Pvm: 25.03.1998

Osasto: Taidekasvatuksen osasto

Koulutusohjelma: Kuvaamataidon opetus

Tekijä: Seppinen Eerika

Työn nimi: Murrosikäni taidekasvattajana

 

 

Lopputyössäni tutkin omaa opettajuuttani ja siinä tapahtunutta muutosta keväällä 1997 11-vuotiaiden parissa. Olin aloittanut edellisenä syksynä tuntiopettajana Espoon kuvataidekoulussa ja koin opettamisen vaikeana ja ristiriitaisella. Vuoden vaihteessa päätin ryhtyä tutkimaan omaa opetustani. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, mitä kevään 1997 aikana opetuksessani tapahtui, miksi koin opetuksen ristiriitaisena ja mitkä olivat ne keskeiset kysymykset, joita pohdin. Perimmäisenä tavoitteenani on ymmärtää itseäni paremmin opettajana ja kehittyä ammatissani. Aineistoni koostuu päiväkirjoista ja tuntien äänityksistä.

Lähestyn tavoitteitani analysoimalla aineistostani silloiset ihmis-, oppimis- ja taidekäsitykseni. Tutkimuskysymykseni on: millaiset ihmis-, oppimis- ja taidekäsityksen ohjasivat ajatteluani ja toimintaani tuon kevään aikana, tapahtuiko niissä muutosta ja olivatko nämä käsitykset mahdollisesti ristiriidassa keskenään.

Aineistoni analysoinnista tein seuraavanlaisia johtopäätelmiä. Ihmiskäsitykseni (käsitykseni lapsesta) oli lähellä humanistisen psykologian ihmiskäsitystä. Näkemykseni monipuolistuivat kevään myötä. Oppimiskäsityksessäni oli sekä behavioristisia että konstruktivistia painotteita, joista jälkimmäiset vahvistuivat. Taidekäsityksessäni loin vastakkainasetteluita ja korostin ekspressiivistä taideteoriaa. Kevään edetessä vastakkainasettelu hiukan väheni. Kaikissa käsityksissä tapahtui muutosta ja niissä oli ristiriitoja. Tämä selittää kuitenkin vain osittain, miksi koin opettamisen ristiriitaisella toimintana. Tutkimukseni on laadullista opettajatutkimusta, joka kuuluu tulkinnallisen ja kriittisen paradigman piiriin.

 

Aineisto: Kirjallinen työ ja kuva

Asiasanat: opettajatutkimus, ihmiskäsitys, oppimiskäsitys, taidekäsitys