Osasto: Valokuvataiteen osasto
Koulutusohjelma: Valokuvataide
Tekijä: Bourdon, Päivi
Työn nimi: Isä, tytär ja elämän arvoitus
Työn laji: Lopputyö
Sivumäärä: 45

Tiivistelmä:

Isä, tytär ja elämän arvoitus


Vuosia sitten päätin tehdä lopputyöni keskiajasta, myöhemmin Suomen sodista ja lopuksi juteltuani lopputyö-ohjaajani kanssa olenkin työni kanssa lähempänä itseäni kuin koskaan kuvittelinkaan.

Sota tulee kulkemaan kylläkin mukana, mutta nyt subjektiivisesti, eikä alkuperäisen ajatukseni mukaan objektiivisesti, minulle vieraiden henkilöiden kautta. Isäni oli sodassa suojeluskunnassa ja rintamalla huoltamassa hevosia. Äitini oli apusisarena ja lottana.

Isäni on tapaus. Kun on tavannut isäni, muistaa kyllä loppuikänsä tavanneensa hänet. Hän on aina kulkenut omaa tietään, mopolla, vanha naisten käsilaukku ja vanhoista sadehousuista tehty jalkojensuojus mopon etunokassa. Kaksi vuotta sitten hän on kylläkin kulkenut tietään italialaisella, punaisella "katolisella" mopolla. Isäni kertoo sen vitsinä, viitaten ei-luterilaiseen mopoon. Mopo kun on katettu eli katollinen.

80-vuotiaana hänellä ei ole silmälaseja, hän harjoittaa silmäjumppaa kuten kiinalaiset. Hän ei vaan tiennyt, että kiinalaiset olivat keksineet sen ensin. Vai olivatko? Kaikki vaivansa hän on hoitanut itse, ei koskaan asiaa lääkärille. Katkera hän kylläkin on, elämänsä naiselle - äidilleni, joka jouluaattona tilasi kuorma-auton ja lähti lapsien ja huonekalujen kanssa pois. Äiti kyllästyi elämään isossa talossa isän veljien ja heidän perheidensä kanssa. Piti saada oma koti. Se oli aluksi äidin siskon luona, myöhemmin kerrostalossa.

Äidille sota-aika tarkoitti työtä sotasairaaloissa. Haavoittuneita, jotka kirjoittivat runoja muistovihkoon nuorelle tytölle. Äiti sairastui ja oli vähällä kuolla malariaan ja keuhkokuumeeseen. Muistoksi tästä ajasta hän sai ilmarinnan ja elinikäisen sotainvaliditeetin. Monet vuodet lotan rintamerkki oli häpeänä laatikossa. Lotista ei puhuttu ja jos puhuttiin, niin ei siveelliseen sävyyn: nuorista neidoista rintamalla ei pidetty.

Minä pienenä tyttönä, isän ja äidin välisessä mailmassa, osasin vain rakastaa ja elää elämääni, enkä tiennyt muusta.

Tällä työlläni haluan viestittää elämän perusasioita, ihmisestä itsestään ja hänen juuristaan. Tämän huiman kehityksen ja teknologian aikana unohtuneesta yhteydestä omaan itseen, vanhempiin, isovanhempiin ja vieläkin kauemmas esivanhempiin. Haluan myös nostaa esiin tavallisen ihmisen, joka on antanut osan nuoruudestaan valtioiden välisessä sodassa. Ilman kunniamerkkejä.

Aineisto: Kirja + raportti
Asiasanat: Isä, tytär, elämä, sota, rakkaus,
Säilytyspaikka: Taik:n kirjasto
Salassapitoaika päättyy: