Osasto: Taidekasvatuksen osasto
Koulutusohjelma: Kuvataideopetuksen koulutusohjelma
Tekijä: Piipponen, Kaija
Työn nimi: TÄMÄ ON MINUN SIELUNI PEILI. 13-16-vuotiaiden kuvan tekemisen, katsomisen ja oppimisen tapoja.
Työn laji: Lopputyö
Sivumäärä: 73

Tiivistelmä:

Tutkin peruskoulun yläluokkalaisten (13 - 16 -vuotiaat) kuvataiteen opiskelua. Yläluokkalainen elää murrosvaiheessa, mikä näkyy myös kuvataidetunnilla oppilaiden tuottamien kuvien aiheissa ja työskentelyssä. Päähuomioni tutkimuksessa ei ole kuvataiteessa opetettavana aineena ja opetuksen kohteena vaan oppilaiden toiminnassa kuvataidetunnilla. Haluan tuoda esiin oppilaiden näkökulmia kuvataiteeseen oppiaineena ja erityisesti oppilaiden tapoja tehdä ja katsoa kuvia ja oppia kuvataiteessa. Tutkimuksen kontekstina on koulu opetussuunnitelmineen, koska selvitys on tehty koulussa tiettyjen opintokokonaisuuksien yhteydessä.
Tutkimuksen aineistot olen kerännyt Huhtaharjun koulussa. Teetin vuosien 2002 - 2003 aikana eri ryhmille kaksi erilaista tehtävää, joissa molemmissa oli lähtökohtana oppilaslähtöisyys. Oppilaslähtöisillä tehtävillä halusin selvittää oppilaiden käsityksiä oppianeesta. Samalla halusin selvittää, miten omaehtoinen työskentely vaikuttaa oppilaiden motivaatioon ja työskentelyyn.
Olen analysoinut ja tulkinnut aineistot aineistolähtöisesti. Olen ryhmitellyt oppilaiden tuottamia kuvia aiheiden ja esitystapojen mukaan. Kirjoitetusta aineistosta olen etsinyt oppilaiden esittämiä erilaisia vaihtoehtoja tehdä ja katsoa kuvia kiinnittämättä huomiota siihen, kuinka paljon kannatusta vaihtoehto saa.
Peruskoulun yläluokkalaisten kuvien tekemisessä, kuvien katsomisessa ja oppimisessa voidaan havaita erilaisia dimensionaalisia ulottuvuuksia. Yksi ulottuvuus voi kuvata oppilaan käsitystä siitä, mikä oppilaan näkökulmasta on kuvataiteessa kuvien tekemisen ja oppimisen ensisijainen tavoite. Pelkistäen voidaan sanoa, että toisessa ääripäässä oppilas korostaa teknistä osaamista, taitoja kuvan tekemisessä, malli-oppimista ja taitoja erityisesti todellisuuden kuvaamisessa sellaisena kuin sen havaitsemme. Toisessa ääripäässä oleva oppilas korostaa itseilmaisua, taitoja ja osaamista sisäisen todellisuuden kuvaamisessa ja mielikuvituksen kehittämisessä. Oppilaan näkökulmasta kuvataidetta ja kuvataideopetusta tarkasteltaessa keskeisiä ovat kuitenkin ne muutokset, joita oppilaiden käsityksissä ja oppimisprosessissa tapahtuu. Kuvia tekemällä ja katsomalla oppilas muokkaa omaa suhdettaan itseensä, taiteeseen ja todellisuuteen. Tälle suhteelle on ominaista jatkuva muutos, mikä ilmeni joidenkin oppilaiden oppimisprosessissa, kun he suunnittelivat ja toteuttivat omaehtoisesti omista lähtökohdistaan kuvia. Muutoshakuisuus ilmeni myös joidenkin oppilaiden käsityksissä kehittymisestään. Muutokset merkitsivät taitojen ja eri tekniikoiden oppimista. Käsitys kuvien aitoudesta saa erilaisia merkityksiä riippuen oppilaasta ja oppilaan tavasta tehdä ja katsoa kuvia. Kuvataidetehtävät oppilaat hahmottavat usein tavalla, jossa tavoitteena on onnistuneita lopputuloksia. Oppimaan ohjaamisen merkitys on suuri tässä ikävaiheessa kuvataiteen opiskelussa.
Kuvia tehdessään oppilaat pohtivat kuvien sisältöä, omia tavoitteitaan, oppimistaan ja kehittymistään sekä taidekäsitystään. Oman oppimistavan ja taidekäsityksen tunnistaminen kuuluu myös oppilaan oppimiseen.

Aineisto: Kirjallinen raportti
Asiasanat: kuvataidekasvatus, kuvataideopetus, oppimistyyli, identiteetti
Säilytyspaikka: Kirjasto
Salassapitoaika päättyy: