Osasto: Taidekasvatus
Koulutusohjelma: Taiteen tohtori
Tekijä: Pullinen, Jouko
Työn nimi: Mestarin käden jäljillä. Kuvallinen dialogi filosofisen hermeneutiikan näökulmasta.
Työn laji: Tohtorin väitöskirja
Sivumäärä: 96

Tiivistelmä:

Väitöstyöni on filosofinen matkakertomus taidekasvattajille tärkeiden peruskysymyksien äärelle: millä tavoin ja millä ehdoilla kuvallisessa ilmaisussa ja tulkinnassa syntyy uutta ymmärrystä?

Selvitän väitöstyössäni miten taiteellista dialogiprosessia voi hahmottaa hermeneuttisena tulkintana? Tutkimus jakaantuu:
(1.) Taiteelliseen osaan, jossa työskentelin dialogissa Albrecht Dürerin kahden teoksen "Aatami ja Eeva" sekä "Melankolia" kanssa. Taiteellisen osan näyttelyt pidin Galleria G:ssä 1997 ja Hämeenlinnan ja Sinebrychoffin taidemuseoissa 1999.
(2.) Teoreettiseen osaan, jossa tutkin käymääni kuvallista dialogiprosessia. Viitekehyksekseni valitsin filosofisen, erityisesti gadamerilaisen hermeneutiikan. Lähestyn teoreettisessa osassa kuvan tekemistä yhtenä tapana tutkia. Lähden siitä, että kuvataiteilijan voi rinnastaa kulttuuria tutkivaan hermeneutikkoon.

Työni jakaantuu kahteen päälukuun. Ensiksi pohdin kuvataiteen tutkivaa luonnetta seuraavista näkökulmista: (1.) Mikä on tutkivan taiteilijan suhde ympäröivään todellisuuteen ja tutkimaansa kohteeseen? Kysymys laajentuu koskemaan tutkijan paikkaa ja maailmasuhdetta yleensäkin. Onko tutkija kärpäsenä katossa, sivusta katsoja, vai "pörrääkö" hän moniaistisesti osana tutkimaansa maailmaa. (2.) Mikä on tutkivan taiteilijan suhde tekemäänsä teokseen? Tällöin tarkastelen tutkimusmenetelmää. Mikä on taidon yhteys ja miten hiljainen ajattelu välittyy tutkimuksessa tuotettuihin taideteoksiin? (3.) Mikä on taideteoksen suhde todellisuuteen. Tarkastelen tätä suhdetta semiotiikan kautta, joka avaa näkökulmia taideteoksen ja sen merkitysten pohtimiseen.

Tutkimukseni toisessa pääluvussa tarkastelen hermeneutiikkaa ja erityisesti Hans-Georg Gadamerin ajatuksia hermeneuttisesta tulkinnasta, soveltaen niitä kuvataiteelliseen tutkimiseen. Gadamerin keskeiset tekstintulkinnan osat ovat: (1.) esiymmärryksen tiedostaminen, (2.) dialogi tulkittavan tekstin kanssa, joka johtaa horisonttien sulautumiseen ja (3.) tulkitun applikaatio, soveltaminen. Nämä vaiheet ovat keskeisiä myös tutkivan kuvataiteilijan toiminnassa. Mikään ymmärtäminen ei synny tyhjästä, vaan pohjautuu jo ymmärretylle, esiymmärrykselle tulkittavasta asiasta. Tämä esiymmärrys muuttuu dialogissa tulkinnan kohteen kanssa ja horisonttien sulautuessa syntyy uutta tietoa tutkittavasta kohteesta. Syntyy uusi kolmas horisontti, jossa on jotakin molemmista dialogin osapuolista, mutta joka samalla ylittää nämä horisontit. Applikaatio tarkoittaa toisaalta tulkitsijan horisontin eli tulkitsijan tradition korostumista ja toisaalta tulkitun soveltamista tulkitsijan omassa elämässä. Gadamerilaisen tulkinnan seurauksena myös tulkitsija muuttuu, sivistyy ja tarkastelee uudesta horisontistaan maailmaa erilaisin silmin.

Väitöskirjani sisältää runsaasti kuvia, jotka valottavat dialogiprosessia ja dokumentoivat tutkimukseen liittyviä näyttelyitä. Kirjallinen osuus sisältää sekä tieteellistä että kaunokirjallista tekstiä. Haluan houkutella lukijan dialogiin näiden erilaisten tekstien - niin kirjallisten kuin kuvallistenkin - kanssa. Dialogiin, jonka tarkoituksena on tuottaa lukijalle uutta ymmärrystä kuvataiteellisesta tutkimisesta.

Aineisto:
Asiasanat: hermeneuttinen tulkinta, kuvallinen dialogi, taiteellinen tutkiminen.
Säilytyspaikka:
Salassapitoaika päättyy: