VAINIONPÄÄ, Mirja

HAHMOTAIDETERAPIAA SOVELTAVA OPETUSKOKEILU

Lopputyö 23.3.1994

Tässä lopputyössä tarkastellaan sitä, mitä annettavaa hahmoterapeuttisella lähestymistavalla voi olla kuvaamataidon opetukselle ja millaisia ongelmia kirjoittaja kohtasi kokeilun toteuttamisessa ja omassa opettajan roolissaan sen aikana.

Ensin kuvataan kirjoittajan omaa kokemusta taideterapiasta ja hahmotaideterapian periaatteita. Sen jälkeen kuvaillaan ja arvioidaan kahdeksaa opetuskertaa. Johtopäätös- ja pohdintaosuudessa kirjoittaja tutkii omaa kokemustaan laajemmin ja kirjallisuuteen verraten. Hahmotaideterapeuttiset menetelmät voivat lisätä myös opetustilanteissa kuvantekijän kontaktia omaan sisäisyyteensä ja ympäröivään maailmaan, lisätä moniaistisuutta ja liikkuvuutta kuvanteossa, ja kuvien tarkasteluun ne voivat tuoda kuvaan eläytymistä, ryhmän vuorovaikutusta ja havainnon ja tulkinnan subjektiivisuutta korostavan lisän.

Kirjoittaja kohtasi suurimmat kuvien tarkastelussa: miten sanallistaa kuvia mahdollisimman monipuolisesti ja miten käyttää kieltä niin, että kuvan tulkinta ei tule yksioikoiseksi ja hiljaisuudelle ja ambivalentille vaikutelmalle jää tilaa. Pohdintaa aiheutti myös se, miten subjektiivisuutta korostavaan kuvien tarkasteluun voisi yhdistää ilmaisun kehittämiseen tähtäävää kritiikkiä ja neuvoja.

Opettajan rooli tässä kokeilussa vaati tasapainoilua mukaan heittäytymisen ja auktoriteettiaseman välillä. Tällaisessa prosessissa ryhmän ohjaaja on myös oppijana vuorovaikutustilanteissa mukana, mutta samaan aikaan ohjaajan on kyettävä vastaamaan monista käytännön asioista ja luotava turvallisuutta. Kuvaan eläytyminen edellyttää sitä, että opettaja kuuntelee oman sisäisen lapsensa ääntä, mutta opetustilanteessa olisi kyettävä olemaan koko ajan myös aikuinen, eikä "lapsesta" tulevien tunteiden ilmaiseminen ole välttämättä mielekästä opetuksen kannalta.

AINEISTO: Tekstiosuus 143 s., jossa 57 värikuvakopiota
ASIASANAT: Kuvataideterapia, taidekasvatus, opettajan rooli
SÄILYTYSPAIKKA: TaiK:n kirjasto