Pvm:12.11.1998

Osasto: Taidekasvatuksen osasto

Koulutusohjelma: Kuvaamataidon opetus

Tekijä: Piilovaara Timo

Työn nimi: Tuuliviireistä ja tuulitaiteesta

 

Johdannon jälkeinen toinen kappale kuvaa tuuliviirin eurooppalaista ja suomalaista esinehistoriaa.

Viirillä on oma selkeä esteettinen ja historiallinen muotokielensä (form). Se on myös toimintaperiaatteeltaan samankaltainen mittari (function) kuin kaksituhatta vuotta sitten Tuulentornissa sijainnut tuulenosoittaja.

Tärkeimmät suomalaisten tuuliviirien muototyypit ovat: lipun- ja nuolenmuotoiset, linnunmuotoiset ja lohikäärmeaiheiset viirit. Aiheita talonpoika tai seppä on käsitellyt varsin vapaasti, taidokkaasti ja usein hauskasti. Käytössä olleista materiaaleista, kuten puusta ja läkkipellistä, tekijä on parhaimmillaan löytänyt uusia työskentely tapoja ja rinnastuksia.

Tuuliviiren sijainti on määräytynyt niiden käytön mukaan. Ne ovat liikkuneet sujuvasti tuulessa kalastajien satamissa, kirkkojen katoilla ja aittojen vellikellojen päällä. Näin ne ovat olleet myös omistajansa arvon tai aseman mitta. Euroopassa vasallit keskiajalla kertoivat uskollisuudesta hallitsijaa kohtaan kuviteltujen rautaviirien avulla. Kukko kirkon katolla liikkui taas paavin kunniaksi.

Kolmannessa kappaleessa tarkastelen millä tavoin kuvataitelijat ovat teoksissaan käyttäneet hyväkseen tuulta ja ilmavirran liikuntoa. Tuulitaiteen merkittävämpiä ja sympaattisimpia teoksia loi mielestäni mobilen isä Alexander Caider.

Neljännessä kappaleessa kerron itserakennettujen tuuliviirieni syntyhistoriasta ja kasaamisesta päiväkirjamerkintöjen, luonnosten sekä digitaalivalokuvien avulla.

Nämä kaksi valmistamaani viiriä eroavat toisistaan niin aiheen, koon, tunnelman kuin materiaalienkin puolesta. Suunnittelin tuuliviirit itselleni tärkeitten rakennusten ja ympäristöjen yhteyteen.

Viides kappale on pohdinta lopputyön koko tekoprosessista.

 

Aineisto: Kirjallinen osa ja liitteet

Asiasanat: Tuuliviiri, tuulitaide