Osasto: Taidekasvatuksen osasto

Tekijä: Piironen Liisa

Työn nimi: LEIKKIVÄ TAITEILIJA - LEIKKIVÄ LAPSI pohdintaa taiteen ja leikin yhteyksistä taidekasvatuksen kontekstissa

Aika: 1998

Työn laji: Lisensiaatintyö

 

Lisensiaatintyö Leikkivä taiteilija - leikkivä lapsi käsittelee neljän kuvataitelijan muistiin palautettuja lapsuuden leikkejä. Pyrkimyksenä on vastata kysymykseen minkälaisia merkityksiä kuvataitelijat antavat lapsuuden leikeilleen.

Tutkimus jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa selvitän leikin teorioiden valossa miten taiteellinen toiminta niissä ilmenee. Leikin teorioiden ohella tarkastelen leikin ilmiötä intertekstuaalisuuden ja karnevalismin näkökulmasta. Selvittääkseni leikin olemustietoa asetan leikin haastamaan nykytaiteen suuntauksia. Tässä osiossa olen voinut hyödyntää asiantuntijuuttani, pitkäaikaista kuvataideopettajan kokemusta. Kirjoitan myös kertomusta omista lapsuuteni leikkimuistoista. Oietan, että tutkimustehtäväni lähestyminen omista kokemuksistani, taiteesta, taiteilijuudesta, taiteellisesta prosessista ja taiteilijoiden lapsuudesta käsin tuottaa tietoa ja ymmärrystä, jolla on merkitystä taidekasvatuksen käytännön työssä.

Tutkimuksen empiirinen osio on neljän kuvataiteilijan, Lauri Anttilan, Jan-Erik Anderssonin, Outi Heiskasen ja Timo Kelarannan haastatteluaineisto. Siinä on noudatettu merkityksen paradigmaa.

Fenomenologis-hermeneuttisen lähestymistavan mukaisesti haen tietoa taiteilijoiden elämismaailmasta, jossa eletyt kokemukset ovat syntyneet.

Tutkimuksen taiteilijoiden lapsuusleikkien muistoista hahmottuvat leikin kuvaukset tekevät näkyväksi leikin ominaisiaatua. Leikin monisyinen solmiutuminen lapsuuteen osoittaa, ettei leikkiä ole syytä tarkastella erillisenä ilmiönä. Leikkien merkitysyhteys on ymmärrettävissä ainoastaan tutkimuksen taiteilijoiden lapsuuden elämismaailmaa ja heidän taiteilijuutensa taustaa vasten. Kaikki neljä taiteilijaa käyttävät myös leikkiä tai leikinomaista lähestymistapaa taiteellisen työskentelynsä metodina. Leikin avulla vapaudutaan suorituspaineista tai vapautetaan energiaa assosiatiivisen ajatuksenkulun mahdollistamiseksi. Leikki on myös regression palveluksessa paluumatkalla luovuuden lähteille, aikukokemukseen.

Leikkitoimininta voidaan ymmärtää hahmottamistapahtumaksi, jossa materiaalistetaan mielen sisäisiä prosesseja ja toimitaan ei-ration alueella. Rationaalisen maailmankuvan rinnalla lapsuuden leikeissä on tilaa eksistentiaaliselle totuudelle. Siinä harjaantuvat edellytykset taiteen, elämän ja itsen ymmärtämiselle. Näin ollen taidekasvatus voidaan mieltää lapsuuden leikkien jatkumoksi.

 

Aineisto: Kirjallinen raportti

Asiasanat: leikki, taide ja leikki, lapsuudenmuisto, merkityksenanto, taiteilijan lapsuus, taidekasvatus