Osasto: Taidekasvatuksen osasto

Tekijä: Raevaara Martti

Työn nimi: PEDAGOGINEN KRITIIKKI - kuvataidekurssien ryhmäkritiikki Taideteollisessa korkeakoulussa

Aika : 1999

Työn laji: Lisensiaatintyö

 

Kuvataiteen ja taideteollisen alan koulutuksessa opetus perustuu keskeisesti kuvallisiin harjoitustehtäviin. Harjoitustyöt ilmentävät opiskelijan oppimista. Useimmiten töiden arviointi tapahtuu ryhmäkritiikeissä. Tutkimukseni perustuu Taideteollisen korkeakoulun taideosaston kuvataidekurssien kritiikkitilanteisiin. Empiirinen aineiston kokosin observoimalla ja videoimalla kritiikkejä vuosina 1995-96. Kritiikin jälkeen opiskelijat vastasivat kirjalliseen kyselyyn samalla kun haastattelin opettajaa. Aineisto muodostuu 19 ryhmäkritiikistä, joiden yhteiskesto on noin 50 tuntia. Kritiikkeihin.osallistui 210 opiskelijaa ja niistä vastasi 14 opettajaa, jotka toimivat myös kuvataiteilijoina.

Tutkimuksessani pyrin omien havaintojeni, kokemusteni ja laadullisten tutkimusmenetelmien avulla kuvaamaan ja selittämään kritiikkitilanteen keskeisiä elementtejä ja merkitysyhteyksiä niiden omassa.ympäristössä. Laadullisten tutkimusmenetelmien soveltamisessa korostuu asiantuntijuuteni tutkimusalueella. Tutkimukseni ei perustu yhtenäiseen teoriataustaan ja tutkimusongelmat ovat muodostuneet käytännön kokemuksen ja tutkimuksen myötä.

Perustason ja ylempien kurssien kritiikit erosivat toisistaan. Alussa kuvallisen ilmaisun perusteita opiskeltiin järstelmällisesti opettajan määrittelemien rajattujen tehtävien avulla. Tehtävä toimii ohjauksen ja arvioinnin lähtökohtana. Perustason jälkeen päämääränä oli opiskelijan oman ilmaisun löytäminen ja kehittäminen ja yleisemmin opiskelijan tukeminen yksilöllisen taiteilija- ja ammatti-identiteetin luomisessa. Opettajat antoivat avoimia tehtäviä, joissa korostui toisaalta opiskelijan tietoisuus omista päämääristä ja niiden vakuuttava ilmaiseminen ja toisaalta opettajien erilaiset näkökulmat ohjaukseen, toivottuun intention ilmaukseen ja arviointiperusteisiin. Osa opettajista painotti enemmän opiskelijoiden harjoitustöiden liittämistä taiteen kontekstiin ja osa työtä suhteessa opiskelijan omaan kehityskaareen. Kritiikit perustuivat lähes samanlaiseen menetelmään. Töitä tarkasteltiin tekijäkohtaisesti. Opettajan rooli oli keskeinen kritiikin etenemisessa ja puheessa. Useimmat peruskurssien kritiikit olivat lähes pelkästään opettajan esitystä. Ylemilllä tasoilla ne olivat enemmän opettajan ja opiskelijoiden keskustelua, jonka vetäjänä oli opettaja. Ryhmäkritiikit sisälsivät osin ristiriitaisia elementtejä. Persoonallisen ilmaisun toivottiin tulevan esille lähes kaikessa tekemisessä. Opiskelijalta vaadittiin myös jatkuvaa oman työskentelyn ja päämäärien tiedostamista ja ilmaisemista. Samanaikaisesti korostettiin prosessia ja opiskelijaa kannustettiin luovaan kokeellisuuteen ja rajojen rikkomiseen epäonnistumisenkin uhalla. Opiskelijat myös tiesivät tulevansa arvioiduksi saman opettajan toimesta, joka ohjasi heidän työskentelyään.

Opettajien ja opiskelijoiden mielestä ryhrnäkritiikit olivat oleellinen osa opetusta. Ne toimivat oppimisen ja opetuksen kokoavana elementtinä ja olivat. usein kurssin tärkeimpiä opetustilanteita. Opiskelijoiden mukaan kritiikit tukivat yleensä hyvin oppimista.

 

Aineisto: Kritiikkitilandeiden videotallenteet, haastattelunauhat ja kirjalliset kyselyvastaukset tekijällä

Asiasanat: kuvataideopetus, kritiikki, harjoitustyö, arviointi