Osasto: Taidekasvatuksen osasto
Koulutusohjelma: Kuvataideopetuksen koulutusohjelma
Tekijä: Pärssinen Katri
Työn nimi: "TÄÄ ON PELKKÄ YLISTYSLAULU MULLA" - Vappuliisa Hakalehdon kertomus kuvaamataidonopettajuudestaan
Työn laji: Lopputyö

?Tää on pelkkä ylistyslaulu mulla? - Vappuliisa Hakalehdon kertomus kuvaamataidonopettajuudestaan. Lopputyöni aihe on identifioituminen kuvaamataidon opettajuuteen. Tutkin, miten kuvaamataidonopettaja tulkitsee työtään opettajana eli opettajuuttaan, miten kuvaamataidon opettaja tulkitsee uransa muotoutuneen, ja minkälaisen ?arjen teorian? varassa kuvaamataidonopettaja tekee työtään? Lopputyöni on laadullinen tapaustutkimus, jossa sovellan elämäkerrallista lähestymistapaa. Tutkimushenkilöni on Vappuliisa Hakalehto. Tiedonhankinnan menetelminä käytän elämäkerrallista haastattelua sekä esiymmärryksen saavuttamiseksi osallistuvaa havainnointia oppitunneilla ja taidematkoilla. Teorialähtökohtina ovat elämäkertatutkimuksen lähestymistapa identiteettiin sekä ammatillinen sosialisaatio identiteetin rakentamisena. Kun haastateltava puhuu elämäkerrallisessa tutkimushaastattelussa työstään, itsestään ja elämästään, hän puhuu identiteetistään. Laajan haastatteluaineistoni olen purkanut tekstitiedostoiksi ja muodostanut erilaisia aihepiiriryhmittelyjä ja tarkempia teemaluokkia, joita olen yhdistellyt ja muokannut moneen kertaan erilaisten yhteyksien ja eheiden kokonaisuuksien löytämiseksi. Tuloksissa käyn läpi Vappuliisa Hakalehdon kertomusta elämänvaiheistaan lapsuudesta kuvaamataidon opettajaksi valmistumiseen ja ammatissa toimimiseen asti. Hän kertoo saaneensa vaikutteita työhönsä jo varhaisista lapsuuden koulukokemuksistaan. Erityisesti hänen varhainen orvoksi jäämisensä on vaikuttanut myöhemmin opettaja-oppilas ?suhteen lämpimään muotoutumiseen. Vappuliisa Hakalehto kuvaa kertomuksessaan opettajuuttaan palkitsevana työnä. Tämä on vaatinut pitkän kehitysprosessin läpikäymistä. Identiteetin kehitysvaiheet ovat edenneet alun opettajuuteen totuttelevasta identiteetistä muista opettajista erottautumisen kautta kouluyhteisössä oman paikkansa löytäneeseen taideopettajaan. Hän arvioi kuvaamataidonopettajan työssä tarvittavan jatkuvaa itsekasvatusta ja kouluttautumista. Myös työn vastapainoksi tarvittavaa toimintaa hän kuvaa laajasti. Hakalehto onkin tehnyt ikään kuin toisen uran opettajuuden rinnalla taidematkojen vetäjänä Suomessa ja ulkomailla. Hakalehdon taidekasvatusnäkemyksen keskeinen piirre on näkemys taiteen avulla kasvattamisesta. Taide mahdollistaa elämään kasvattamisen. Taidekasvatuksen tärkein päämäärä hänelle on ahtaasti taiteellisten tavoitteiden sijaan persoonallisuuden kasvun tukeminen. Opetuksen painopistealueiksi hän nimeää taidehistorian ja ympäristökasvatuksen. Taidekasvatuksen tavoitteisiin päästään hyväksynnän, rakkauden ja vapauden ilmapiirin avulla. Kuvaamataidon oppitunti voi olla juhlan tai taidetapahtuman kaltainen. Tässä apuna on Hakalehdon trooppisen puutarhan kaltaiseksi rakentama luokkatila antiikki- ja kirpputorihuonekaluineen. Luokkatilan muokkaamisessa ja taidematkojen järjestämisessä ja vetämisessä Hakalehto pääsee toteuttamaan alkuperäisiä taiteellisia intressejään esim. sisustussuunnittelusta. Hakalehto kertoo rakentaneensa työnsä mieleisekseen, ja olevansa siksi elämäntyöhönsä tyytyväinen. Muokattuaan työtään mieleisekseen on hän tulkintani mukaan kyennyt yhdistämään opettajuuteensa eräänlaisen yhteisöllisen taiteilijuuden.

Aineisto: elämäkertahaastattelu
Asiasanat: opettajuus, kuvaamataidonopettaja, elämäkertatutkimus, identiteetti, taidekasvatusnäkemys
Säilytyspaikka: Taideteollisen korkeakoulun kirjasto
Sivumäärä: 127
Salassapitoaika päättyy: