PVM: 1.12.1996
OSASTO: TEKSTIILI- JA VAATETUSSUUNNITTELUN OSASTO
KOULUTUSOHJELMA VAATETUSSUUNNITTELUN JA PUKUTAITEEN KOULUTUSOHJELMA
TEKIJÄ: SIRKKU ILONA LIUKKONEN
TYÖN NIMI: TECHNO BRA - TIETOKONEELLA MUOTOILTU ALUSVAATE
TYÖN LAJI: LOPPUTYÖ

Techno bra on kokeiluun perustuva tutkimus 3D-CAD-ohjelman (DesignConcept 3D) käytöstä vaatetussuunnittelijan apuvälineenä. Lopputyöraportissa selvitän, mihin suunnittelijan työvaiheisiin 3D-vaatemuotoilu mahdollisesti sopisi. Tarkastelun kohteena on myös tietokoneella työskentely yleensä ja sen mahdolliset vaikutukset suunnittelijan työnkuvaan nyt ja tulevaisuudessa.

Nimessa Techno Bra, "teknorintaliivit" yhdistyy työskentelytapa, synteettiset teknovärit, tekniset Coolmax-mikrokuitumateriaalit ja niin sanottu ajanhenki, joka tässä yhteydessa tarkoittaa teknologian hektisyytta ja ulottuvuutta, soluttautumista arkipäivään. Toisaalta nimi leikkii myös ajtuksella: Teknohyvä vaiko paha? Mielleyhtymä Ultra Bra ja Wonder Bra -tuotemerkkeihin on niin ikään tarkoituksellinen.

Alkuajatusten mukaan tarkoituksenani oli suunnitella mallisto uutta tekniikkaa käyttäen, mutta työn painopiste siirtyi monenlaisten ohjelmaan liittyvien ongelmien myötä uuden työmenetelmän tutkimiseen, jossa mallisto oli vain välikappaleena. Ajatus hyvästä myyntimallistosta Sjöblomille haihtui ja työstäni muotoutui tutkimus alusvaatteen muotoilusta tietokoneella.

Kun aloitin lopputyötäni v. 1994, ainoa vaatteen tietokonemuotoilussa käytössä oleva ohjelma oli DesignConcept 3D. Samainen, joka oli hankittu Vaatetussuunnittelun ja pukutaiteen laitokselle v. 1993. Nyt markkinoille on tullut muita varteen otettavia kilpailijoita, esim. japanilainen Asahi Apparel.

Informaatiota vaatteen 3D-muotoilusta on ollut vaikea saada, sillä kaikki vaikuttaa olevan hyvin salaista, tutkimuksen alla olevaa tietoa, jota ei ole vielä julkaistu. Näin ollen lopputyöni pohjautuu pääasiassa empiiriseen kokeiluuni ja siinä ilmeneviin huomioihin, primitiivisiin reaktioihin ja oivalluksiin. Käytännössä en löytänyt konkreettisia ratkaisuja 3D-vaatemuotoilun ongelmiin, vaan uusia näkökulmia aiheeseen, joka on vielä tekniikan kehityksen kourissa ja vaatii paijon työtä osakseen, nimenomaan yhteistyötä eri alojen välillä. Tämän vuoksi vastaus tutkimukseni tärkeimpään Kysymykseen, sopiiko 3D-ohjelma vaatetussuunnittelijan työkaluksi, voi olla kymmenen vuoden päästä aivan toinen.

Sivumäärä: 104
Aineisto: Kirjallinen osa
Asiasanat: 2D- ja 3D-CAD vaatetussuunnittelussa, DesignConcept 3D -ohjelma, alusvaate, vaatetussuunnittelun työnkulku, Kawabata-tekstiilin tuntoarvot
Säilytyspaikka: Vaatetussuunnittelun ja pukutaiteen ko., TEVA-osasto, TaiK