Osasto: Sisustusarkkitehtuurin ja huonekalusuunnittelun osasto

Tekijä: Aaltonen Leena

Työn nimi: Kasvaminen ympäristökulttuuriin

Aika: 1999

Työn laji: Lisensiaatintyö

 

Lisensiaattityön aiheena on yleissivistävän tason yrnpäristökuittuuritietouden merkitys. Ympäristökuittuurin, rakennetun- ja esineympäristön käsittelyn tarpeellisuus yleissivistävässä koulutuksessa on tiedostettu vasta viime vuosina. Aihepiiriin liittyvää tieteellistä tutkimusta ei ole tehty.

Tekijän viitekehyksenä on ympäristön suunnittelijan, sisustusarkkitehdin suunnittelutyössä syntynyt pitkäaikainen, käytännön tason kokemus. Taustalla on lapsille ja nuorille suunnatun arkkitehtuuri- ja ympäristökuittuurikoulun toiminnan suunnittelutyö. Koulutuksesta puhuttaessa ei tarkoiteta ammattiin johtavaa koulutusta vaan yleissivistävää tasoa, kaikkia kansalaisia koskevaa koulutustasoa sekä yleisiä kansalaisvalmiuksia. Työn näkökulma ei ole kasvatustieteellinen.

Tutkimuksessa määritellään aihepiiriin liittyvät keskeiset käsitteet, jotka ovat ympäristö, ympäristösuhde, ympäristökuittuuri ja arkkitehtuuri. Ympäristö -käsite ilman sanaa kulttuuri yhdistyy ekologiseen lähestymistapaan ja luonto- ja ympäristötoimintaan. Ympäristö on vuorovaikutuskenttä, missä ihminen toimii osana ympäristöä. Ympäristösuhde on ihmisen ja ympäristön välinen, ajan suhteen muuttuva vuorovaikutussuhde. Ympäristökuittuuri syntyy ihmisen toiminnasta ja sisältää kulttuurin ilmenemismuodot ympäristössä.

Tehtävänä työllä on etsiä oikeutusta ja perusteluja ympäristökulttuurin nostamiseksi yleissivistävän tason koulutuksen osaksi sekä edesauttaa sen opetuksen kehittämistä ja sisältöalueiden löytymistä. Tavoitteena on kiinnittää huomiota eri ammattikuntien yhteistyön tarpeellisuuteen ympäristökuittuurin sisältöjen suunnittelemiseksi ja tavoitteellisen työn käynnistämiseksi. Yleisellä tietoisuuden lisäämisellä on pitkän tähtäimen tavoitteena ympäristön laadun kohottaminen.

Tutkimuksen lähestymistapa on laadullinen ja fenomenologinen. Tutkimusmenetelmänä on hermeneuttisen kehän tavoin päätelmien tekeminen, vuoropuhelu kysymysten asettamisen ja vastausten etsimisen, teoreettisen pohdinnan ja käsitysten syventämisen sekä käytännön tasolle suunnitellun projektin prosessoinnin välillä.

Aihetta lähestytään kolmen erilaisen kokonaisuuden kautta. Aluksi ovat pohdinnan kohteena ihmisen ja ympäristön olemisen muodot, joiden käsittelystä saadaan aineksia sisällön linjaukseen. Tämän vaiheen käsittelyyn on eniten vaikuttanut Lauri Rauhalan holistinen ihmiskäsitys. Seuraavana pyritään arvioimalla valtiovallan kannanottoja arkkitehtuuri- ja ympäristökuittuurikoulutukseen selvittämään tämän hetkistä tilannetta ja kehityksen suuntaa. Kolmantena prosessoidaan ympäristösuhteen kehittämiseen suunniteltua SUHDE -projektia. SUHDE -projekti käsittelee eri teemojen kautta ihmisen ja esineen, esineen ja tilan sekä tilan ja ihmisen välistä suhdetta välineenä tuoli. Lisäksi esitellään aineistoa arkkitehtuurikoulutuksesta ja ympäristökuittuuritoiminnasta kuvin ja sanoin.

Mahdollisuus ymmärtää rakennetun ja esineellisen ympäristön laadun merkitys arkielämään ja vaikutus hyvinvointiin on nykyisin vain tiettyjen ammattikoulutuksen saaneiden kansalaisten etuoikeus. Vastuu ympäristöön liittyvistä ratkaisuista on jo päätöksentekojärjestelmänkin vuoksi yhteinen.Tämä edellyttää vahvempaa ympäristökuittuuritietoutta.