Osasto: Taidekasvatuksen osasto
Koulutusohjelma: Virt@
Tekijä: Järvinen, Katri Maria
Työn nimi: "SE ON TEHTY NIINKU AALLOKS" Sääksjärven koululaiset ja opettajat ympäristötaideteoksen "Sääksjärvi" kokijoina
Työn laji: Lopputyö
Sivumäärä: 77

Tiivistelmä:

Tutkimukseni kuvaa Sääksjärven koululaisten ja opettajien ajatuksia taiteesta ja koulukeskuksen ympäristötaideteoksesta Sääksjärvi. Tässä työssä tarkastelen sitä, mitä koululaisten ja opettajien mielestä oli taide ja mitä he ajattelivat koulukeskuksen Sääksjärvi ympäristötaideteoksesta. Mihin he teosta tarkastellessaan kiinnittivät huomionsa, miten he arvioivat teosta ja miten se heidän mielestään sopi ympäristöön? Lisäksi tutkin, mitä Michael J. Parsonsin (1987) hahmottelemia taiteen ymmärtämisen kehitysvaiheita he edustivat. Pyrkimyksenäni on esittää Sääksjärven koululaisten ja opettajien omasta näkökulmasta ajatuksia taiteesta ja ympäristötaideteoksesta Sääksjärvi.

Tutkimukseeni osallistui yksitoista henkilöä, kuusi oppilasta ja viisi opettajaa, Sääksjärven yhtenäiskoulusta. Jokaiselta kouluasteelta oli sekä tyttö että poika. Opettajista esikoulusta valikoitui vain naisopettaja. Ala- ja yläkoulusta oli edustettuina sekä nais- että miesopettaja. Tutkimusaineiston keräämisen aloitin syyskuussa 2002 ja päätin lokakuussa 2003. Aineiston kokosin teemahaastattelujen avulla. Lisäksi aineistoon kuului kirje, jonka alakoulun tyttö lähetti minulle haastattelun jälkeen.

Vaikka Sääksjärven koululaiset ja opettajat kokivat taidemääritelmän vaikeana, niin mitä pienimmistä koululaisista oli kyse sitä ennakkoluulottomampia ja selkeämpiä olivat heidän taidemäärittelynsä. Heidän näkemyksensä taiteesta olivat sangen tuotoskeskeisiä. Ylä- ja alakoulun opettajat taas kokivat taiteen määrittelyn enimmäkseen eräänlaisena viestintätapahtumana. Yläkoulun tyttö korosti taidemääritelmässään taiteen vaikuttavuutta.

Lähes kaikki haastateltavat epäröivät arvioidessaan teosta ympäristötaideteoksena. Kuitenkin jälleen esi- ja alakoulun oppilaat näkivät ehdottoman varmasti tarkastelun kohteena olevan teoksen olevan ympäristötaideteos. Väitteensä he perustivat teoksessa esiintyviin luonnon yksityiskohtiin. Mielenkiintoista oli, että alakoulun naisopettaja ja yläkoulun tyttö eivät pitäneet teosta lainkaan erityisenä taideteoksena.

Kaikki haastatelluista kiinnittivät huomionsa ensisijaisesti enemmän taideteoksen ominaisuuksiin kuin taiteilijaan teoksen tekijänä. Taideteoksen huomion kohteet olivat aihe, väri, materiaali, muoto, yksityiskohdat ja yllättävästi teoksen huomaamattomuus. Ympäristötaideteoksen tarkastelu herätti myös joissakin haastateltavissa mielikuvia, vaikka ne jäivätkin suhteellisen niukoiksi.

Teoksen ehdottomasti parhaana ominaisuutena kaikki pitivät sen käytännöllisyyttä kouluympäristössä. Teos nähtiin leikkipaikkana, istuimena, esteratana, kiipeilytelineenä ja tapaamispaikkana. Teoksen heikoimpana ominaisuutena oppilaat ja opettajat pitivät ympäristötaideteoksen väriä. Suurin osa haastateltavista kokivat teoksen sopivan ympäristöön erinomaisesti ja etenkin oppilaat olivat erittäin ylpeitä koulunsa ympäristötaideteoksesta.

Tutkittavat omasivat Parsonsin teoriaan sopivia taiteen ymmärtämisen kehitysvaihepiirteitä. He eivät kuitenkaan edustaneet kaikkia piirteitä. Haastatteluaineiston pohjalta luokitelluista piirteistä päätellen voi todeta, että esi- ja alakoulun pojat olivat Parsonsin (1987) teorian mukaisessa esteettisen kehityksen ensimmäisessä kehitysvaiheessa. Sen sijaan esikoulun ja alakoulun tytöt kuuluivat enemmän toiseen kehitysvaiheeseen. Yläkoulun oppilaat ja kaikki opettajat edustivat Parsonsin teorian kolmatta kehitysvaihetta. Kuitenkin niin, että yläkoulun tytön ja naisopettajan haastatteluaineisto sisälsi runsaasti piirteitä, jotka voi luokitella neljänteen kehitysvaiheeseen.














Aineisto: kirjallinen raportti
Asiasanat: taide, ympäristötaide, estetiikka, taiteenvastaanotto
Säilytyspaikka:
Salassapitoaika päättyy: