PVM: 25.10.1996
OSASTO: TAIDEKASVATUKSEN OSASTO
KOULUTUSOHJELMA: KUVAAMATAIDON OPETUKSEN KOULUTUSOHJELMA
TEKIJÄ: HUMALISTO TOMI-PEKKA
TYÖN NIMI: MERKITYSTÄ ETSIMÄSSÄ - NYKYTAITEEN TULKINTAAN LIITTYVÄ AIKUISRYHMIEN OPETUSKOKEILU
TYÖN LAJI: LOPPUTYÖ

Lopputyön lähtökohtana on huoli taiteellisen työskentelyn mielekkyydestä kun taiteellisen ilmaisun ymmärtämisen esteenä on tulkintavaikeuksia. Yritys selvittää mahdollisia parannuskeinoja nykytaiteen ja vastaanottajan välisiin tulkintaongelmiin johtaa lopputyön keskeiseen ongelmanasetteluun: voiko taiteilija opettaa yleisöään? Onko nykytaiteen vastaanottamisen opettaminen mahdollista?

Opinnäyte koostuu kolmesta osa-alueesta: opetuskokeilusta, taiteellisesta työskentelyprosessista ja tutkimusosuudesta. Nykytaiteen opettaminen aikuisryhmissä ja taiteellisen työn tekeminen tuottavat tutkimusmateriaalia jonka avulla lopputyön kysymyksenasetteluun pyritään vastaamaan. Opetuskokeilu kesti kuusi kuukautta ja sisälsi seitsemän tehtävää. Tehtävät Iiittyivät näyttelykäynteihin ja käsittelivät nykytaidetta: maalauksia, installaatioita, käsite- ja readymadetaidetta sekä nykytanssia. Nykytaiteen vastaanottamista pohdittiin ryhmissä opetusjakson aikana. Ryhmät koostuivat Elannon, Ekan, Nesteen, Osuuspankkien keskusliiton ja KOP:N (nykyinen Merita Pankki) henkilökunnan taidekerhoista. Opetusjakson aikana työstin installaatiotani sekä havainnoin oman taiteellisen prosessin suhdetta opettamiseen.

Tutkimusosuus pitää sisällään aineiston keräämisen, sen vertaamisen Michael Parsonsin (1987) taiteen vastaanottamisen tasoteoriaan, pohdinnat omasta opettajuudesta sekä johtopäätökset lopputyön tuloksista. Aihepiiriä on lähestytty laadullisen ja osallistuvan tutkimuksen keinoin. Opetustilanteessa nauhoitetut kommentit nykytaiteesta ja päiväkirjamuistiinpanot johtavat tulkintaan oppilaiden kommenttien sisällöstä. Opetuskokeilun jälkeen tulkintoja on verrattu Michael Parsonsin teoriaan.

Parsonsia soveltaen mikään ryhmistä ei noussut lähtötasoaan ylemmäksi. Tämä tarkoitaa keskimäärin Parsonsin kolmannen vastaanottotason valmiuksia. Teoksen arvioinnin kriteereitä ovat tuolloin ilmaisuvoimaisuus, tunteen aitous ja syvyys sekä omaperäisyys. Kauneus, taiteilijan taito ja realismi voivat olla tällä tasolla jo epäoleellisia kriteerejä. Aineistosta ei selviä missä määrin yksilöllistä kehitystä on tapahtunut lähtö- ja lopputason välillä. Metodi osoittautui käyttökelpoiseksi vain ryhmätasolla. Tastä. huolimatta oppilaiden asenne nykytaidetta kohtaan tuntui muuttuneen positiivisemmaksi. Tätä väitettä tukevat palautekeskustelu ja omat huomioni. Aikuisoppilaat vakuuttivat oppineensa tulkitsemaan paremmin nykytaidetta keskusteluopetuksen avulla.

SIVUMÄÄRÄ: 131
AINEISTO: Kirjallinen
ASIASANAT: Taiteen tulkinta, nykytaiteen vastaanotto, aikuiskasvatus
SÄILYTYSPAIKKA: Taik:n kirjasto, Taidekasvatuksen os.