Pvm: 1999

Osasto: Lavastustaiteen osasto

Koulutusohjelma: Lavastustaide

Tekijä: Rintanen Eliisa

Työn nimi: Lavastus näytelmään " Tokioon menossa"

 

Lopputyöni Taideteollisen korkeakoulun Lavastustaiteen osastolle on lavastus Ryhmäteatteriin, Oliver Bukowskin näytelmään "Tokioon menossa" ( alkup. Bis Denver, 1995) , kirjallinen selvitys työn lähtökohdista ja lopputuloksesta sekä työn esittely kansainvälisessä teatteriarkkitehtuurin - ja skenografianäyttelyssä Prahan Quadrennalessa 07.06.1999- 27.06.1999. "Tokioon menossa" -esityksen ensi-ilta oli Ryhmäteatterissa Helsingissä 03.02.1999. Näytelmän suomensi Jukka-Pekka Pajunen ja esityksen ohjasi Mika Myllyaho.

Oliver Bukowskin näytelmä "Tokioon menossa" on tarina ihmisarvosta. Sen dramaturgiassa luodaan jyrkkien vastakkaisuuksien avulla kuva epäoikeudenmukaisesta nykyajasta, jossa ihmisellä ei ole mahdollisuutta tehdä maailmastaan elämän arvoista. Se on tarina tästä ajasta, laitapuolen kulkijoista ja menestyjistä. Näytelmän tapahtumat sijoittuvat 1990-luvun yhdistyneeseen Saksaan.

Pinnalta katsoen "Tokioon menossa" on musta komedia rikoksesta. Se kertoo kahdesta entisestä Itä-Saksassa asuneesta syrjäytyneestä miehestä ( Horst Pachke ja Lothar Ackermann), joista toinen tappaa laiminlyönnillään rikkaan perheen ( professori ja rouva Terre) rietasta elämää viettävän vesan ( Thomas Terre) . Miehet laativat suunnitelman, jossa he vaativat jo kuolleen nuorukaisen isältä huikean summan rahaa pojan pelastamisesta. Kiristystarinan rinnalla tarkkaillaan nuorukaisen vanhempien viileän älyllisiä illallisrituaaleja. Laitapuolen kulkijoiden vaivattomalta vaikuttava juoni ei onnistu , sillä nuorukaisen isä ei ole kiinnostunut poikansa elämästä.

Toteutuneessa lavastuksessa oli rinnakkain kaksi erilaista maailmaa. Syrjäytyneiden miesten paikka on tunnelmaltaan lämmin ja punaisenruskeaksi korroosion vuoksi muuttunut. Se on pesä, maja, jätevesikouru ja ylijäämämaa. Maailma on kuin tulvan alle jäänyt . Se on jäteveden pesemä ja upoksissa. Siellä asuu rakkauden ja merkityksen nälkä, rehellisyys, lohduttomuus, unelmat - ja epäselvä rikos. Vastaparina näytelmän miehille on yläluokkainen professoripariskunta, joka on kuin geeniteknologian ylijäämätuote, liiallisuuteen asti täydellistynyt. He ovat mutaatioita tai yksilöitä epäonnistuneesta jalostuslinjasta, joka on lähtenyt kehittymään omia teitään. He ovat äärimmäisyyteen tislattu pisara. Heidän maailmastaan on aistittavissa loputtomuus päämäärättömyys ja kaukaisuus kuin jäisessä autiomaassa.

Lavastus suunniteltiin tukemaan tiivisrytmisen näytelmän maailmaa. Näyttämö oli jaettu kahteen osaan tekstin sisällön mukaisesti. Lämminsävyinen korroosiosta kärsinyt maailma oli laitapuolen kulkijoiden elämä taustana. Yläluokkainen pariskunta näyttäytyi kuulaassa teräksisen loputtomassa maailmassa , jossa elämän tunnistettavuus ja lämpimyys katoaa siniseen ja laajentuvaan valoavaruuteen.

Aineisto: Valokuvin ja luonnoksin kuvitettu lopputyöselostus ja opinnäytetiivistelmä, 5 diakuvaa ja englanninkielinen selostus

Asiasanat: Oliver Bukowski, "Tokioon menossa", "Bis Denver", teatteri, lavastus