Pvm: 15.03.1999

Osasto: Taidekasvatuksen osasto

Koulutusohjelma: Kuvataideopetus

Tekijä: Rantanen Juha

Työn nimi: Näkijät. Taidekasvatusta kesäleirillä

 

Näkijät on toimintatutkimus, jonka tarkoituksena on kehittää Leirikesä ry:n taidekasvatusta aikaisempina vuosina havaitsemastani ohjaaja- ja tuotekeskeisyydestä lasten taiteellista prosessia kokonaisvaltaisemmin tukevaan suuntaan. Tutkimus jakaantui kolmeen osaan: (1) Leiriohjaajien koulutus keväällä 1997.(2) Kesän 1997 lastenleireillä toteutetut kolme taiteeseen liittynyttä teemapäiväkokonaisuutta: Kiljavan biennaali, muinainen Egypti ja Taiteiden yö. (3) Projektiin osallistuneiden ohjaajien haastattelut keväällä 1998. Pääasiallisena tutkimusmenetelmänä käytin osallistuvaa havainnointia, jota reflektoin päiväkirjan avulla. Dokumentoin toimintaa myös videon ja valokuvien avulla.

Ohjaajien koulutuksen lähtökohtina olivat aikaisemmat kokemukseni elämyksellisistä ja reflektiota sisältävistä oppimistapahtumista sekä kokemuksellis-konstruktivistinen oppimiskäsitys, joita soveltaen oli tarkoitus kehittää ohjaajien kykyä arvioida ja kehittää omaa työtään taidekasvattajana. Koulutin ohjaajia valokuvauksessa, sekä heidän valitsemissaan taiteen tekemisen tekniikoissa. Töistä järjestettiin myös näyttely. Ohjaajat seurasivat taiteellista prosessiaan päiväkirjojen avulla. Teknisten valmiuksien kehittämisen lisäksi oman työn seuraamisella oli tarkoitus löytää keinoja lasten taiteellisten prosessien tukemiseen. Ohjaajien koulutuksen tulokset ilmenivät prosessikeskeisempien asenteiden ja oman työn kriittiseen arviointiin liittyvien taitojen lisääntymisenä. Harjoiteltujen tekniikoiden osalta taidot ja itsevarmuus ohjata lapsia olivat vahvistuneet. Omien teosten valmistamisessa saatuja kokemuksia osattiin myös hyödyntää lasten ohjaamisessa.

Teemapäivien tavoitteena oli kehittää keinoja lasten ideoinnin ja työskentelyn tukemiseen sekä mahdollisuuksia palautteen saamiseen. Tarkoituksena oli myös lisätä lasten tietoja taidehistoriasta ja muista taiteen ilmiöistä. Keskeisin havainto oli, että prosessikeskeisempi taidekasvatus vaatii enemmän ohjelma-aikaa sekä ohjaajien erikoistumista. Parhaaksi menetelmäksi tukea lasten prosessia osoittautuivat yhteiset ideointikeskustelut, joissa ohjaajan roolina oli kysellä lasten ideoita ja merkata niitä muistiin yhteistä jatkotyöstämistä varten. ldeoinnin apuna käytettiin myös luonnostelua, lähdeteoksia sekä taiteeseen liittyvien tietojen keräämistä elämyksellisin keinoin. Työskentelyn tukemisessa paras keino oli ohjaajan tasaveroinen osallistuminen ryhmän teoksen prosessointiin, mikä toimi vanhempien leiriläisten kanssa. lasten työskentelyä tuettiin myös tarjoamalla esimerkkejä eri taiteilijoiden

prosesseista. Palautteen antaminen keskittyi näyttelyihin, jotka välittivät henkilökunnan arvostusta lasten töitä kohtaan ja mahdollistivat vanhempien tutustumisen teoksiin. Yhdessä näyttelyssä lapset sanallistivat teoksiaan toimimalla näyttelyoppaina. Kokemuksia reflektoitiin myös ohjaajien ja lasten välisissä palautekeskusteluissa. Työlläni halusin myös selvittää, miten toimin taidekasvattajana ja millaiset ajatukset ohjaavat toimintaani. Huomasin soveltaneeni melko kritiikittömästi omien opettajieni menetelmiä. Työ antoi kuitenkin kehityssuuntia myös omaan opetustyyliini.

 

Aineisto: tutkimusraportti

Asiasanat: kesäleiri, taidekasvatus, kokemuksellinen oppiminen, konstruktivismi, itsereflektio