VIRTANEN, Tuomo

AAPO

Lopputyö 24.10.1994

Lopputyöni aiheena on Tero Jartin ohjaaman AAPO- elokuvan kuvaus sekä sen asettaminen osaksi kuvaajakehitystäni.

Oma lähtökohtani valo- ja väri-ilmaisussa on ekspressionistisen maalaustaiteen määrittelemä eks pressionistinen asenne taiteeseen: Värillä ja valolla esitetään elokuvan sisäisiä tunnevirtoja. Värin avulla pyritään mahdollisimman intensiiviseen kosketukseen käsikirjoituksen hahmottelemaan maailmaan. Luonnonelämykset ovat ekspressionismin ohella voimakkaasti valo- ja väriajatteluuni vaikuttanut tekijä. Värilämpötiloihin perustuvat sinisen ja oranssin sävyt asettuvat usein luonnollisesti käyttämääni väriasteikkoon.

Aapo on Runar Schildtin novelliin perustuva tunnin mittainen tarina Aapo-rengin elämästä kansallissodan aikana. Elokuvan teemana on Aapon kokema rakkaudettomuus ja omanarvontunnon menettäminen, jotka yksilöllisen koston muodossa esitetään syttyvän sisällissodan syyksi.

Aapon kuvakerronta rakennettiin Runar Schildtin hengessä objektiiviseksi ja realismin rajoissa tyylitellyksi. Elokuvan dramaturgia ei perustu perinteeseen tarinankuljetukseen vaan itsenäisiin dramaturgisiin blokkeihin, jotka kuvaavat tiettyä puolta Aapon elämästä. Tarkoituksena oli rakentaa kuhunkin blokkiin omat tyylilliset ominaispiirteensä, jotka parhaiten ilmaisivat jakson tunnetiloja.

Kuvakerronnallisessa tyylissä ei pyritty perinteiseen plastisuuteen vaan kohtausten sisäisen merkityksen ilmaisemiseen kuvallisten törmäysten avulla. Kamera-ajoja käytettiin tunnetilojen määrittelemiseen ja kertojan osuuksien kuvalliseen tulkintaan.

Kerronnalliselta kokonaistyyliltään Aapo jaettiin kahteen osaan: kesä- ja talvijaksoihin. Kuvakerronnaltaan Aapon elämää maatilalla kuvaavat, maanläheisyyttä ja pysyvyyttä ilmaisevat kesäjaksot kuvattiin jalustalta täsmällisinä kompositioina. Sisäistä, järkkyvää, sodan yleistä luonnetta kuvaavat talvijaksot kuvattiin käsivarakuvina. Näin haluttiin sisäisen kaaoksen lisäksi saavuttaa dokumentaarinen, sattumanvaraisuuden tunnelma.

Värimaailman lähtökohtana oli konfliktin rakentaminen kesä- ja talviosuuksien välille. Sävytin kesäjaksot oranssiksi käyttäen lähtökohtana kesään yleisesti liitettyä lämpimien värien psykologiaa. Oranssi kuvaa muuttumattomuutta, maanpäällistä osuutta Aapon elämässä. Sota-jaksot rikkovat oranssin harmonian talveen psykologisesti yhdistyvällä sinisellä. Sininen ilmaisee tunteiden kuolemaa, jota loppuosassa katsotaan ikäänkuin sisältä käsin.

Elokuvan visuaalisen tyylin muuttujat jakaantuvat epookkigenreä määritteleviin tekijöihin ja muuntuvaa, maailman sisäistä todellisuutta ilmaiseviin tekijöihin. Epookkigenreä ovat Aapossa lavastukset, puvustus sekä valon naturalistinen luonne, muuntuvaa todellisuutta kuvien leikkaukselliset suhteet, kameran liikkeet sekä valon väri, sävy.

AINEISTO: 35 mm:n esityskopio, lopputyöraportti
SÄILYTYSPAIKKA: Elokuvataiteen laitos, TaiK:n kirjasto