Pvm: 05.03.1997

Osasto: Taidekasvatuksen osasto

Koulutusohjelma: Kuvaamataidon opetus

Tekijä: Houtsonen Pirjo

Työn nimi: Pukuja, tunteita, mielentiloja

Lopputyöni kokonaishahmo rakentuu kahdesta osasta: puvustusproduktioista sekä kirjallisesta työstä. Produktio-osuuksien tavoitteena oli suunnitella ja valmistaa puvut kahteen tanssiesitykseen. Toinen näistä esityksistä oli lapsille suunnattu satutanssi Peloton prinsessa ja toinen liike- ja ääni-improvisaatioon perustuva duetto TO-TA-KU. Kirjallisessa osuudessa tarkastelen valmistuneita puvustuksia tekijän näkökulmasta. Pohdin millaisten prosessien kautta puvut saivat kuvallisen muotonsa? Kuinka puvut kantavat ajatuksia, tunteita ja mielentiloja? Millaisilla muodoilla, rakenteilla ja materiaalilla pukujen sisältöviestit ja roolihahmojen olemus piirtyivät kuvallisiksi koodeiksi, viestien välittäjiksi?

Tarkastelutavaksi valitun näkökulman olen jakanut kahdeksi vuorottelevaksi ja usein myös yhtä aikaa toimivaksi näkökulmaksi: voin työstää pukua kuten maalausta ja toimia taideteoksen tekijänä tai voin valmistaa pukua esitykseen ja toimia kokonais- taideteokseen sulautuvan osan tekijänä. Tämä kahteen suuntaan avautuva mahdollisuus antaa tekijälle liikkuvuutta toimia sekä kuvataiteen, että teatteritaiteen konteksteissa.

Peloton prinsessa osuudessa kerron tarinan synnystä, paikan, maisema ja näyttämöhahmojen rakentumisesta tanssiesitykseksi. Kuvailen myös ryhmän työtapoja ja toimintaa, mutta keskityn ennen kaikkea pukuun ja sen muotoutumiseen näyttämö- hahmon olemusta tukevaksi ja olemuksesta kertovaksi roolipuvuksi. Pelottomassa prinsessassa liikun sadun maailmassa, tutun satukuvaston ja kirjallisten lähtökohtien alueilla. TO-TA-KU osuudessa kerron liike- ja ääni-improvisaatioon perustuvan esityksen lähtökohdista, esimerkiksi esityspaikan, Ateneumin Kultakauden salin, merkityk- sestä, joka esityksen lähtökohtana muodostui myös puvustuksen lähtökohdaksi ja suun- taa antavaksi vihjeiksi. Pohdin myös puvun ja esitystilan välistä vuoropuhelua ja puvun kykyä sisällyttää materiaalien kautta itseensä jotain alkuperästään.

Vaikka produktioina puvustukset ovat luonteiltaan ja lähtökohdiltaan erilaiset, kirjallisen työn yleisenä teemana on puku tunteen, tunnelman ja mielentilan ilmentäjänä. Puku on tärkeä esityskokonaisuuteen kuuluva elementti, näyttämökuvan rakentaja ja tarkoitukseensa valmistettu teos. Se on toinen iho, roolihahmon persoonan osa, johon esiintyä pukeutuu ja jota hän muokkaa ja käyttää näyttämöilmaisussaan.

 

Aineisto: Kirjallinen lopputyö

Asiasanat: puku, puvustus, pukusuunnittelu, teatteripuku, pukutaide, kuvataide, tanssitaide, taiteidenvälisyys, taidekasvatus