Pvm: 10.09.1999

Osasto: Taidekasvatuksen osasto

Koulutusohjelma: Kuvaamataidon opetus

Tekijä: Vainio Kanerva

Työn nimi: Koti - Veistoksiani ja ajatuksiani ihmisestä

 

Lopputyöni koostuu näyttelystä ja kirjallisesti osuudesta. Näyttelyni "Koti" oli esillä Into galleriassa 28.4.-9.5.1999. Esillä oli kolme veistoskokonaisuutta. joiden lähtökohtana on ollut ihminen. Taideteokseni ovat sisältäpäin valaistuja paperisia veistoksia.. joissa käsittelen ihmisen olemusta ruumiini (paperi) ja henkenä (valo).

Lopputyöni tarkoitus on kartoittaa ihmiskäsitystäni, tarkemmin ruumiin ja hengen suhdetta sekä omaa olemustani suhteessa muihin ihmisiin. Tutkin. millä tavoin ruumiini vaikuttaa kokemuksieni rakentumiseen ja kuinka suuri merkitys sillä on identiteettini muovautumiselle. Metodinani käytän intertekstuaalisutta. Tutkin tekstien välisyyttä. jossa tarkastelen taideteosten suhdetta toisiin taideteoksiin osana muuta kulttuuria. Intertekstuaalisuus on minulle myös keino tulkita tekstejä subjektiivisesti. Haluan sen myötä löytää veistoksilleni laajempia kytkentöjä teosteni ulkopuolelle. Tuon esille valitsemieni teosten ja veistosten yhtymäkohtien eroja ja samanlaisuuksia. Kirjallisessa osuudessa käsittelen teoksiani interteksteinä.

Lopputyöni kirjallinen osuus muodostuu kolmesta erillisestä osiosta. joissa kaikissa tarkastelen veistoksiani kulttuurisessa kontekstissa. Yves Kleinia käsittelevässä luvussa keskityn hengen ja ruumiin olemukseen. niiden ilmenemiseen veistoksissani ja Kleinin Muotokuvareliefeissä. Italo Calvino ja Näkymättömät kaupungit - kappaleessa mietin millä tavoin ja millä ehdoin inhimillinen kanssakäyminen toimii. Viimeinen intertekstuualinen esiteokseni on Federico Fellinin Amarcord. Tässä kappaleessa pohdin sukupuolisidonnaista ruumiillisuutta ja seksuaalisuutta sekä seksuaalisen mielihyvän ja taideteoksen tuottaman suhdetta.

Taidekasvatuksen kannalta lopputyöni merkittävintä antia ovat mielestäni siinä käytetyt intertekstuualisen tutkintametodin sovellukset. Ne antavat uusia mahdollisuuksia siihen. miten omaa taiteellista työskentelyä voisi tutkia liittäen sen kiinteästi ympäröivään kulttuuriin. Tämä tulkintatapa vahvistaa sitä käsitystä. että taide ei ole erillään muusta elämästä vaan vahvasti kytköksissä jokapäiväiseen kulttuuriimme ja sen kysymyksiin.

Lopputyöni selkeytti niitä ajatuksia joihin olin halusinkin etsiä mahdollisia ratkaisuja ihmisen ruumiillisuudesta, henkisyydestä ja sosiaalisesta kanssakäymisestä. Kaikki kappaleet ja niissä esitetyt pohdiskelut ovat hyvin merkittäviä oman identiteettini löytämisen kannalta. Samalla ne toimivat ajatuksellisina ja kulttuurisina ympäristönä veistoksilleni.

Ohjaajinani olivat Martina Paatela-Nieminen ja Kaarina Kaikkonen.

 

Aineisto: Näyttely ja kirjallinen raportti

Asiasanat: Calvino, Fellini, intertekstuaalisuus, Klein, kuvanveisto, ruumillisuus