MUOTO

• Muotoa voidaan tarkastella monitasoisesti.
  
  Tarkastelun kohteena kuvapinnalla voivat olla
  1)yksittäiset elemetit, joilla on muoto
  tai muoto voi muodostua
  2)elementtiryhmästä, joka muodostaa kokonaisuuden
  ts. uuden kuvion kun silmien ja aivojen yhteystyö sulauttaa yksittäiset elementit yhteen kokonaiseen muotoon.
1. Läheisyys=kaksi visuaalista ärsykettä, jotka sijaitsevat lähellä toisiaan, mielletään yhteen kuuluviksi.


2. Samankaltaisuus=kaksi visuaalista ärsykettä, joilla on jokin yhteinen ominaisuus, mielletään yhteen kuuluviksi.


3. Jatkuvuus=jos esim. viivat leikkaavat toisiaan, katsoja jakaa kokonaisuuden selkeästi jatkuviin osiin.


4. Sulkeutuneisuus=jos visuaaliset ärsykkeet sulkevat sisäänsä, jonkin alueen, katsoja näkee ko. alueen (palloilla muodostettu kolmio)


5. Alue=kuvio ja tausta. Kuvio on esineenomaisempi tuntuu olevan taustan edessä. Alueet toisistaan erottava ääriviiva kuuluu kuvioon. Taustalla ei tunnu olevan selkeää muotoa ja se ulottuu kuvion taakse. Symmetriset osat nähdään helposti kuviona, kuten myös kuperat ja koverat. Myös koko vaikuttaa: pienempi alue hahmottuu yleensä kuvioksi. Havaitsijan odotukset (kohteen merkitys ja tuttuus) vaikuttavat siihen miten nopeasti pystymme tunnistamaan esineen/muodon ja luokittelemaan sen.



• Ihmisen havainto toimii tunnistamalla ensiksi muodon kokonaisuuden. Mikäli kohteen tunnistamista ei tapahdu, ihminen tarkastelee kohdetta kerta kerran jälkeen tarkemmin ja vertaa aikaisempaan tietoonsa kunnes kohde on tunnistettu.
• Muoto voi esiintyä kaksi- tai kolmeulotteisena.
  Kaksiulotteisena voimme puhua muodosta tasomuotona.
• Kolmiulotteisen muodon vaikutelma syntyy valosta ja varjosta
• Peruspinnan muodolla on vaikutus pintatasolla esitettyihin elemetteihin (vrt.kuvarajaus) ja kokonaisuuteen. Peruspinta esim. taulupohja saa erilaisen luonteen riippuen siitä onko se esim. ympyrä vaiko suorakaide.
• Ympäristössämme kaikki voidaan pelkistää perusmuodoiksi. Perusmuotoja ovat geometriset muodot kuten mm. ympyrä, kolmio ja neliö.
• Muotoihin liittyy erilaisia odotuksia:
  Esim. kun kolmio asetetaan kannalleen, se vaikuttaa hyvin tasapainoiselta ja tukevalta.
  Laitettaessa kolmio kärjelleen tilanne muuttuu taysin. Muodostuu jänitystila, pysyykö kolmio kärjellään pystyssä vai kellahtaako se ehkä kyljelleen.
  Kärki ylöspäin kolmio antaa nousevan vaikutelman ja kärkialaspäin toimii päinvastoin.
  Nämä suunnat voivat edustaa myös eteenpäin tai taaksepäin tarkoittavia suuntia.(vrt. opastenuolet)
• Perusmuodot ovat helpoimpia ja nopeimpia tunnistaa. Nopeasti tunnistettavat viestit puetaan usein perusmuotoihin kuvan ja peruspintansa suhteen.(vrt. Liikennemerkit.)
• Nopeasti luettavien tekstien esitykseen käytetään usein tekstityyppejä, jotka ovat yksinkertaisia, pelkistettyjä ja lähenevät perusmuotoja. Sanat ovat lyhyitä.
• Päästäkseen kuvalliseen kommunikaatioon sisälle, eräs kätevä tapa on lähteä liikkeelle juuri tutkimalla peruspinnan ja siinä olevien elementtien muodostamia kokonaismuotoja ja eriytyä tätä kautta yksittäisten elementtien muotoihin.
• Myös osien väliset suhteet ovat tärkeitä. Mikäli sommittelun elementit ovat onnistuneesti aseteltu toisiinsa saattaa olla, että suhteita ei voida muuttaa ilman, että kokonaisuus kärsii.
  Tämä koskee myös elementtien muotoja.
  Kuva joka toimi hienosti kannettavan näytöllä, osoittautuukin katastrofiksi heijastettuna seinälle.
  Kun taas pienentämisen jälkeen kuva usein muodostuu alkuperäistä paremmaksi. Koko muutoksia tarvittaessa suosittelen tutkimista ennen hutkimista.

MUOTOJEN LUOKITTELU

• GEOMETRINEN MUOTO
  Usein pelkistetty muoto kuten
  -ornamentiikka
  -kubismi
  -konstruktivismi
  -alkuaikojen tietokonegrafiikka
  geometrinen muoto on usein tarkoituksellinen.
  
• ORGAANISET MUODOT
  mikro- ja makrostruktuurinen maailma
  - kasvun periaate, sattuma
• IHMISEN TEKEMÄT MUODOT
  ovat yleensä tarkoituksellisia.
  Ihmiset käyttävät paljon kulmikkaita muotoja
  
• LUONNONMUOTOJEN SOVELLUTUKSIA JOISSA MUODOLLA ON MERKITYSTÄ

- (eritt. vanhat) työkalut (liuskekivi/nuoli, kynnellinen tassu/harava)
- luonnon omat "pakkaukset" (rapu, hedelmät esim, joissa on piikkejä)

• LUONNON OLOSUHTEIDEN VAIKUTUS MUOTOON
  -aerodynaaminen muoto (esim. kulkuneuvoissa ja suojavarustuksissa, lumukengät jne.)
  - asuinrakennukset esim. iglu tai kota
  
• KULTTUURISUHTEIDEN VAIKUTUS MUOTOON
  Muodot voivat toimia koristeena vaikka käyttötarkoitus on käytännöllinen.
  -vanhojen kulttuurien astiat esim. makkaratekniikalla tehdyt kulhot
  . -kreikkalaisen temppelin rakenneosat
  -kansantieteen puolelta työkalujen muoto esim.sirpin muodon vaihtelu paikoittain
  -käsiala
  
• MUOTO KOMMUNIKAATION VÄLINEENÄ
  -nuotitus


• MUOTOJEN SYMBOLISIA MERKITYKSIÄ
  Muotojen symboliset merkitykset voivat olla voimakkaita. Muotojen symbolinen käyttö on yleismaailmallista, joskin kulttuurisia eroja tietysti ilmenee.

Seuraavassa joitakin symbolisia merkityksiä:

-risti;
yleismaailmallinen symboli joka ei perustu pelkästään kristilliseen symboliikkaan.
Risti ilmoittaa suuntaa tilassa oikea/vasen, ylös/alas.

Ristillä on monia muitakin merkityksiä eri aikojen erilaisissa kulttuureissa. Kristillisenä symbolina se merkitsee ikuista elämää. Ristin erilaisia muotoja on olemassa hyvin monia erilaisia.

Tunneilla nousee usein esiin mm. hakaristi, joka on leimautunut Hitlerin poliittiseksi merkiksi. Symbolina se on kuitenkin erittäin vanha ja se tunnetaan eripuolilla maailmaa monenlaisina muunnoksina. Varhaisimmat tiedot ovat merkistä noin 2000 eKr Intiasta (Mohenjo-daro -kultuuri Indus joen seudulta). Intian jainalaisuudessa neljä "käsivartta" merkitsevät olemassaolon neljää tasoa: jumalien, ihmisten , eläinten ja kuolleiden maailmaa. Sanskriitin sana svatika (hakaristi) tarkoittaa "onnea tuottavaa".
(lähde: Pentti Lempiäinen (toim)1993: Hans Biedermann.Suuri Symboli kirja.WSOY:n graafiset laitokset, Juva).

-kolmio:
Jo kivikauden haudoista on löydetty esimerkkejä kuvien sijoittelusta kolmion muotoon. Keramiikkaesineissä kolmion muoto koristelussa on ollut suosittu.

Piirrettäessä kaksi kolmiota yhteen niistä muodostuu tähtikuvio, suljettu kaksikkojärjestelmä heksagrammi jonka perinteinen merkitys on esittää miestä ja naista. Nämä erisuuntaan avautuvat kolmiot tarkoittavat myös tulta ja vettä. Tässä merkityksessä mm. alkemistit ovat käyttäneet heksagrammia.

Antiikissa kolmio tarkoittaa Delta-kirjainta ja on kosmisen syntymän vertauskuva. Hindulaisille kolmio esittä Durgaa,elämää antavaa naisjumalaa.

Kirkkotaiteessamma kolmioon liitetään kolmiyhteys eli Isä , Poika ja Pyhä Henki.

Kolmion ja heksagrammin (viisi sakarainen Daavidin tähti) yhteydessä nousi esiin myös mystiikka. Kärjellään seisova Daavidintähti voidaan liittää myös magiaan.

-neliö:
Vanhoissa korkeakuttuureissa maailmankaikkeus on kuvattu neliöksi. Myös tämän mukaan on tehty kaupunkien kaavoitusta.

Neliön muotoa tavataan myös hyvin varhaisissa kalliomaalauksissa.

Neliöllä on samansuuntaisia taipumuksia suhteessa tilaan kuten ristilläkin. Siihen voidaan liittää koordinaatit selkeyttämään sen paikkaa.
Luonnossa neliötä on nähtävissä hyvin vähän. Tiukkana muotona se on yleensä ihmisen tekemä.

Neliöön liitetään ajatus maallisesta maailmasta ja aineellisuudesta: ihmisestä ja maasta (vrt. ympyrä). Esimerkiksi pelilautojen (mm. shakki ja Mylly) voidaan ajatella toistavan ajatusta maailmankaikkeuden rakentumisesta neliön muotoon. Myös arpakuution voi liittää tähän ajatukseen.Arpakuutio on vanha onnen symboli. Kuution vastakkaisten sivujen "silmä luku" on aina täydellisyyden luku seitsemän.

-ympyrä:
Symbolikuvioista ehkä laajimmin käyttetty geometrinen kuvio. Platonismin ja uusplatonismin yhteydessä tähän yhdistyy merkitys muodon täydellisyydestä. Erilaisiin jumalkuviin liitettynä ympyrä ilmaisee jumalan läsnäoloa ja keskeistä asemaa.
Myös taivas ja henkisyys liitetään ympyrään. Jos neliö kuvaa maallisia asioita niin ympyrä täydellisenä, rajattomana, ikuisena, absoluuttisena muotona kuvastaa Jumalallisuutta. Neliön sisään piirretty ympyrä kuvastaa näiden kahden asian pyrkimystä tasapainoon. (lähde: Pentti Lempiäinen (toim)1993: Hans Biedermann.Suuri Symboli kirja.WSOY:n graafiset laitokset, Juva).
Alkemiassa ympyrä jonka keskelle on piirretty piste kuvaa kultaa ja esim. tähtitieteessä se kuvaa aurinkokeskeistä maailmankuvaa.

Tässä vain muutamia esimerkkejä geometristen muotojen symbolisista merkityksistä, johdattelemaan ajatuksia niiden moninaisiin sisältöihin ja merkityksiin, joita muodot voivat kantaa ajasta ja paikasta riippuen. Lisäksi on hyvä muistaa vielä henkilökohtainen taso, jonka itsekukin meistä rakentaa ja sitoo muotoihin suhteessa omaan elämäänsä.

• Usein kuvan kokonaissommittelua lähdetään rakentamaan jonkin perusmuodon mukaisen asettelun varaan. Näin erilliset elementit pysyvät helpommin hallittavissa suhteessa onnistuneeseen kokonaisuuteen.

• Harjoittelun ja kokoeilujen avulla muotoja rikkomalla voidaan saada aikaan voimakas jännite asetteluun. Hallitsemattomana se voi antaa huolittelemattoman kuvan, onnistuneena se aiheuttaa syvää mielenkiintoa kuvaan, joka kestää.

• Tilantuntu muodostuu perspektiivistä ja valöörien vaihtelusta.
  Sekä elementtien asettelusta toistensa suhteen esim. esineestä sijoitettuna niin, että sen takana on jokin muu elementti.

• Volyymillä tarkoitetaan yleensä muodon tai tilan tilavuutta, kuutiosisältöä tai määrää, laajuutta tai paljoutta. (Elsa Ytti, TAIK)

• Volyymi on lähinnä arkkitehtuurin ja kuvanveiston esitysmuoto.
  Sillä on kolme ulottuvuutta:
  pituus, leveys ja syvyys.
  Kaksiulotteisessa maailmassa volyymi (tilan ilmeneminen) on aina illuusio(vrt. esim.Trompè l´oeil-taulut).

• Volyymin ensisijainen ominaisuus on plastillisuus.
  

  Unto Pusan mukaan veistosten sanotaan olevan plastillisia silloin, kun ne katsottuna eri kulmista;
  edestä, takaa, kummaltakin sivulta, lintu- tai sammakkoperspektiivistä,
  näyttävät elimillisiltä, harmoonisilta ja kauniilta.

• Volyymin kolme ilmenemismuotoa:
  1. Selvästi rajoitettu massa
  Ilmenee paljoutena ja kolmiulotteisena, mitattava muoto
  2. Volyymi voi olla myös negatiivinen.
  Silloin se esiintyy esim. painautumana, tyhjiöinä tai aukkoina. Rakennetussa ympäristössä nämä muodot voidaan kokea ulko-tai sisämuotoina, veistoksissa negatiiviset muodot ovat onteloita, painaumia tai syvänteitä.
  3. Liikkeet:
  Pisteen, viivan, pinnan tai niiden summan liikkeet, jolloin tulos on liikkeen rajoittama uusi plastillinen elementti. Esimerkkeinä liikkeen aiheuttamasta volyymista mm. liikkuva ihminen, lentävä lentävä lentokone tai mobile. ).

• Plastisessa muodossa pyritään katsojassa herättämään tilan elämys.
  Veistossa myös liike on tärkeä: veistos on käsitettävissä useista eri näkökulmista, jolloin voidaan puhua plastillisesta tilasta.
  Veistokseen kuuluva tyhjyys on yhtä tärkeää kuin siihen luuluva muoto ja massa.
  Veistos tarvitsee ympärilleen myös avaruutta päästäkseen oikeuksiinsa (vuoropuhelu tilan kanssa).

Kiinnostavaa onkin miettiä miten paljon veistos tarvitsee tilaa ympärilleen eli miten laajalle sen volyymi yltää?

Käytännön esimerkkejä massasta ja volyymista voisi olla
esim. lämpökynttilä (kappale, massa) tarvitsee paljon tyhjää tilaa ympärilleen voidakseen palaa kauniisti ja turvallisesti.
Tai vesi uima-altaassa, joka näkyy läpi (altaan kaakelit ja muut rakenteet kuultavat veden"takaa"), liikkuu ja lainehtii, heijastaa kuvioita lähiympäristöönsä.
Missä menevät näiden elementtien tilalliset rajat?
Miten paljon tilaa (volyymia) ne vievät tilassa?

Massa

• Massan ja volyymin eli tilamassan suhde on läheinen. Volyymi valtaa itsensä verran tilaa tilassa. Massa on "ainetta". Massalla on tilassa volyymi, mutta volyymi voi ulottua massaa laajemmalle joten ei voida sanoa , että volyymillä olisi aina massa. (Vrt. tyhjan ja täyden tilan vaihtelua esim. puun kokonaisessa olemuksessa, myös tyhja tila on osa kokonaisuutta ).

Välitehtävä.

Minkälaisia massoja ja tyhjiä tiloja löydät arkiympäristöstäsi?
Mieti massojen ja volyymien olemusta ja luonnetta?

1. Pohdi, kirjaa ja piirrä muistiin havaintojasi ja ota ne mukaan tapaamiseen.

Massalla on

painoenergia elementille miellettävä "fyysinen paino"
liike-energia, massan liike johonkin suuntaan tai tunnelma esim painavaksi tiedetyn massan kokhoavasta tai kevyestä tunnusta
asemaenergia, massan paikan suhteen olevaa energiaa

• Eri massoilla on taipumus joko vetää toisiaan puoleensa tai loitontua toisistaan.

• Myös tyhjällä tilalla on volyymi.

Muodon, Massan ja volyymin keskinäisiä eroja:

-Muoto voi olla tasokuvio
-Volyymiin liittyy tilavuus
-Massa on aineen painoenergiaa, joka erilaisissa suhteissaan antaa perusilmeen kokonaisuudelle.

Tilan kuvaaminen kaksiulotteisella pinnalla:

• Jokainen kappale vaatii tilansa avaruudessa.

• Kappale on muotoa tilassa.
  Muoto on hahmo. Muoto on jotakin suhteessa ihmiseen. Muodoille ja massoille antamamme koon mukainen hierarkia on järjestelmällisesti suhteellinen ihmisen omaan massaan.

RYTMI




( Kreikan kielen sana rhytmos tarkoittaa vapaasti virtaavaa)

Useimmilla sana rytmi tuo ensimmäisenä mieleen musiikin ja siihen liittyvät asiat. Rytmiä esiintyy monessa muussakin asiassa. Eikä liene ihme, että kuvallinen rytmi on eräs hyvin merkittävä tekijä sommitellullisessa kokonaisuudessa.

• Rytmi ja rytmillisyys kuuluvat tiiviisti ihmisen elämään. Ihmisen elämän kannalta merkittävimpiin rytmeihin kuulunee sydämen lyönnit ja hengitys.
  

  Meitä ympäröi kosminen rytmi planeettojen ja tähtien liikkeissä. Tutkiessammme asiaa lähempää arkipäivässämme, meihin vaikuttavat vuorokausirytmi ja siihen liittyvät vaihtelut kuten esim. pimeä ja valoisuus, vuodenaikojen vaihtelut ja luonnon muutokset.
  Rytmiä on löydettävissä kaikkialta ja se vaikuttaa meihin. Mikäli rytmit ovat sekaisin
  ( esim. uni-, vuorokausi-,tai työrytmi) ihmisen elämä muuttuu epämiellyttäväksi.
  

• Meitä ympäröi orgaaninen rytmi, joka on jatkuvaa kasvun, voimistumisen, heikkenemisen ja kuihtumisen vuorottelua.
  

• Aktiivista toimintaa seuraa lepovaihe joka jälleen muuttuu toiminnaksi.
  

  Kuvassa

• Rytmi sitoo katseen kuvaan ajanjaksoiksi, jonka verran olemme kiinnostuneita näkemästämme.Elementtien ja kuvan kokonaisuuteen liityvät rytmit muodostavat jatkumoita, joita silmä seuraa.

• Kysymykseen: "Mikä rytmin oikeastaan synnyttää?" on vaikeaa löytää yksiselitteistä tai tyhjentävää vastausta. Vastaus voisi olla jotakin seuraavaa:
  Rytmi havaitaan, kun eri osatekijat kuvassa esiintyvät jollakin tavoin säännöllisessä tai havaittavassa intervallisessa järjestyksessä eli jaksotuksessa. Säännöllisyys voi muodostua myös säännöllisestä epäjärjestyksestä.

• Musiikin ja kuvan rytmistä voisi puhua elävänä toistona. Eläväksi sen tekee mm. suhde aikaan. Vaikka rytmi toistuisikin, jokainen toisinto on aina alkuperäinen ja ainoa juuri siinä ajassa.

• Rytmillinen laskutoimistus: Säännöllisyys + toisto = järjestys

• Palaamme jälleen samaan villakoiran ytimeen jonka olemme todenneet jo monessa aikaisemmassa yhteydessä tällä kurssin aikana: Ihminen kaipaa ympärilleen järjestystä pystyäkseen jäsentämään ja ymmärtämään näkemäänsä.

• Rytmittämällä eriytyy tärkeä vähemmän tärkeästä.

• Rytmiä voidaan jaoitella mm. vapaan ja tiukan rytmin välillä.
  • Orgaaninen rytmi
    Rytmi joka on vapaata. Esiintyy usein luonnossa. Sille on tunnusomaista mm. epäsäännölliset välimatkat ja muotojen samankaltaisuus.
  • Geometrinen rytmi
    Ei täysin vapaata. Voisi ehkä verrata ihmisen pyrkimykseen tehdä sidottua rytmiä vapaalla kädellä, se ei toistu täysin samanlaisena ilman apuvälineitä, koska inhimillinen tekijä aiheuttaa pientä"epätäydellisyyttä" lopputulokseen.
  • Mekaaninen rytmi
    Täysin sidottua tiukkaa rytmiä, joka toistuu tiukasti samanlaisena. Tämä voisi olla jonkin koneen jättämää jälkeä, mutta myös ihminen pystyy tähän apuvälineillä.Tunnusomaista mekaniselle rytmille on mm. säännölliset välimatkat ja muotojen samanlaisuus.

  
  

• Rytmitys syntyy yksinkertaisimmillaan mm:
  
  • muodon
    
  • koon
    
  • paikan
    
  • suunnan
    
  • värin
    
  • liikkeen
    
  • valon ja varjon
    
  vaihteluista.
  Vaihtelusta syntyvä logiikka toimii kokonaisuudessa.

• Jotta rytmi säilyttää mielenkiinnon, tulisi toistossa olla samanlaisuutta ja eroavuutta sopivassa määrin (Lillian Garret). Tasarytmin toistelu muutuu helposti tylsäksi.

• Rytmillä voidaan luoda myös hierargiaa elementtien välille. Hyvä lähtökohta rytmille voisi olla kyky ajatella vastakohtia samanaikaisesti. Lillian Garrettin mukaan tällainen kyky olisi ihmisellä sisään rakennettu ominaisuus.
  (Lillian Garrett, 1967. Visual Design: A problem-solving approach.Robert E. Krieger Publishing Company, huntington, New York.)