nopeasta liikeestä (kaatumisesta), kun taas harvakseen piirretyt liikevaiheet hahmottuvat hitaampana liikeenä.

    • Vastakohta symmetria-epäsymmetria antavat myös dynaamisen tuntuman

    • Kontrastit , intensiteetti, samankaltaisuus, suunta; vinous tai muoto; kaari,spiraali, aaltoviiva aiheuttavat liikettä

    • Perspektiivin aiheuttamat muodon muutokset saavat aikaan esim paineen vaikutelmaa johon liittyy liike.

    • Vinosuunnat aiheuttavat dynamisuutta, koska vertaamme asioita yleensä aiemmin mainitulla horisontaali-vertikaali-akselilla.

    • Kuvioinnin vaihtelu tekstuurissa


    • Muodon asteittainen muutos.Esim. kuvasarja jossa liikevaiheet on kuvattu peräkkäisissä kuvissa.(vrt. plärä)

    • Optinen liike

    • Valo
      esim. heijastuksin

    • Värit

    • Aika: kuvattuna samanhetken tai eri hetken tapahtumia yhdessä Liikesarjojen avulla kuvaamalla ne osittain peräkkäisinä, osittain päällekkäisinä. Esim. teoksissa:
      Ciacomo Balla: Koiraa ulkoiluttamassa 1912
      Harold E. Edgerton: Golfinpelaaja

    • Liikkeen pysäyttäminen "kesken" tai liikkeen tehokkuuden liioittelu esim. vartalon ja raajojen korostettu venyttely ja taivuttelu antavat liikevaikutelmaa. Taiteessa: luolamaalaukset, primitiivisen taiteen teokset ja sarjakuva.

    • Tilastolliset liikkeet, esim.sinikäyrä

  • Liike voi olla
    • lineaarista, jonomaista
    • syklistä ( vilkkuvalot)
    • kehällistä
        spiraali
        syvyyssuuntaista,
        kasvusuuntaista

  • Liikkeen kuvaamisen ja esittämisen vaikeus lienee paljolti siinä, että liikettä kuvatessa pitäisi pystyä välittämään katsojalle vaikutelma liikkeen jatkuvuudesta ja olemassa olosta, kun esitys on kuitenkin "pysäytettynä" kaksiulotteisessa pinnassa. Kysymys on illuusion luomisesta.
    Miten luoda tämä illuusio? Onni Oja siteeraa kirjassaan "Piirtämisen taito" ranskalaista kuvanveistäjää Auguste Rodinia ihmisen liikeen kuvaamisen kohdalla näin: elävästi kuvatussa liikkeessä pitää osan ruumiista jo olla suorittamassa seuraavaa vaihetta.
    Neuvo pätee hyvin kaikkeen liikkeen kuvaamiseen.

Luento

IX. TAPAAMISEEN


Miten rytmi mielestäsi ilmenee kuvallisesti? Mieti esimerkkejä ympäristöstäsi. Etsi yhdenmukaisuuksia ja/tai eroavuuksia kuvallisesta ja äänellisestä rytmistä? Valitse ympäristöstäsi jokin osanen jotakin rytmitystä (esim. kasvin osa). Piirrä siitä pelkistetty kuva ja ota kuva mukaasi tapaamiseemme.
(Pelkistetty= yksinkertaistetty, perusmuodoin esitetty., yksityiskohdat karsittu)

1) Ota mukaasi paperia piirtämistä varten ja erilaisia piirtimiä ja apuvälineitä


Luento

    RYTMI


    ( Kreikan kielen sana rhytmos tarkoittaa vapaasti virtaavaa)

    Useimmilla sana rytmi tuo ensimmäisenä mieleen musiikin ja siihen liittyvät asiat. Rytmiä esiintyy monessa muussakin asiassa. Eikä liene ihme, että kuvallinen rytmi on eräs hyvin merkittävä tekijä sommitellullisessa kokonaisuudessa.

  • Rytmi ja rytmillisyys kuuluvat tiiviisti ihmisen elämään. Ihmisen elämän kannalta merkittävimpiin rytmeihin kuulunee sydämen lyönnit ja hengitys.

    Meitä ympäröi kosminen rytmi planeettojen ja tähtien liikkeissä. Tutkiessammme asiaa lähempää arkipäivässämme, meihin vaikuttavat vuorokausirytmi ja siihen liittyvät vaihtelut kuten esim. pimeä ja valoisuus, vuodenaikojen vaihtelut ja luonnon muutokset.
    Rytmiä on löydettävissä kaikkialta ja se vaikuttaa meihin. Mikäli rytmit ovat sekaisin
    ( esim. uni-, vuorokausi-,tai työrytmi) ihmisen elämä muuttuu epämiellyttäväksi.

  • Meitä ympäröi orgaaninen rytmi, joka on jatkuvaa kasvun, voimistumisen, heikkenemisen ja kuihtumisen vuorottelua.

  • Aktiivista toimintaa seuraa lepovaihe joka jälleen muuttuu toiminnaksi.

    Kuvassa

  • Rytmi sitoo katseen kuvaan ajanjaksoiksi, jonka verran olemme kiinnostuneita näkemästämme.Elementtien ja kuvan kokonaisuuteen liityvät rytmit muodostavat jatkumoita, joita silmä seuraa.

  • Kysymykseen: "Mikä rytmin oikeastaan synnyttää?" on vaikeaa löytää yksiselitteistä tai tyhjentävää vastausta. Vastaus voisi olla jotakin seuraavaa:
    Rytmi havaitaan, kun eri osatekijat kuvassa esiintyvät jollakin tavoin säännöllisessä tai havaittavassa intervallisessa järjestyksessä eli jaksotuksessa. Säännöllisyys voi muodostua myös säännöllisestä epäjärjestyksestä.

  • Musiikin ja kuvan rytmistä voisi puhua elävänä toistona. Eläväksi sen tekee mm. suhde aikaan. Vaikka rytmi toistuisikin, jokainen toisinto on aina alkuperäinen ja ainoa juuri siinä ajassa.

  • Rytmillinen laskutoimistus: Säännöllisyys + toisto = järjestys

  • Palaamme jälleen samaan villakoiran ytimeen jonka olemme todenneet jo monessa aikaisemmassa yhteydessä tällä kurssin aikana: Ihminen kaipaa ympärilleen järjestystä pystyäkseen jäsentämään ja ymmärtämään näkemäänsä.

  • Rytmittämällä eriytyy tärkeä vähemmän tärkeästä.

  • Rytmiä voidaan jaoitella mm. vapaan ja tiukan rytmin välillä.

    • Orgaaninen rytmi
      Rytmi joka on vapaata. Esiintyy usein luonnossa. Sille on tunnusomaista mm. epäsäännölliset välimatkat ja muotojen samankaltaisuus.
    • Geometrinen rytmi
      Ei täysin vapaata. Voisi ehkä verrata ihmisen pyrkimykseen tehdä sidottua rytmiä vapaalla kädellä, se ei toistu täysin samanlaisena ilman apuvälineitä, koska inhimillinen tekijä aiheuttaa pientä"epätäydellisyyttä" lopputulokseen.
    • Mekaaninen rytmi
      Täysin sidottua tiukkaa rytmiä, joka toistuu tiukasti samanlaisena. Tämä voisi olla jonkin koneen jättämää jälkeä, mutta myös ihminen pystyy tähän apuvälineillä.Tunnusomaista mekaniselle rytmille on mm. säännölliset välimatkat ja muotojen samanlaisuus.


  • Rytmitys syntyy yksinkertaisimmillaan mm:
    • muodon
    • koon
    • paikan
    • suunnan
    • värin
    • liikkeen
    • valon ja varjon
    vaihteluista.
    Vaihtelusta syntyvä logiikka toimii kokonaisuudessa.

  • Jotta rytmi säilyttää mielenkiinnon, tulisi toistossa olla samanlaisuutta ja eroavuutta sopivassa määrin (Lillian Garret). Tasarytmin toistelu muutuu helposti tylsäksi.

  • Rytmillä voidaan luoda myös hierargiaa elementtien välille. Hyvä lähtökohta rytmille voisi olla kyky ajatella vastakohtia samanaikaisesti. Lillian Garrettin mukaan tällainen kyky olisi ihmisellä sisään rakennettu ominaisuus.
    (Lillian Garrett, 1967. Visual Design: A problem-solving approach.Robert E. Krieger Publishing Company, huntington, New York.)




