Osasto: Taidekasvatuksen osasto
Koulutusohjelma: Kuvataideopetuksen koulutusohjelma
Tekijä: Sormunen, Laura
Työn nimi: Kilpikonnakoulu - ympäristökasvatusprojekti kahdessa helsinkiläisessä ala-asteen koulussa
Työn laji: Lopputyö
Sivumäärä: 84

Tiivistelmä:

Tein lopputyöni yhdessä Teollisen muotoilun osaston opiskelijan Riitta-Liisa Hakkaraisen kanssa. Suunnittelimme ja toteutimme kahdella
helsinkiläisellä ala-asteella toteutettavan ympäristökasvatuksen opetuskokeilun, jonka tarkoituksena oli tutustuttaa lapset
kaupunkisuunnitteluun ja tutkia kaupunkiympäristön rakenteiden vaikutusta lasten ympäristösuhteen syntymiseen.

Teimme eri-ikäisten lasten kanssa valokuvausretkiä ja kuvasimme erityisesti koulumatkaa eri tavoin. Lisäksi kartoitimme lasten kokemuksia ja elämyksiä omasta koulumatkastaan kirjallisella kyselyllä. Ensimmäisen luokan oppilaita haastattelimme samasta aiheesta. Erillisessä ympäristökasvatuksen työpajassa teimme vapaaehtoisten oppilaiden kanssa suunnitelmia kaupunkiympäristön parantamiseksi. Kuvataiteen tunneilla maalattiin unelmien koulumatkoja ja rakennettiin pienoismallia omasta koulu- ja kotiympäristöstä.

Kouluissa kertyneestä materiaalista kokosimme Annantaloon näyttelyn nimeltä Snadien skidien stadi. Näyttely oli avoinna 26.9. - 20.10.1996. Toimin näyttelyssä arkipäivisin oppaana päiväkoti- ja kouluryhmille.

Kirjallisessa osuudessa olen käyttänyt opetuskokeilun aikaisia päiväkirjoja ja lasten haastatteluja ja kyselyjä, sekä tehnyt yhteenvetoa ja luokittelua lasten tekemistä töistä. Lisäksi näyttelyoppaana toimiminen antoi lisää ajatuksia siitä, miten lasten näkökulman esiin tuominen nykyisen kaltaisessa kaupunkisuunnittelussa voitaisiin tulevaisuudessa varmistaa. Valitettavasti tähän päivään mennessä näitä jo muutamia vuosia sitten tehtyjä suunnitelmia ei ole toteutettu käytännössä. Esimerkkejä sellaisesta moniäänisestä suunnittelusta, jossa pienetkin lapset ovat saaneet äänensä kuuluville, en vielä ole nähnyt.

Tämän työn moottorina oli ajatus siitä, että kiinnostus ja kunnioitus omaa elinympäristöä kohtaan ei tule geenien mukana, vaan opitaan jos opitaan. Kaupunkiympäristön arkisen todellisuuden puuttuminen tarjolla olevista ympäristökasvatusmateriaaleista antaa ympäristökasvatukselle metsäntuoksuisen leiman, joka on vain osa ihmisen elinympäristöjen monimuotoisuudesta. Ihmisen kulttuurin sidotut tavat muokata ympäristöään ovat vieraita asioita lapsille, vaikka useimmat suomalaislapset kasvavat ihmisen muotoileman ympäristön keskellä. Kaiken lisäksi heillä itsellään on vähäiset mahdollisuudet muovata ympäristöään mieleisekseen. Näinkin pienen opetuskokeilun aikana monelle lapselle syntyi uudenlainen käsitys omasta elinympäristöstään.

Opetuskokeilun aikana syntyneitä oivalluksia ja onnistuneita tehtäviä olen käyttänyt paljon opetustyössä viimeisen kuuden vuoden aikana eri-ikäisten oppilaiden kanssa niin leirikouluissa kuin kuvataidetunneilla. Projektin aikana vahvistui esiymmärrykseni siitä, että useimmiten ympäristöön liittyvien aiheiden parissa on hedelmällisempää työskennellä luokkahuoneen ulkopuolella.





Aineisto: Näyttely "Snadien skidien stadi", kirjallinen selonteko projektista
Asiasanat: ympäristökasvatus, ympäristökokemus, ympäristösuhde, kaupunkisuunnittelu, moniääninen suunnittelu, ympäristöestetiikka
Säilytyspaikka: TaiK:n kirjasto, Taidekasvatuksen osasto
Salassapitoaika päättyy: