Pvm: 10.05.1999

Osasto: Taidekasvatuksen osasto

Koulutusohjelma: Kuvaamataidon opetus

Tekijä: Itärinne Hanne Mari

Työn nimi: Korkeasaaren kuvataidekesä - retki taidekasvatusajatteluni viidakkoon

 

Pohdin lopputyössäni omaa taidekasvatusajatteluani. Tavoitteeni on selvittää, minkälaiset perusolettamukset kuvataiteen opettamisesta ja oppimisesta ohjaavat työtäni opettajana. Vertailen taidekasvatuksen malleja ja teorioita omiin kokemuksiini yrittäen samalla ymmärtää paremmin, mihin käsitykseni perustuvat ja mistä olen ne omaksunut. Haluan selvittää ajatteluni perusteita, jotta voin tietoisesti kehittää opetustani ja sitoutua opettajan työhön.

Tarkastelen Korkeasaaren kuvataidekesä -projektia esimerkkinä käsitysteni ilmenemisestä käytännön työssä. Korkeasaaren kuvataidekesä oli sarja lasten ja nuorten kuvataidekursseja, jotka pidettiin Korkeasaaren eläintarhassa Helsingissä. Olin yksi kuvaamataidonopettaja-opiskelijoista, jotka ideoivat ja toteuttivat projektin.

Tutkimukseni on tyypiltään laadullinen tutkimus, jossa pyrin ymmärtämään toimintani syitä ja tuomaan ne tietoisen tarkastelun tasolle. Aineiston muodostavat omat käsitykseni taidekasvatuksesta sekä kirjalliset muistiinpanot Korkeasaaren kuvataidekesä -projektista. Tutkimuksessani on opettajatutkimuksen tunnusmerkkejä: tutkin käytännön työtäni, ja haen vastauksia itselleni tärkeisiin, opetustani koskeviin kysymyksiin. Käytän Eflandin (1998, 21-39) taidekasvatusmalleja välineinä, joilla jäsennän ajatteluani ja aineistoani.

löysin käsityksistäni yhtymäkohtia kaikkiin neljään Eflandin esittelemään taidekasvatuksen päälinjaan, jotka ovat behavioristinen malli, sosiaalisen vuorovaikutuksen malli, yksilökeskeinen malli ja tiedonkäsittelymalli. Oppimiskäsityksissäni selvimmin näkyy sosiaalisen vuorovaikutuksen mallin vaikutus. Käytännön toiminnan tasolla opetuksessani painottuvat behavioristisen mallin menetelmät. Kuitenkin tavoitteeni ovat laajemmat kuin mihin käyttämäni opetusmenetelmät näyttäisivät viittaavan. Tämän ajatteluni ja toimintani välisen ristiriidan tiedostaminen oli lopputyöni tekemisen tavoite, jonka koen tutkimuksen avulla saavuttaneeni. Minäkuvani opettajana on saanut selvemmän muodon, eikä taidekasvatusajatteluni tunnu enää läpipääseinättömältä viidakolta. Toimintani taustalla olevien peruskäsitysten tiedostaminen on ensimmäinen askel kohti parempaa opettajuutta. Käytännön opetustyöni muuttuminen monipuolisemmaksi on kuitenkin vasta alussa.

 

Aineisto: Kirjallinen työ

Asiasanat: opettajatutkimus, oppimiskäsitys, taidekasvatusmalli, kuvataidekurssi