KYANDER, Anna Helena

ARKKITEHTONISIA LEIKKEJÄ

Lopputyö 16.12.1994

Idea lopputyöhöni syntyi arkkitehtuurin ymmärrettävistä ja ihmisläheisistä lähtökohdista. Henkilö kohtaisella tasolla halusin muistella lapsuuteni positiivisia tila- ja rakentamiskokemuksia ja rakennella niitä käytännössä. Havumajat, hiekka- ja lumilinnat, lego- ja palikkaleikit palasivat muistiin elävinä kokemuksina. Keskityn lopputyössäni arkkitehtuurin oppimiseen niin, että se tuntuu mielekkäältä, ymmärrettävältä ja inspiroivalta. Rakennan kokeilen ja jäsennän aihetta pienessä ymmärret tävässä mittakaavassa kolmiulotteisesti, pyrkien säilyttämään koko ajan leikkimielisen ja spontaanin suhteen tekemiseeni. Lähestyn aihetta pienoismallinrakentamisen avulla tutkien kuhunkin tapaukseen liittyvää arkkitehtuurin peruskäsitteistöä; voiko pienien rakennelmien avulla oppia arkkitehtuurikäsitteistöä ja voivatko ne toimia innoittajana arkkitehtuurin historian, nykyisyyden ja tulevaisuuden ymmärtämiselle?

Tutkimuskohteeksi olen valinnut kolme erilaista arkkitehtonista kokonaisuutta: luonnonkivistä muuratun harmaakivikirkon, rautaromusta tehdyn kuvitteellisen teollisuusalueen ja palikoista rakennetun kaupunkialueen. Jokaiseen kolmeen kokonaisuuteen liittyi monivaiheinen työskentelyprosessi. Aloitin tekemällä tutkimusmatkan kohteeseen. Materiaalinkeruumatkat liittyivät toiseen vaiheeseen. Kolmas vaihe ns. "ideaikonivaihe" materiaalikokeiluineen, oli jo ensiaskel pienoismallin raken tamiseen. Sitä seurasi varsinainen pienoismallin rakennusprosessi. Kuvallisten ja kirjallisten muis tiinpanojen tekeminen liittyi kiinteästi jokaiseen osioon. Halusin kerätä mahdollisimman suuren osan rakentamiseen liittyvästä informaatiosta visuaalisesti: luonnostelemalla, piirtämällä ja valokuvaamalla. Eri työvaiheiden seurauksena aihe alkoi pikkuhiljaa muotoutua; tietoa kertyi omista kokemuksista ja elämyksistä. Tutkimus- ja materiaalinkeruumatkat paikan päälle ja siellä tehdyt huomiot, havainnot sekä kuvalliset ja kirjalliset muistiinpanot kohteesta antoivat pohjan omalle rakentamiselle. En pyrkinyt orjallisesti kartoittamaan tai jäljentämään kohderakennusta tai aluetta; tärkeää oli tavoittaa paikan henki, sen ominaisluonne ja -piirteet, jotka pyrin sitten rakentamisvaiheessa toteuttamaan. Näyttelyssäni Galleria Atskissa olleet planssit sekä ideaikonipöydät kertovat työvaiheistani ennen varsinaista pienoismallin rakentamista.

Olen kokenut tärkeäksi arkkitehtuurin ymmärtämisen ja oppimisen juuri kolmiulotteisen tekemisen avulla. On vaikeaa ymmärtää miten rakennukset syntyvät, yhtä vaikeaa on ymmärtää hankalalukuisia piirustuksia, joiden perusteella rakennukset tehdään. Omassa arkkitehtuuriopiskelussani pienoismallien ja materiaalikokeilujen avulla minulle on valjennut paljon arkkitehtuurista ja siihen liittyvästä käsitteistöstä esim. rakenteista, materiaaleista, rakentamisen tekniikoista ja suunnittelun peruselementeistä.

Suunnittelu on luovaa työtä, mutta suunnitelmat eivät synny tyhjästä. Monivaiheinen työtapa, jonka avulla pienoismallitkin ovat rakentuneet, lähenevät myös oikean suunnitelman syntymistä. Rakentamani kolme kokonaisuutta ovat vastapaino arkkitehtuuriopiskelussa tekemilleni pienoismalleille. Olen hetkeksi halunnut unohtaa sen kurinalaisuuden, tarkkuuden ja mittojen täsmällisyyden, jota olen joutunut opiskelun ohella tekemään. Olen kokeillut, piirtänyt ilman viivoitinta ja antanut itselleni vapauden leikkiä.

AINEISTO: Kirja Arkkitehtonisia leikkejä 130 s. (Näyttely galleria Atskissa: pienoismallit, planssit, ideaikonit (tekijän omistuksessa))
ASIASANAT: Arkkitehtuuri, pienoismallit, rakennusmateriaalina luonnonkivi, romu ja puu
SÄILYTYSPAIKKA: Kuvaamataidon osaston kirjasto, TaiK:n kirjasto