Osasto: Taidekasvatuksen osasto
Koulutusohjelma: Kuvataideopetuksen koulutusohjelma
Tekijä: Mussaari, Anna Liisa
Työn nimi: Koukussa. Itsetekemisen ihme, onni ja pakko
Työn laji: Lopputyö
Sivumäärä: 120

Tiivistelmä:

Lopputyössäni Koukussa. Itsetekemisen ihme, onni ja pakko tarkastelen omaa toimintaani käsitöiden, kuvien ja askareiden tekijänä. Omien visuaalisten ideoiden toteutus ja käsillä tekeminen kuuluu arkeeni. Itsetekemisen asenne näkyy osallistuvana elämäntapana, kriittisenä suhtautumisena ulkoa tulevaan vaikuttamiseen ja arkisten asioiden arvostamisena. Tekemisen sisäiset ja ulkoiset prosessit kiinnostavat minua, eivät niinkään taidolliset tai taiteelliset tulokset. Kartoitan tutkimuksessani itsetekemisen eri puolia: mitä se minulle merkitsee? Katson aihetta kasvatuksen, itsekasvatuksen ja yleensä vuorovaikutuksen näkökulmasta.

Kirjoitin kaksitoista kokemustarinaa ikkunoiksi omaan muistiini ja menneisyyteeni. Niiden tarkoitus on konkretisoida lukijalle itsetekemistä ja rajata itselleni aineisto. Menetelmäni on muistelu. Valokuvat lapsuudestani ja itsetehdyt tuotokset ovat auttaneet muistin avaamisessa. Lähdekirjallisuuden avulla laajensin näkökulmiani. Tutustuin mm. Mihaly Csikszentmihalyin, Juha Suorannan ja Osmo Rauhalan ajatuksiin.

Kohtaan tutkimuskysymykseni myös kuvallisesti. Arvelen, että kuvin kerron jotain sellaista, mitä en osaisi sanallistaa. Kuviani varten olen valokuvannut itsetekemiäni esineitä, piirroksia ym., joista olen rakentanut digitaalisesti kollaaseja. Kirjani sivut toimivat galleriana.

Nostan esille kymmenisen teemaa, jotka yhdessä selittävät tämän elämäntavan merkityksiä. Itsetekeminen kiinnittää minut todellisuuteen, auttaa koskettamaan arjen onnellisuutta ja näkemään tavallisuuden taakse. Se on väylä ilmaista sisäisiä käskyjäni ja nauttia siitä järjestyksestä, jonka luon kaaokseen. Keskittynyt tekemisen prosessi tuo tunteen flowsta, jonka sulavassa virrassa on hyvä olla. Nautin myös taidosta. Itsetekeminen eheyttää ja nostaa itsetuntoani. Se on usein taloudellisesti hyödyllistä ja ekologista. Se sitoo minut esineisiin: suunnittelu ja toteutus vievät aikaa ja käsin tehtyä esinettä voi rakastaakin. Prosessi auttaa myös ymmärtämään, ettei mikään ole ikuista. Kun osallistuu, oppii kyseenalaistamaan ja on vapaampi. Itsetekemisen prosesseissa saadut tiedot, taidot ja itsetuntemus voivat transferoitua, siirtyä, muillekin elämän alueille.

Tutkimuksessa puran myös itsetekemisen pakkomiellettä. Joskus vain ajatuksen tasolla kulkenut prosessi tyydyttää tekemisen tarpeen. Itsetekeminen on oman sisäisen sanoman kuuntelemista ja alitajunnan vapauttamista. Se voi viedä tekijänsä ihmeiden luokse.

Itsetekeminen ja taide voivat olla kiinteä osa elämää ja opettamiseen voi löytää ideoita omasta arjesta. Lopputyöni kuvat toimivat myös vinkkinä kuvataideopetukseen: digitaalinen kuvankäsittely tarjoaa mahdollisuuksia henkilökohtaisten ja tärkeiden aiheiden käsittelyyn. Lopputyöni on puheenvuoro taidekasvatuksen tarpeellisuudesta.

Aineisto: Kirjallinen raportti, jonka yhteydessä 9 kuvaa sekä dokumentoivia kuvia
Asiasanat: Itsetekeminen, prosessi, elämäntapa, flow
Säilytyspaikka: Taideteollisen korkeakoulun kirjasto ja Taidekasvatuksen osaston kirjasto
Salassapitoaika päättyy: -