ERÄMAJA, Anja

ONKO VALOKUVAAMINEN SYNTIÄ?

Lopputyö marraskuu 1993

Onko valokuvaaminen syntiä? käsittää esityksen, jonka Mehumaija-yhtye avustajineen toteutti Kellariteatterissa sekä kirjallisen osan, joka sisältää esityksen käsikirjoituksen ja esseitä aiheesta.

Työn lähtökohtana on ihmisiä riivaava kuoleman pelko. Taustalla ovat omat kokemukseni valokuvaamisesta ja laulamisesta sekä Michel Tournierin teokset, joissa hän pohtii kuvan suhdetta ja vaikutusta kulttuuriimme.

Esitys kestää noin tunnin. Se sisältää lauluja, spiikkejä, dialogia ja valokuvavedoksia. Spiikit jäsentävät esitystä kolmeen osaan: isä, poika ja pyhä henki. Isä viittaa Vanhan Testamentin aikaan ja lakiin, jota tulkiten voisi valokuvausta väittää jopa saatananpalvonnaksi. Pojan aika ja Uusi Testamentti sen sijaan suovat hedelmällisen maaperän ihmisen nerouden kukinnalle, kuvien paljoudelle. Kirkot täyttyivät Kristus aiheista ja Jeesus lunasti ikuisen elämän ainakin ihmisten muistissa. Valokuvaaminen on yksi ihmisen keinoista ikuistaa ja elää ikuisesti, kuin yksi kehityksen vaihe egyptiläisten muumiointimenetelmistä amerikkalaisten syväjäädytystekniikkaan; valokuva on köyhän miehen säiliö. Ja pyhä henki - se on myrsky, tuuli, tuulahdus, henkäys, joka menee suusta sisään ja tulee sävelinä ulos. Se on haltioitumista ja luopumista välttämättömän tulevaisuuden ajatuksesta. Se on myös kameroista, jalustoista ja lampuista painuneen selän suoristamista ja ekologiaa.

Kirjallisen osan aiheena on niinikään inhimillinen perustarve taistella ajan tuhovoimia vastaan. Se esittelee tekijän kokemuksia ja mietteitä, Strindbergin esimerkkinä vimmatusta valokuvaajasta, Tournierin henkilöhahmoja sekä Mehumaija-yhtyeen.

Lopputyön tarkoitus on teatterillisin ja humoristisin keinoin herättää tai ainakin osaltaan ylläpitää arvokeskustelua myös valokuvauksen alueella.

AINEISTO: kirjallinen osa, viisi valokuvavedosta
ASIASANAT: laulaminen, synti, uskonto, valokuvaaminen
SÄILYTYSPAIKKA: TaiK:n kirjasto