KARTTUNEN, Sari

VALOKUVATAITEILIJAN ASEMA

Lisensiaatintyö maaliskuu 1993

Tutkimus kartoittaa Suomen valokuvataiteilijakunnan rakennetta ja sosiaalis-taloudellista asemaa 1980-1990 -lukujen vaihteessa. Samalla se arvioi valtion 1960-luvun lopulla käytäntöön astuneen taiteilijapolitiikan vaikutuksia valokuvataiteen alueella.

Tutkimuksen teoreettisena taustana käytetään Pierre Bordieun "kenttäteoriaa" täydennettynä taiteen taloustieteellä. Aineistoa on koottu tilastoista, arkistoista ja rekistereistä sekä asiantun- tijahaastatteluin. Tulotiedot ovat pääosin peräisin verohallituksen verotustietokannasta.

Tutkimusjoukko on identifioitu haastattelemalla valokuvataiteen kentän asiantuntija-infor- mantteja. Valokuvataiteilijakunta on raatimenetelmällä kootun tutkimusjoukon (N=175) perusteella yksi Suomen pienimmistä taiteilijakunnista. "Valokuvataiteilija" kypsyi itsenäiseksi nimikkeeksi vasta 1970-luvulla ja valokuvataiteilijan pitäminen ammattina on yhä 1980-1990 -lukujen vaihteessa kyseenalaista. Tutkimusjoukko on pikemminkin luonnehdittavissa valokuvauksen sekatyöläisiksi tai vapaiksi valokuvaajiksi. Valokuvataiteilijanimikettä he käyttävät esimerkiksi apurahahakemuksissa mutta äärimmäisen harvoin verotuksessa tms. "Valokuvauksen sosiaalinen määritelmä" eli sen käsittäminen todellisuuden jäljentämiseksi ja mekaaniseksi toiminnoksi vaikuttaa alueella toimivan taiteilijan asemaan ja arvostukseen.

Vuoden 1989 valtionveronalaisilta tuloiltaan tutkimusjoukko edusti suomalaista keskivertoa. Puolet valokuvataiteilijoista oli kuitenkin saanut lisäksi vähintään yhden verottoman apurahan kyseisen vuoden aikana. Koko joukon valtionveronalaisten tulojen summa oli noin 17 ja apurahojen 2,5 miljoonaa markkaa. Apurahoista 70 prosenttia oli peräisin valtion keskus- tai aluehallinnolta.

Valokuvataiteilijoiden joukossa ei ollut yhtään poikkeuksellisen suurituloista "supertähteä". Sen sijaan heissä oli useita erittäin pienituloisia. Valokuvataiteilijoiden valtionveronalaiset tulot olivat sitä pienemmät, mitä enemmän heillä oli apurahaa. He vähensivät muun työn määrää heti, kun saivat taiteellisen työn mahdollistavan apurahan. Pelkällä teosmyynnillä ei yksikään valokuvataiteilija pystynyt tulemaan toimeen. Valtion tuki on niin tärkeä valokuvataiteen päätoimisen tekemisen edellytys, että voidaan puhua liki tukimonopolista. Tässä mielessä valokuvataiteilijat ovat riippuvaisia valtion tuesta.

AINEISTO: kirjallinen tutkielma 163 s.
ASIASANAT: Bourdieu, taidepolitiikka, valokuvataiteilija
SÄILYTYSPAIKKA: TaiK:n kirjasto, Valokuvataiteen laitos