Luento

X. TAPAAMISEEN
Ota mukaasi paperia (A4 arkkeja) , ainakin lyijykynä, harppi,viivotin,
leikkuuterä tai sakset sekä teippiä tai liimaa. Voit ottaa lisäksi myös muita piirtimiä.
Mieti missä yhteydessä sinä kiinnität ympäristössäsi huomiota geometrisiin muotoihin tai mittasuhdejärjestelmiin? Millaisia järjestelmiä tunnet? Tuo mukanasi esimerkkejä tapaamiseemme halutessasi.



    GEOMETRIASTA, SYMMETRIASTA ja MITTASUHDEJÄRJESTELMISTÄ

  • Kaikkiin kuviin lienee löydettävissä jonkinlainen mittasuhdejärjestelmä, jos sellaista kuvasta alkaa etsimään. Ihmisen mieltymys harmoniaan on sisäänrakennettua.Niinpä hahmottamisen helpottamiseksi jokin sopimus järjestyksestä usein tuntuu tarpeelliselta.


  • Geometrinen taide=geometrinen tyyli
    on peräisin jo Kreikan mantereelta ja Aigeijan meren saarilta ajoittuen 1050-700 eKr.(Mosaiikkejä Dionysoksen talosta..) Tuolloin vallitsi koristelusuuntaus, joka perustui kuvioihin joissa säännölliset viivaornamentit ja ja mittausopilliset muodot olivat hallitsevia.

  • Muun muassa Aristoteles on pohtinut kauneutta ja hänen mukaansa kauneus perustuu järjestykseen, sopusuhtaisuuteen ja rajoitukseen.
    Järjestys lienee elementtien ja elementtien sekä kokonaisuuksien välistä hierarkiaa. Sopusuhtaisuus tarkoittaa jotakin mittasuhdejärjestelmää ja/tai symmetriaa. Rajoitus sen sijaan on henkilökohtainen asia joka määräytyy ihmisen persoonallisista tekijöistä ja hänen kontekstistaan kokea jokin asia kauniiksi.


  • Geometriaan, symmetriaan ja mittasuhdejärjestelmiin liittyy matematiikka läheisesti. Esim. matemaattisten kaavojen visualisoinnista syntyy geometrisiä esityksiä.


  • Matemmatiikka tarjoaa paljon mahdollisuuksia kehitellä suhdejärjestelmiä. Taiteilija luottaa kuitenkin useimmiten vaistoonsa, "hänellä on silmää," joka on kehittynyt ajan myötä ilmiöihin perehtymällä ja tekemällä.


  • Useat taiteilijat ovat kehittäneet omia suhdejärjestelmiä joita käyttävät.

  • Typografia kirjainleikkausten osalta tukeutuu tiukkoihin suhdejärjestelmiin.

  • Eräs tunnetuimmista järjestelmä lienee Kultainen leikkaus.

  • Kultaista leikkausta käsitteleviä sivuja. www.mcs.surrey.ac.uk/Personal/R.Knott/Fibonacci/fibInArt.html ja www.zometool.com/deepzone/golden.html


  • Kultaisen leikkauksen suhdejärjestelmän esiintyy luonnossa. mm. simpukan kotilon kierre, sarvet, kynnet jne.

    M.C.Escherin tuotanto edustaa esteettisyyttä jossa matematiikka ja taide yhtyvät. M.C.Escheriä löytyy verkosta .
    Kuten sanottu, myös Möbiuksesta.
    löytyy verkkomateriaalia.
    Ja vielä niistä fraktaaleistakin .
    (Tosin ainakin osa sivuista on huonosti toteutettuja eli ovat esim. kooltaan liian isoja tai mukana on vilkkuvälkettä, joka saa ainakin minulle näissä tapauksissa migreeniä... (aivan oikeasti)).


    kultaista leikkausta voi etsiä esim. hakusanalla Golden section.

  • Ja ne keitä jäi kiinnostamaan se kiinalainen peli/lelu TANGRAM
    järjestelmä löytyy myös verkosta.

    Mikäli olette löytäneet mielenkiintoisia sivuja netistä näistä aiheista niin mailatkaa niitä minulle, niin linkitän niitä kaikkien saataville.

    Oppimispäiväkirjoja otetaan vastaan edelleen!



Luento

IX. TAPAAMISEEN
Ota mukaan piirtimiä esim. lyijykyniä eri kovuuksia sekä tussia tai muita kyniä ja A4 piirustuspaperia.

    VALO, VARJO JA VÄRI


    Valon ja varjon vaihtelu on jokapäiväiseen selviytymiseemme liittyvä asia.

