KUITTINEN, Tuuli

99,5° C - SYDÄNKOHTAUKSIA JA KILI-KALI

Lopputyö 6.4.1994

Lopputyöni koostuu kahden lyhyen fiktion leikkaamisesta, sekä niiden työprosessien ja oman ammatillisen kehitykseni kirjallisesta analyysista. Leikkaamani elokuvat ovat Janne Kuusen ohjaama

99,5° C astetta sydänkohtauksia ja Esa Illin ohjaama Kili-Kali, erään keikan anatomia. Valitsin tietoisesti, selvästi eri aikoina leikkaamani elokuvat, sillä halusin tarkastella työtäni pidemmällä aikavälillä. Kuusen elokuva valmistui talvella 1991 ja Illin syksyllä 1993. Molemmat elokuvat ovat alle puolen tunnin mittaisia (99,5° C:ta on tasan 30 minuuttia, Kili-Kali 25 minuuttia) ja kuvattu 16 mm:n filmille.

99,5° C:ta on puhdaspiirteinen triangelidraama. Paikallisradion tiskijukka Palle horjuu vaimonsa ja tyttöystävänsä välillä. Ihmissuhteita mutkistuttaa Pallen ja vaimonsa yhteinen lapsi. Tyyliltään elokuva on realistinen. Leikkaukseni on konstailematonta ja tiivistä. Työprosessi oli pitkä. Kuusen elokuvaan oli varattu leikkausaikaa peräti kahdeksan viikkoa. Elokuva oli TV 2:n tuottama ja suoritin leikkauksen YLE:n Filmitalossa Pasilassa.

Kili-Kali on dokumentaarinen fiktio pikkurikollisen arjesta ; ikkunamurron suunnittelusta ja toteutuksesta (kili- kali on vankilaslangia ja tarkoittaa ikkunamurtoa). Elokuvan tyyli on lakoninen ja romantisoimaton. Rikollisen arki näytetään kaikessa rujoudessaan ja tympeydessään. Leikkaukseni tyyli on puolestaan aggressiivista ja tarkoituksellisen "julmaa". Elokuvan leikkaukseen käytin neljä viikkoa. Kuvan ja äänen synkronoinnin suoritin Jörn Donner Productionsin leikkaamossa, mutta varsinaisen leikkauksen tein elokuvataiteen laitoksella.

Tarkastellessani ammatillista kehitystäni ankaran objektiivisesti, joudun myöntämään tiettyjä heikkouksia. Vain jatkuvalla leikkaamisella ja kriittisellä itsetutkiskelulla voin kehittyä paremmaksi ja päästä eroon "leikkauksellisesta helmasynnistäni". Näkyvin merkki ammattitaidon lisääntymisestä on leikkaustyöhön kuluvan kokonaisajan lyheneminen ja työmetodin järkeistyminen; ammattilainen ei istu leikkaamossa aamuyöhön, vaan lähtee vapaa-ajan viettoon kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen.

SÄILYTYSPAIKKA: TaiK:n kirjasto