Pvm: 1997

Osasto: Taidekasvatuksen osasto

Koulutusohjelma: Kuvaamataidon opetus

Tekijä: Kronman Pirkko

Työ nimi: Satakielipuu kukkii - kuvailmaisua vanhainkodissa

 

 

Lopputyöni tarkoitus oli viedä kuvat vanhainkotiin. Kuvailmaisukokeiluni puitteissa tutkin, miten kuvat ja kuvan tekeminen voisivat tuoda iloa ja virkistystä vanhainkotiin ja parantaa näin sen asukkaiden elämänlaatua. Samalla halusin etsiä, suunnitella ja kokeilla erilaisia vanhainkotiin soveltuvia kuvan tekemisen tapoja ja käytänteitä sekä kehitellä muotoja, joilla kuvat ja muisteleminen voitaisiin yhdistää. Lopputyöni toteutui kahdessa osassa. Ensiksi haastattelin syksyllä -96, Puotilan vanhainkodin asukkaita tutustuakseni heihin ja puhuakseni heidän kanssaan kuvista. Toiseksi vedin keväällä -97 kuvailmaisukokeiluna taidekerhoa samassa vanhainkodissa.

Vanhuus on kuitenkin luonnollinen osa elämänkaarta eikä laitokseen joutuminen saisi merkitä elämisen laadun romahtamista. Vanhainkodissakin olisi huolehdittava ihmisen sekä fyysisestä, psyykkisestä että sosiaalisesta hyvinvoinnista. Vanhainkodin arki näyttä suurelta osin olevan odottelua, olemista, istuskelua. Vanhusten olemassa olevien taitojen ja voimavarojen käyttämättömyys saattaa kuitenkin johtaa toimintakyvyn kaikenpuoliseen lamaantumiseen, ja uhkana on laitostuminen. Vanhuksille olisikin luotava mahdollisuudet positiiviseen sopeutumiseen vanhainkotiympäristöön, viihtymiseen vanhainkodissa.

Kuvailmaisukokeiluni Puotilan vanhainkodin taidekerhon puitteissa oli taideohjauksen ja kuvataideterapian yhdistelmä. Pyrin johdattamaan vanhuksia kuvalliseen ilmaisuun, mutta minulla oli muitakin tavoitteita: vanhusten yleinen aktivointi, sosiaalisen vuorovaikutuksen ja kommunikaatiotaitojen lisääminen sekä itsetunnon ja toimintakyvyn ylläpitäminen. Taidekerhossa voidaan monia normaaliin ihmiselämään liittyviä tarpeita tyydyttää. Vanhainkodin asukkaillakin on yleensä tekemisen tarve, he haluavat saada elämyksiä, pysyä ajan tasalla ja kokeilla uutta. Ihmisillä on paitsi yhteisöllisiä, sosiaalisia tarpeita, myös tarve yksilöllisyyteen ja ainutkertaisuuteen; ihmiset haluavat muistella elämäänsä, mutta myös kehittää itseään, vanhanakin. Kuitenkin vaikeinta kuvailmaisukokeilussani oli saada vanhainkodin asukkaat tulemaan mukaan taidekerhoon. Arkuus sekä lapselliseksi leimautumisen pelko sekä valtava itsekritiikki ja osaamattomuuden tunne estivät ihmisiä osallistumasta kuvien tekoon. Opiskeluinnostuksen odotetaan kuitenkin kasvavan, kun uudet ja kouliintuneemmat sukupolvet saavuttavat eläkeiän. Tällöin kuvataide, sekä taideopiskeluna että omakohtaisena kuvailmaisuna, tulee mielestäni olemaan yksi käyttökelpoinen vaihtoehto itsensä kehittämiseksi; se sopii kaiken ikäisille, vauvasta vaariin.

 

 

Aineisto: Kirjallinen osa, jossa 65 värivalokuvaa vanhainkodin taidepiirin töistä

Asiasanat: vanhukset, taideterapia, aikuiskasvatus, taidekasvatus