  • Konkreettisesti kysymys on muotojen havaitsemisesta ympäristössämme.
  • Muoto tilassa ilmenee syvennyksinä varjoisina alueina ja ulokkeissa valaistuina alueina. Valaistun ja varjoisan rinnakkaiselo luo kontrastin, joka korostaa sekä varjoa valon vieressä että päinvastoin. Esimerkiksi jalkakäytävässä oleva kuoppa varjostuu tietyllä tavalla josta kulkija tulkitsee kadun pinnan muutoksen ja osaa varoa epätasaisuutta.
  • Pinnan ja tilan muodostumisen ero perustuu paljolti valon ja varjon vaihteluun. Tila avautuu valaistuksessa ja muotoutuu mm. varjojen avulla, joiden avulla hahmotamme mm. etäisyyttä ja syvyys.
  • Valon ja varjon, tumman ja vaalean vaihtelu synnyttää muodon vaikutelman. Volyymin vaikutelman. Kolmiulotteisuuden, myös kaksiulotteisella pinnalla.

Valööri

  • Ihmissilmin voidaan erottaa noin parisensataa mustan ja valkean väliin sijoittuvaa harman sävyjä.

  • Näitä asteitteittaisia harmaansävyjä kutsutaan valööreiksi (ransk.sana valeur=arvo). Kysymys on valoisuusarvoista.

  • Pelkkien valoisuusarvojen tarkkailu on vaikeaa, koska kohteen oma väri l. paikallisväri helposti vaikeuttaa havaitsemista, sillä paikallisväriin vaikuttaa valon voimakkuus.

  • Valööripiirustuksissa kuva tehdään ilman ääriviivaa eri arvoisia valoisuusasteita käyttäen, valööripintoina. Tälläista tapaa tehdä kuvaa voidaan hyvällä syyllä kutsua maalaukselliseksi piirtämiseksi.
    Taidehistorioitsija Heinrich Wölffin mukaan 17.vuosisadalla piirustustaide muutti ratkaisevasti tyyliään muuntuen viivapiirtelystä valöörien tutkimiseksi.

Valon erilaisia ilmentymiä

    VALO
    Kohteessa oleva valaistu kohta, jossa kohteen todellinen paikallisväri käy ilmi.
    HOHDE
    Vaikutus joka korostaa paikallisväriä "hohtamaan" , eli väri näyttäytyy jopa kirkkaampana kuin oikeasti on. Tämän ymmärtämistä helpottanee toteamus siitä, että valkoinen on sitä valkeampaa mitä tummemmassa ympäristössä se esiintyy. Hohteessa on siis kysymys kontrastista.
    VARJO
    Kohteessa oleva alue joka ei ole valaistu. Varjoon voi sisältyä erilaisia varjon olemuksia. Esim. puolivarjo, chiaroscuro tai jopa heijastuva valo.
    HEIJASTUVA VALO
    Kohteen varjoisiin osiin heijastuu valoa valaistuista osista.
    SYVÄVARJO
    Kohteen tummin alue, jossa ei ole valoa. Tummin varjon kohta.
    PUOLIVARJO
    Eräänlaista valoa varjon sisällä. Esiintyy esim. valaistujen vyöhykkeiden välissä
    CHIAROSCURO
    Maalaustaiteessa esiintyvä ns. valohämy. Chiaroscurossa valot, varjot ja hämyt sulautuvat yhteen.
    HEITTOVARJO
    Kohteen esim. esineen oma varjo joka lankeaa ympäristöön. Esim Pöydällä olevasta maljakosta pöydän pintaan muodostuva varjo.

  • Varjostaminen on eri alueiden keskinäistä vertailua tummimman ja vaaleimman alueen välissä.

  • Varjojen ja valojen hienovaraisia suhteita oppii näkemään harjoittamalla silmää ja ymmärtämällä periaatteita siitä, miten valo ja varjo ovat ainaisessa riippuvuussuhteessa toisiinsa nähden. Eli siellä missä on valoa on myös varjoa ja toisinpäin.

  • valööreiden tutkiskeluun auttaa jos siristää silmiään, jolloin tarkat yksityiskohdat häviävät ja valöörien kontrastit hahmottuvat helpommin.

  • Kuten jo aikaisemmin kävi ilmi eri arvoilla on vaikutus toisiinsa. Valkoinen on valkoisempi tumman vieressä ja vaaleamman vieressä se menettää voimakkuuttaan. Harmaa muuttuu voimakkaammaksi vaaleampien ympäröivien sävyjen vaikutuksesta. (mieti esim sisustuksessa, kuinka voi vaimentaa harmaan lattian tai seinäntukirakenteet).

    • Kuitenkaan puhtainkaan valkoinen ei ole valkoista, vaan siihen sisältyy hiukan mustaa ja päinvastoin. Etualalla valo on selkeästi kirkkaampaa ja voimakkaampaa, jolloin kontrastit ovat myös selkeämmät kuin etäämmällä sijaitsevilla tasoilla (väriperspektiivi).

    • Kuvassa valon ilmaisuun vaikuttavat
      Valon suunta
      Valon määrä
      Valon laatu

  • Yleisimpiä kohteen valaistustapoja:
      1) SUORA ETUVALO
      Valo tulee kohteeseen suoraan edestä. Tämä valo muotoilee niukasti, koska siitä ei synny juurikaan varjoja. Kappaleen muoto ja volyymi eivät erotu.
      2) EDESTÄPÄIN TULEVA SIVUVALO
      N. 45 asteen kulmasta etuviistosta tuleva valo. Se muotoilee hyvin ja korostaa kappaleen muotoa ja volyymiä. Tätä voidaan pitää aika yleispätevänä valaistusratkaisuna.
      3) SIVUVALO
      Valo tulee kohteeseen sivusta. Toinenpuoli jää syvään varjoon. Hyvin dramaattinen esitys. Käytetty paljolti esim. omakuvissa.
      4) VASTA - JA PUOLIVASTA VALO
      Valaistus tulee kohteen takaa tai takaviistosta, jolloin kohde jää katsojan puolelta varjoon. Käytännössä tähän törmää usein valokuvatessa. Eli kun kohde on kuvaajan ja ikkunan välissä. Kohde (tai useasti ainakin lopputuloksessa) on kuvaajasta nähtynä varjossa ja lähes musta. Kohde on ns. vastavalossa. Tilanteesta pelastuu käyttämällä salamaa huolimatta siitä onko muutoin pimeää tai ei.
      5) YLÄVALO (KOHTISUORA)
      Valo lankeaa kohteeseen ylhäältä. Valaistus on hyvin luonnollinen. Siksi se on yleispätevä eri tilanteisiin ja paljon käytetty. Myös piirrettäessa ja maalattaessa tämä on suosittu valaistus. Ylävalo edustaa klassista valaistusta. Tämä valaistus korostaa kolmiulotteisuutta kohteessa.

    • Alhaalta tulevaa valoa käytetään harvoin. Se aiheuttaa hyvin voimakkaat varjot. Eli on luonteeltaan hyvin dramaattinen.

    • Valolla on voimakas huomioarvo.
      ( Mieti messuosastoa, jossa keskimmäinen osasto on hyvin valaistu ja laidoille ovat varjossa. On todennäköistä, että ihmiset tungeksivat juuri valaistulla osastolla. Tässä tapauksessa huomioarvo nousee, koska valkoinen= kirkas on vielä kirkkaampi tummemman vieressä.)
      Hyvin valaistu kohde vetää huomiota puoleensa. Jos kohde on varjossa, sitä on raskasta katsoa ja jos vain voi valita kirkkaammin valaistun kohteen, ei jaksa vaivautua tihrustamaan tummempaa.

    • Tämä pätenee esim. taustan ja tekstin suhteen. Taustaa vaaleampaa tekstiä on usein hyvin raskas lukea erityisesti kun tekstiä on paljon. Mikäli teksti on tärkeää, anna sille voima vaaleammasta taustasta jonka kuviointi ei kannata olla kovin voimakkaasti esiin tulevaa. Tässä yhteydessä joku voisi todeta, että kysymyksessä on tehokeino, mutta se ei ole perustelu. On idioottimaista hidastaa viestinnän tehoa visuaalisesti, mikäli on nähnyt yleensä vaivan tehdäkseen viestin! Ajattelemattomilla visuaalisilla valinnoilla toimii itseään ja viestiään vastaan.

    • Valon laadulla on merkitystä. Keinovaloja on olemassa erisävyisiä. Miellyttävimmän olon tuonee luonnolliset valot l. valkoinen valo ja varmaankin myös lämpimän sävyiset valot. Kodin viihtyvyyttä voidaan huomattavasti parantaa kiinnittämällä huomiota valaistukseen. Entä mitähän vaikutusta tällä voisi olla työympäristöömme?

    Valon lähteestä riippuvaa laatua

      A) Suora valo.
      Valo tulee jostakin lähteestä tai suoraan esim. auringosta. Varjot ovat terävät ja kontrastit voimakkaat.
      B) Hajavalo.
      Valo on ehkä hämyistä ja hajaantunutta. esim kun aurinko on pilvessä tai on puolipilvistä. Myös huoneeseen tuleva valo esim. ikkunan tai oven kautta on hajavaloa. Hajavalo muotoilee pehmeästi ja poistaa teräviä rajoja varjoilta sekä vähentää kontrastisuutta.

    • Valoon liittyen merkittävä taidesuuntaus on Impressionismi joka sijoittuu 1800-luvun ja 1900-luvun taitteeseen. Impressionisteja kiehtoi juuri valon merkitys ja sen kuvaaminen sinä hetkenä, sellaisena kuin se esiintyi. Merkittäviä impressionisteja olivat mm. Renoir, Monet, Manet (Aamiainen ruohikolla 1865-66), Cèzanne....

    VÄRI

    Väri on aiheena laaja ja monimutkainen. Jos värikeskustelun lähtökohta on tunteissa tai psykologiassa, on erityisen vaikea päätyä yksimieliseen lopputulokseen, sillä tästä näkökulmasta väri on hyvin subjektiivinen havainto. Toisaalta väri lienee visuaalisista tekijöistä eniten tieteellisesti tutkittu, koska värillä on ominaisuuksia jotka ovat tarkasti mitattavissa. Kysymys värikeskustelussa riippuu paljon keskustelijoiden kontekstista, heidän ammatistaan ja intresseistä värin suhteen. Ongelmalliseksi keskustelun tekee värin olemus joka voi näyttää muulta kuin on. Käsittelemistämme sommittelun tekijöistä väri on suhteellisin (Albers)

    Väreistä puhuttaessa voidaan tarkastella värivaloja tai väripigmenttejä (materiaalia). Tällöin värit käyttäytyvät tietyssä mielessä eri tavoin tai ovat käytössä erilaisia. Värivaloja sekoittettaessa puhutaan additiivisesta värinsekoittamisesta, kun taas pigmenttejä eli väriaineita sekoitettaessa puhutaan subtraktiivisesta sekoituksesta. ,

  • FYSIKAALINEN VÄRI

    Fysikaalinen väri on mitattavissa oleva sähkömagneettinen ilmiö. Valkoinen valo sisältää spektrinvärit. Eli nähtävät värit, joista ihmissilmä erottaa 380-700 nanometrin säteet. Voitanee siis väittää, että me kaikki olemme tietyllä tavoin värisokeita! Aallonpituudet joita emme näe, ovat esim. röntgensäteet, ultravioletti, infrapuna ja radioaallot. Näistä ensimmäistä ei tosin ilmene päivänvalossa, sillä se jää ilmakehään auringonvalosta, mutta teollisestihan sitä valmistetaan.
    Isaac Newton aikoinaan (v.1666) heijasti tuon valkoisen valon prisman läpi, joka hajoitti säteet erilleen eri värisiksi säteiksi. Thomas Young taas teki kokeen päinvastoin eli kokosi nämä eriväriset säteet yhteen takaisin valkoiseksi valoksi.

  • KEMIALLINEN VÄRI

    Kemiallisesti väriä tutkittaessa voimme esim. mitata väriaineiden ominaisuuksia. Värin valon kestävyyttä, peittävyyttä, koostumusta jne.

  • FYSIOLOGINEN VÄRI

    Tämä liittyy silmän ja aivojen toimintaan. Kysymys on siitä, kuinka aistimus synnyttää aivoissamme värihavainnon.
    Ihmisen silmässä on sauva- ja tappisoluja, joista sauvasolut kunnostautuvat huonossa valaistuksessa ja tapit taas normaalissa päivänvalossa. Niinpä värien havaitseminen onkin tappien vastuulla. Näitä tappisoluja on kolmenlaisia, tehtävänsä mukaan ne ovat herkistyneet punaiselle,vihreälle tai siniselle spektrin osa-alueelle. Sopivassa ärsytyksessä kaikista kolmen eri tyypin tappisolusta aktivoituu saman aikaisesti alue, jolloin tuloksena on valkea väri tai musta.
    Sauvasoluja taas on vain yhtätyyppiä. Värien erottaminen pimeässä on hankalaa, sillä sauvat ovat herkistyneimpiä vain sinivihreille sävyille. Tästä johtuen hyvin huonossa valaistuksessa, pienten yksityiskohtien näkemisessä normaalinäkö vastaa värisokean näköä. Tästä syystä kannattaa välttää heikkoja sinisiä linjoja hyvin tummissa taustoissa.
    Väri-informaatio kulkee erinäisten vaiheiden kautta aivojen takaosan ulkokerrokseen.

  • PSYKOLOGINEN VÄRI

    Tämä on vaikea alue, koska nämä havainnot eivät ole mitattavissa kovinkaan helposti.Kuitenkin tiedämme värien olevan erityisen tärkeitä joillekin ihmisille. Värimieltymyksiin vaikuttavat ja niitä muuttavat mm.erilaiset elämäntilanteet.

    Voimakkaasti värimaailmasta vaikuttuvalle ihmiselle on työympäristön ja tietysti kotinsa väritys hyvin tärkeä toimivuuden ja viihtyvyyden kannalta. Nyt myös työpsykologia on kiinnostunut siitä mitä merkitystä on väreillä ja viihtyvyydellä esim. työn tehokkuuteen. Joitakin tutkimuksia on tehty värien vaikutuksesta esim. agressiivisten vankien käytöstä on rauhoitettu hempeän vaaleanpunaisella sellillä! Kuitenkin väripsykologian alan tutkimuksissa on ristiriitaisuuksia. Kontrolloituja tieteellisiä tutkimuksia ei ole tehty lopultakaan kovin paljoa.

  • ESTEETTINEN VÄRI

    Värin esteettinen arviointi on hyvin subjektiivistä. Voi olla, että jokin väri tuo mieleen tapahtuman jonka mukaan henkilö suhtautuu myös kyseiseen väriin. Samantapainen ilmiöhän voi tapahtua myös musiikin vaikutuksesta. Toisaalta esteettinen värielämys voi olla myös kulttuurisidonnainen. Ainakin symbolinen väri on sidottu tiukasti kulttuuriin, uskomuksiin ja hengelliseen elämään. Tämä on syytä muistaa kun kuvallisesti tai värillisesti lähestytään muiden kulttuureiden edustajia. Valkoinen joka meillä edustaa puhtautta , viattomuutta ja on esim. morsiamen väri on surunväri joidenkin uskontojen edustajille. Vietnamilaisessa oopperassa punainen ehostus ja puvustus merkitsevät vihaa, mikä ei tunnu länsimaalaisesta ehkä kummalliselta, mutta heillä valkoinen yllättäen merkitsee petollisuutta ja musta rohkeutta. Meillä taas musta liittyy usein suruun, lisäksi se voi olla myös suojaväri, joka saattaa liittyä esim. tiettyyn ikäkauteen ja identtiteetin rakentamiseen.

    Kuitenkin ihmisten käyttäytymisessä värien suhteen on paljon yhdenmukaisuuttakin. Keltainen, punainen, sininen ja vihreä ovat värejä, joihin jo pienetkin lapset reagoivat herkimmin.

    Värien merkitys ilmenee myös kielissä. Värisanasto voi olla hyvin suppea tai runsasta.Mm. eskimot omaavat seitsemän valkoista (lumensävyä ) kuvaavaa sanaa. Maoreilla taas on lähes 100 sanaa, jotka merkitsevät punaista (maaston väritys?). Meillä länsimaalaisilla urbaaneilla ihmisillä silmä erottaa taas yli sata harmaan sävyä.

PÄÄVÄRIT l. primäärivärit

    Näistä väreistä periaatteessa saadaan sekoitettua kaikki muut luonnossa ilmenevät värit .
    Pigmenttiväreissä:
    Punainen, sininen ja keltainen.
    (Poikkeus:Näistä ei voida sekoittaa valkoista väriä)
    Värivaloja sekoitettaessa:
    Punainen, vihreä ja sininen.

VÄLIVÄRIT l. sekundäärivärit

    Sekoittamalla päävärejä muodostuu välivärit.
    Pigmenttiväreissä:
    Oranssi, vihreä ja violetti
    Värivaloja sekoitettaessa:
    purppuranpunainen, keltainen ja sinivihreä

VASTAVÄRIT l. komplementtivärit

    Pigmenttivärien päävärit ovat valonsekoituksessa välivärejä ja Pigmenttivärien välivärit ovat valoa sekoittaessa päävärejä. eli:
      Pigmenttivärit:
      punainen-vihreä
      sininen-oranssi
      keltainen-violetti jne.

  • KYLMÄT JA LÄMPIMÄT VÄRIT

    Puhuttaessa kylmistä ja lämpimistä väreistä tarkoitetaan kylmillä väreillä sini-vihreitä ja lämpimillä väreillä puna-keltaisia sävyjä. Tämä ei ole kuitenkaan täysin tällä selvä. Verrattaessa kylmiä värejä keskenään toiset ovat kylmempiä suhteessa johonkin toiseen. Samoin käy lämpimien värien vertailussa. Mitta-asteikkona tässä on "tuntuma". Vertailua ei tehdä vedoten kelvin (K) asteisiin eli värilämpötilaan, jota käytetään esim. valokuvauksen yhteydessä tai valaistusta miettiessä.

  • ADDITIIVINEN VÄRINSEKOITUS

    Kun sekoitetaan valon päävärit eli punainen, vihreä ja sininen, lopputuloksena on valkoinen valo. Tätä ns. valoa lisäävää sekoitusta kutsutaan additiiviseksi "värin" sekoittamiseksi. Menetelmää käytetään laitteissa joissa värit syntyvät valoista esim. tietokoneen päätteessä tai televisiossa. Puhutaan RGB väreistä. R=Red, G=Green ja B=Blue.

  • SUBTRAKTIIVINEN VÄRINSEKOITUS

    Subtraktiivinen värinsekoitus taas tapahtuu väripigmenteillä. Eli väriaineilla. Päävärit sininen, punainen ja keltainen tuottavat sopivasti sekoitettuna mustan värin.

    Taiteilijat ovat alunperin nimenneet mm.värin kolme ulottuvuutta, jotka voivat muuttua toisistaan riippumatta. Tiedemiehet sittemmin ovat hyväksyneet nämä ominaisuudet käyttöönsä parannelluin termein. Näiden avulla voidaan määrittää jokainen väri. Näitä määritteitä näkyy käytettävän esim. kuvankäsittelyohjelmissa.


      VÄRIVIVAHDE
      KYLLÄISYYS
      TUMMUUS JAVAALEUS
    (nimitykset voivat hieman vaihdella )
    Värivivahde on paikallisväri jonka väriseksi sanomme kohdetta. Väri voi siis olla punainen ja jos niin on se ei ehdottomasti ole sininen.
    Vivahde voi vaihdella kylläisyydeltään ja puhtaudeltaan. Kun maalari sekoittaa tayskylläiseen kadmiumin keltaiseen valkoista syntyy alkuperäisen (kadmiuminkelt.) väristä uusi sävy.
    Kylläisyys kävi jo ilmi ehkä osin edellisestä. Eli kylläisyys tarkoittaa värin kirkkautta ja värikkyyttä.
    Tummuus ja vaaleus on riippuvainen värin heijastuskyvystä. Täysin kylläiset eri vivahteet vaihtelevat absoluuttiselta tummuus ja vaaleus asteiltaan.

    Värin ja silmän yhteistyöstä...

    Väri voi muuntaa esineen kokoa. Tummemmat esineet koetaan pienemmiksi kuin vaaleammat. Tummemmat esineet voivat myös vaikuttaa painavammalta vaaleampiin verrattuna.
    Väri muisti on useasti ihmisellä hyvin epäluotettava.
    Absoluuttista värisilmää ei ilmeisesti ole olemassa, mutta värisilmä on harjoitettava ominaisuus.
    Väriin vaikuttaa aina sen ympäristö. Väri voi näyttää täysin toiselta, kun taustaväri vaihdetaan. Samoin värin olemus muuttuu, riippuen väripinnan koosta. Vaaleahkolta näyttävä seinämaali värikartan pienessä mallissa voikin osoittautua huomiota herättäväksi, intensiiviseksi seinän täydeltä maalattuna.

    Suosittelen tutustumaan mm.
    Goethen värioppiin,
    Ittenin värioppiin,
    Albersin värien vuorovaikutus kirjaan.